Hullun hommaa

Eilen kuukautiset sitten alkoi, mutta kovin niukkoina. Arvoin koko päivän, että pitäisikö kuitenkin tehdä raskaustesti ihan vaan varmuuden vuoksi. Koska olisihan se noloa (ja kohtalokasta mahdolliselle ihmisen alulle) aloittaa hedelmöityshoito olematta 110% varma siitä, ettei ole raskaana. Ja kuukautisethan eivät tosiaan ole riittävä todiste.

Kerroin ennen nukkumaan menoa ajatuksistani miehelle ja hän kehotti tekemään testin, kun kerran siltä tuntuu. Siltä minusta tosiaan tuntui, joten päätin että haen aamulla apteekista testin ja vasta sen jälkeen laitan hormonilaastarin paikoilleen. Tuntui silti vähän hölmöltä samaan aikaan vakuutella toiselle, että en usko olevani raskaana, mutta pitäisikö silti testata olenko raskaana? Onneksi mies ei kyseenalaista näitä ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia, vaan antaa jopa tukensa hullutuksilleni.

Ostan raskaustestit aina yksi kerrallaan, koska haluan joka kerta uskoa siihen, että en minä niitä enää tämän testin jälkeen tarvitse. Loput menisivät vain hukkaan. Apteekin kassalla minua palveli todella ystävällinen nainen, joka vielä lähtiessäni hymyili minulle. Hän ehkä kuvitteli, että minulla on oikeasti syytä uskoa olevani raskaana ja toivoi parasta.