Tag: yksinkertaistaminen

Sateella puisto näyttää jotenkin trooppiselta paratiisilta. Ehkä se on sitä, että kasvit nauttii ja uskaltaa näyttää sen myös. Mä kävelen samoja reittejä varjoni kanssa kuin aina ennenkin, mutta todeten kulma toisensa perään, ettei täällä ennen tältä ole näyttänyt, yhtä hyvältä. Ne iloitsee, tiedän. Tanssivat niin että sielussa värisee, sydän jyskyttää ja kyyneleet valuvat pitkin poskia. […]

Vaikka meitä ympäröikin nopean mielihyvän normi, normi ei aina tarkoita sitä, että ihminen olisi sen viisaudessaan valinnut, vaan ehkäpä jopa ennen kaikkea tyhmyydellään. Viisaudessaan hän olisi jättänyt karkit ja televisiot alun alkaenkin keksimättä. Olen itse ollut joskus se ihminen, joka ei ymmärrä miten joku voi kehottaa syömään hedelmiä karkinnälkään, joka kykeni rentoutumaan vain television kautta […]

Kaksi viikkoa aikaa jäljessä. Tajusin. Mun arki on kahden viikon edestä liian nopeaa ja kuormittavaa, mulla menee kaksi viikkoa saada siitä kiinni. Siis kaksi loma viikkoa. Kolmantena viikkona tuntee, kuinka keho ja mieli ovat palautuneet, luovuus alkaa jälleen näkyä, tuntuu että inspiroidun vain kun astun ovesta ulos. Olo on kepeä, rinnassa pörheltää perhoset ja hymyilyttää. […]

Kävin joskus vuosi sitten ensimmäisillä tinder treffeillä. Kaveri oli juuri lähdössä pitemmälle matkalle ja tokaisi, että eroon pitäisi päästä ruokapöydästä, sängystä ja pyykinpesukoneesta. ”Mulla onkin vaan yksi noista”, naurahdin. Ei olisi ihan ensimmäisenä tullut ehkä pyykinpesukone mieleen. Mua on aina kiinnostanut äärimmäinen yksinkertaisuus. Tai aina ja aina, sen jälkeen, kuin luin Fumio Sasakin kirjan Goodbye, […]

Kun kävelen läheiseen puistoon, ajattelen: ota oppia vanhuksista. Sen haluaisin kertoa, jollekulle ja kaikille. Vanhukset ovat jo kulkeneet elämänsä läpi, heillä on se oppi, mitä minä ehkä vielä vasta opettelen. Heistä löytyy viisaus, joka on jo olemassa, joka on ollut aina olemassa. Täällä, tänään, tuo viisaus on: ei ole kiire minnekään. Istutaan tässä hetki ja […]

Kun ystäväni kertoo taas ottaneensa pari ylimääräistä työvuoroa, mun tekee mieli kysyä mitä hän siitä saa. Siitä ylimääräisestä parista sadasta eurosta. Tuo pari sataa euroa saa mut miettimään rahan, työn ja vapaa-ajan suhdetta. Kun mä itse teen useamman kuukauden vuodesta 80% työaikaa ja siis tienaan sen useamman satasen vähemmän, en koe, että mun elämässä ois […]

Ajattelen, että on kaksi minua. Tasapainoinen minä ja minä, joka etsii tietään tasapainoon. Yleensä sitä kuvittelee, että vain ensimmäinen olisi hyvästä, mutta todellisuudessa molemmat ovat yhtä tärkeitä, yhtä sallittuja. Siksi tuota jälkimmäistäkin on katsottava rakkaudella, vaikka tasapaino onkin se, missä tuoksuu laventeli, kahviin on sekoitettu karamellisiirappia ja joku kuiskaa rakastavansa. Olen istunut viimeiset pari tuntia […]

Jos sun mieli elää koko ajan jossain muualla, ei se löydä onnea tästä. Silloin on myös seurattava tuota muuta, löytääkseen. Ehkä vain todetakseen, ettei onni ollutkaan siellä, että se on tässä, jossa heräät aamulla kello kuusi ja menet kulmakuppilaan aamupalalle. Mietin kuinka hassua on kävellä samojen rakennusten ohi, elää samojen raamien elämää, samojen ihmisten ympäröimänä. […]

Aina kun muistan, että ihmisenä oleminen on sekavaa, tietämättömyyden kuin myös erillisyyden tuskaa ja vieläpä sen, että sitä sen kuuluu ollakin, elämä on hyvää. Silloin olo on turvallinen, levollinen, pystyn hengittämään. Halaan, annan elämän ja itseni olla ja hyväksyn sen. Kehittymätön maaliskuu on tehnyt hyvää. Avaan Frommin kirjan. Sieltä luen: ”Psyykkinen tehtävä, jonka ihminen voi […]

Ystäväni isä joutui vakavasti sairaana sairaalaan. Pian huomasinkin miettiväni kaiken maailman suureellisia asioita, jotta voisin jollain tavalla lievittää hänen suruaan. Minkä eleen tekisin, mitä ostaisin, millä yllättäisin? Jotain rentoutukseen liittyvää tietystikin? Tunnistan itsestäni sellaisen käytösmallin, joka yrittää lievittää muita tuntemasta negatiivisia tuntemuksia. Tai kai se koskee kaikenlaista elämän negatiivisuutta, omaani tai muiden. On kuitenkin niin, […]