Syntymäpäivä

Tänäkin vuonna kävin syntymäpäiväni kunniaksi ultrassa ja kampaajalla, tästähän alkaa tulla jo perinne.

Viime viikolla ystäväni juhli omia syntymäpäiviään ja samalla lapsensa 1-vuotispäivää, heillä on siis sama syntymäpäivä. Lähetin onnittelut molemmille, mutta jotenkin vetkuttelin sen kanssa koko päivän, niin että lopulta meinasin unohtaa asian. Tuntuu vain niin kaukaiselta juhlia niin pienen lapsen syntymäpäivää, että yritin mieluummin olla ajattelematta asiaa.

Olen huomannut olevani nykyään aika huono ystävä. Odotan että ystäväni tulisi juhlimaan minua, mutta itse kitsastelen yhteydenotoissa. Enkä myöskään haluaisi lasta vierailulle, haluan vain ystäväni ja hänen miehensä. Menemme ennen joulua vielä elokuviin yhdessä ja ystäväni ehdotti Disneyn uutta animaatiota. Muuten kiva idea, tykkään kyllä piirretyistä, mutta en halua ehdoin tahdoin mennä paikkaan, jonka tiedän olevan täynnä lapsia sekä lisäksi heille sisaruksia odottavia äitejä. Koska niitä siellä kuitenkin on ja siitä tulisi hyvin todennäköisesti vain entistäkin huonompi mieli. Sain kerrottua tämän ystävälleni ja päädyimme toiseen, aikuisten, elokuvaan.

Ultran tulos on, että PAS on ensi viikolla, joko torstaina tai perjantaina, mutta joka tapauksessa se päästään tekemään. Ja se on mahtavaa! Edellisen kierron venyessä olin jo varma, että hyvä kuukautisrytmini keikahtaa päälaelleen ja siirto osuu tasan viikonlopulle.

Selailin myös vanhoja kirjoituksiani, ja melko tasan vuosi sitten olin kirjoittanut erääseen julkaisemattomaan tekstiin, että luotan vielä siihen, että jonakin kuukautena se vain tapahtuu.

Se oli jotenkin lohdullista lukea, silloin olen vielä uskaltanut luottaa tulevaisuuden olevan hyvä. Ja jos olen silloin luottanut, miksen luottaisi uudestaan?