Kohta se alkaa

Maanantaina tein negatiivisen raskaustestin. Sitten olen vain odotellut vuodon alkamista, jotta voin käydä ostamassa toisesta vuotopäivästä alkaen päivittäin piikitettävät hormoniannokset. Pistäminen ei oikeastaan pelota tai jännitä, vaikka tuntuuhan se määrä aika hurjalta. Ensin tulee yksi pistos päivässä, jossain vaiheessa aletaan pistää kahta eri hormonia siihen asti kunnes pistetään irrotuspiikki, eli tuttu Ovitrelle. Luulen, että harjaannun vielä aika hyväksi tässä itseni piikittämisessä.

Tänään on tuntunut kuukautiskipuja alavatsassa ja maha on kuin ilmapallo, joten jos vanhat merkit paikkansa pitää, vuoto alkaa huomenna. Vaikuttaa siltä, että tämä kierto ei ole yhtä kivuton kuin kaksi edellistä, mikä on kyllä harmi. Tavallaan odotin kuukautisten alkua, että näkisin voiko ne oikeasti olla muuttuneet kivuttomiksi. Edellisestä akupunktiohoidosta on jo kolme viikkoa, ehkä se on liian pitkä tauko ja kokonaisuudessaan liian lyhyt hoito, että vaikutus olisi (vielä?) pysyvä.

Odotan ensimmäistä IVF-hoitoa aika sekalaisin tuntein. Yllättävän rauhallisesti kyllä, mutta pelottaa ajatella sitä pettymystä, jos en tulekaan tuoresiirrosta raskaaksi. Tai jos emme edes saa yhtään alkiota siirrettäväksi. Jos munasolut onkin huonoja, niitä ei saada riittävästi tai ne ei hedelmöity tai jos hedelmöittyvät, niin eivät jatka jakautumista. Tai jos miehen siittiöistä taas yhdelläkään ei ole normaalia päätä. Niin moni asia voi mennä pieleen, että kauhistuttaa ajatellakaan. Toisaalta mietin sitä, että vihdoin todennäköisyydet raskauden alkamiselle ovat oikeasti korkeammat. Ehkä me voisimme olla niitä, keillä onnistaa ensimmäisellä kerralla.