Riita

Välillä en jaksa käsittää miehen ajatuksenjuoksua. Kun olen nyt muutenkin pitkittyneesti kuormittuneessa tilassa, eilen minulla vain napsahti ja saimme suuren riidan aikaan suhteellisen pienestä asiasta.

Mies loukkasi nilkkansa muutama viikko sitten, mistä asti olen huolehtinut enemmän joistain arjen asioista, joita hän ei ole voinut tehdä, kuten autolla ajamisesta. Kun olin ostamassa junalippuja mökkimatkalleni, kysyin kuitenkin pystyisikö hän jo tulemaan kanssani asemalle ja ajaa autolla kotimatkan takaisin, jotta minun ei tarvitse herätä ihan niin aikaisin. Torstaina tämä oli vielä ok.

Eilen illalla juuri ennen nukkumaanmenoa aloin varmistella aamun lähtöaikataulua, jolloin mies menikin vaikeaksi ja sanoi ettei ole varma voiko ajaa autolla. Anteeksi nyt, mutta mitä helvettiä?! Milloin hän oikein suunnitteli kertovansa tämän minulle, jos en olisi itse kysynyt? Aamulla, kun pitäisi lähteä asemalle ja julkisilla on jo liian myöhäistä ja pitäisi tilata taksi, vai?

Tilanne meni minun puolelta huutamiseksi ja miehellä tavalliseen tapaan mykistymiseksi. En todellakaan ole ylpeä siitä miten hoidin tilanteen, mutta olin niin loukkaantunut hänen käytöksestään ja typertynyt kokemani välinpitämättömyyden määrästä. Olen nukkunut taas öitä huonosti ja olin koko lauantain vähän kärttyinen. Suunnittelin meneväni aikaisin nukkumaan, mutta kiitos riidan, en päässyt ja nukuin entistäkin huonommin.

Huonon yön ja riidan jälkeistä stressiä lisää se, että nyt minua pelottaa että olen tärvellyt tämän kierron onnistumismahdollisuudet. Kaikkialla sanotaan, että kun syöt terveellisesti ja lepäät riittävästi, se edesauttaa raskauden alkamista. Entä kun en kykene edes nukkumaan oikein??

Sovimme riidan miehen kanssa jo yöllä, mutta kiukustun vieläkin, kun naputtelen tätä tekstiä junassa istuessani. En voi luottaa elämässäni juuri mihinkään tällä hetkellä, onko liikaa pyydetty että voisin luottaa edes saavani kyydin juna-asemalle? Kaiken lisäksi minua harmittaa lähteä mökille ilman miestä. Hänenkin piti tulla, muttei lopulta päässytkään irtautumaan töistä.

Jospa maailma alkaisi näyttää vähän paremmalta, kunhan pääsen uittamaan varpaita laiturilta ja kuuntelemaan veden liplatusta rantakiviä vasten. Sitten voisin soittaa miehellekin, että olen päässyt turvallisesti perille.