Schrödingerin raskaus

”Schrödingerin raskaus” eli tila, jossa samaan aikaan on oletettava olevansa raskaana (ettei vahingoita 30-40% todennäköisyydellä kohdussa kasvavaa elämän alkua) ja että hoito epäonnistui (ettei vahingoita omaa mielenterveyttään liiaksi, jos raskaustesti todella on negatiivinen).

Termi on peräisin Satu Lindholmin kirjasta Projekti vauva – Kaikki mitä olet aina halunnut tietää lasten tekemisestä,ja se kyllä nerokkaasti kuvaa juuri tätä olotilaa, jossa on tasapainoiltava väistämättä viriävän toivon ja kaiken taustalla häilyvän pelon välillä kaksi viikkoa, alkionsiirrosta testipäivään. Jos mahdollista, olen entistä tarkemmin kuulostellut kaikkea mahdollista kehossani, onko tuo vihlaisu/jomotus/tuntemus normaalia vai voisiko se olla raskausoire? Minulla on ollut pari päivää lievää kuukautiskipumaista jomotusta alavatsassa. Harmillisesti netin keskustelupalstojen mukaan se voi olla merkki sekä onnistuneesta että epäonnistuneesta hoidosta. Näin on ilmeisesti minkä tahansa ”oireen” kanssa, sillä hoidon tukena olevat hormonit voivat aiheuttaa tismalleen samoja tuntemuksia kuin alkava raskauskin. Mutta myös täysi oireettomuus voi olla merkki kummasta vain lopputuloksesta, eli kuinka tässä nyt pitäisi oikein pystyä pysymään järjissään?

Voin muuten suositella Lindholmin kirjaa, tykkäsin kuinka hän yhdisteli omia kokemuksiaan ja tutkittua tietoa todella kattavaksi tietopaketiksi. Kirja sisälsi myös ihan käytännön vinkkejä siihen miten selvitä lapsettomuushoidoista ja monista lapsettomuuteen liittyvistä tunteista ja tilanteista.

Ensi viikon tiistai joko maailman hirvein päivä tai sitten paras ikinä. Miten ihmeessä voi samaan aikaan varautua molempiin?