Epäonnistuja

Siltä minusta nyt tuntuu.

En silti ole yhtä rikki kuin pelkäsin. Itkin kyllä pettymystäni vuolaasti, mutta en yhtään niin katkerasti kuin joskus ihan vain kuukautisten alkaessa. Ensi kertaa elämässäni tein raskaustestin niin etten oikeasti tiennyt sen olevan negatiivinen jo etukäteen. Joka kerta, kun olen raskaustestin tehnyt olen tietenkin yrittänyt huijata itseäni ja pitänyt yllä hullua toivoa, että eihän se välttämättä ole negatiivinen, vaikka tiputtelu ja kuukautiskivut on jo tuttuun tapaan alkaneet. Tällä kertaa oireista ei voinut päätellä mitään, vaikka kaikenlaisia tuntemuksia olikin. Ja mahdollisuus positiiviselle tulokselle oli erään laskurin mukaan 36,7%. Se vaikutti aika hyvältä, ja olin varovaisen toiveikas.

Ensi kerralla teen kotitestin vasta samana päivänä kuin on verikoe, olen tullut siihen tulokseen että on sittenkin ihan turhaa olla surullinen yhtään useampaa päivää kuin on pakko.

Nyt odottelen vielä vuodon alkua, jotta voidaan toistaa samanlainen hoitokaava seuraavaan kiertoon. Minulla ei ole hyvä tunne siitäkään.