Tag: simplyhappy

Niin. Kahdenkymmenenneljän neliön yksiössä, minä ja futonit. Ei erillistä ruokapöytää, sohvaa tai sänkyä, vaan kaikki tapahtuu yhdessä nurkkauksessa. Luopunut olen myös esimerkiksi televisiosta. Miten tähän on päädytty? Mä havahduin maailmaan vuoden 2019 keväällä. Muistan tuon hetken tarkasti. Se oli sitä aikaa, kun mä ajattelin mitä kaikkea lisää ja enemmän mun pitäis saada, jotta voisin viimein […]

Hyvästelin vanhan egoni lopullisesti muutama viikko sitten. Tavallaan haluaisin hurraa huutaa, että no nyt ollaan vapaita kaikesta tästä ja ihan itse. Kunnes tajuan, että niin, no, mullahan on vaan uus ego. Ehkä tää on vaan sitä, mitä mun tietoisuus ei ole vielä onnistunut käsittelemään. Kovasti se koittaa raksuttaa, mutta edessä tuntuu olevan tulppa. Jotenkin hyppy […]

Luulin, että jaksamiseni olisi parempaa. Luulin, että musta ois mukavaa palata töihin. Toisaalta luulen, että tarvitaan vaan aikaa tottua taas rutiineihin. Tai että, taidan vain yrittää uskotella itselleni niin. Arvelin joskus, että yritän vain havitella jotakin suurta tunteakseni onnellisuutta, enkä ajatellut sen olevan tervettä. Nyt mä ymmärrän, etten tarvitse muuta kuin sen, että mä näen […]

Oon muutaman kerran uudessa kodissani herännyt miettimään sitä, että mitä jos mua joku päivä kaduttaa? Että kun oon menossa sinne päätyyn ja raivaamassa kotiani melko askeettiseksi, mitä jos se olikin virhe? Ettei mulla olekaan silloin sitä sohvaa ja sänkyä tukena, kun se tunne herää. Samaan hetkeen mä tiedostan silti ymmärtäen, että miksi mä laittaisin kotiini […]

Olen kiitollinen hostperheestäni. Parempaa en olisi voinut toivoa. Koko elämäntyyli, koko talo vastasi sellaista unelmaa, johon oli ihana päästä hetkeksi mukaan. Ja sain tutustua siihen yhteen berliiniläiseen taiteilijaan. Perheen äiti oli ammatiltaan jotakin lavastajan tyyppistä elokuvamaailmassa (ei, ei mikään oscar tason kuitenkaan, vaan sellaista sopivan pientuotantoa ollakseen vieläkin enemmän chic.) Sekä myös siihen toiseen, 6-vuotiaaseen […]

Tiiäthän sen mielikuvan saksalaisesta jämptinä ja kylmänä tyyppinä? No ei koske berliiniläistä. Oon jotenkin yllättynyt ensinnäkin kaikesta tästä avoimuudesta ja yhteisöllisyydestä. Että ulkoilmaelokuvateatterissa saa sytyttää sytkärin palamaan kun on herkkää ja jopa nauraa ja vislata ääneen. Että Berliiniläinen ei ujostele vaan berliiniläinen yleensä ottaen juttelee. Että berliiniläinen istuu vaan puistoon ja juo sen yksi tai […]

Mitä mä haluan tänään tehdä? Viimeaikoina oon joutunut pysähtymään useasti tän kysymyksen ääreen. Kun kaikki on jo nähty ja tehty ja siis… kun ei oo mitään tavoiteltavaa. Mitään saavutettavaa. On vaan. Mitä sitä silloin haluaa tehdä? Usein tuntuukin hetken vähän tyhjältä. Merkityksettömältä. Ei ole mitään minne suunnata, siis siten, että tuon teen ja sitten tunnen […]

Miksi oi miksi on niin vaikeaa olla ostamatta mitään. Kaikista vaikeinta tämän kohtaaminen on varmaan nyt sinkkuna, sillä ymmärrän markkinoilla ulkonäöllä olevan merkitystä. Tulee vaan joskus niin riittämätön olo kun itsessään ei ole mitään uutta niitä varten. Silloin pysähtelenkin tarkkailemaan kauniina näkemiäni ihmisiä, samalla kuitenkin todeten, että ei tuo mun tyyli siltikään olisi, vaikka upealta […]

Punnitsin tätä melko pitkään. Tai todella pitkään. Tavallaan ajatus instasta blogin rinnalle heräsi jo silloin pari vuotta sitten kun koko kirjoittaminen alkoi. En kuitenkaan osaa kaivata koko sovellusta yhtään, sillä eihän sellaisesta voi kokea puutetta, mistä ei ole minkäänlaista kokemustakaan. Mulla ei ole koskaan ikinä 28 ikävuoteen mennessä ollut instagramia. Enkä sitä kyllä koe tarvitsevani […]

Ehkä parhaimpia juttuja prahalaisen kanssa on aina se, että kun me nähdään, me päädytään ylistämään elämää. Jossa jompi kumpi aloittaa ”hitsi kun mä oon niin onnellinen juuri nyt” ja toinen jatkaa  ”vitsi kuinka upea Berliini onkaan.” Mä tunnen onnellisuutta joka toinen päivä. Siis kuvainnollisesti. En nyt ihan joka päivä kuitenkaan leiju pää pilvissä, sillä kaikessa […]