2. lapsettomien lauantai

Tänään on elämäni toinen lapsettomien lauantai tahattomasti lapsettomana. Se ei ole vielä kovin paljon, tiedän että monet joutuvat käymään niitä läpi paljon useampia, mutta silti se surettaa. Viime vuoden hatara toive ei toteutunut.

Sanoin aamupalapöydässä miehelle, että huomenna on muuten äitienpäivä. Hän totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, että ahaa niinpä onkin, mutta en ole varma ymmärsikö hän mitä todella halusin sanoa. Halusin sen olevan riittävä selitys matalaan mielialaani. Kaiken lisäksi kuukautiseni alkoivat tänään. Ne oli ihan odotettavissa ja jopa toivoin niiden pian alkavan, jotta päästään etenemään hoidoissa seuraavaan vaiheeseen, mutta onhan siinä jotain huumoria, että ne alkavat lapsettomien lauantaina.

Yritin kovasti ajatella tänään kaikkea muuta kuin lapsettomuutta, ja luin loppuun Tiina Jauhiaisen ja Johanna Elomaan kirjoittaman kirjan Prinsessan pako. Se kertoo Tiinan ja Dubain prinsessa Latifan ystävyydestä, pakomatkasta vuonna 2018 ja sen seurauksista, ja sai minut pohtimaan elämän tärkeitä asioita. Yhdessä luvussa mainitaan, että Tiina on vapaaehtoisesti lapseton, koska haluaa säilyttää vapautensa ja olla vastuussa vain itsestään. Latifalla ei ole lapsia, koska ei ole naimisissa, mutta hänen suurin toiveensa on olla vapaa ja vastuussa itse itsestään.

Minä olen vapaa ja vastuussa vain itsestäni, mutta olisin niin kovin mielelläni vastuussa myös pienestä ihmisestä. Senpä takia mielessäni olen kaikkea muuta kuin vapaa, kun loputtomat hoidot, epävarmuudet ja tulevaisuuden suunnitelmat riippuvat aina vain seuraavasta kuukaudesta. Elämäni on kiertänyt jo pitkään kuukauden mittaista kehää.

Jos jään lopullisesti lapsettomaksi, voisin ehkä tehdä elämänmuutoksen, aloittaa opinnot alusta ja vaihtaa aivan uudelle uralle. Jättää tämän vaiheen kokonaan taakseni. Nautin nykyisestä työstäni, se on mielekästä, mutta ei erityisen merkityksellistä tai tärkeää. Ei välttämätöntä. En tällä hetkellä kaipaakaan sen suurempaa merkitystä työlleni, mutta koska tulevaisuus ilman lasta tuntuu niin kovin merkityksettömältä, ehkä voisin sittenkin löytää sitä työstä?

Voisin alkaa vaikka ihmisoikeusjuristiksi.