4. epäonnistuminen

Meillä ei ollut onnea. Eipä tietenkään.

Testiä edeltävänä iltana minua alkoi jännittää ja ahdistaa ja avauduin miehelle, kuinka paljon todennäköisempää on, että tulos on negatiivinen. Hän vähän tuskastui, että eihän sitä vielä tiedä ja surraan sitä vasta huomenna. Mutta olin ihan oikeassa. Olen aina ollut oikeassa, vaikka en haluaisi olla.

Haluaisin niin, että joskus pahat aavistukseni todistettaisiin vääriksi. Kuulisin niin mielelläni sisäisen ääneni sanovan, että ihan turhaan pelkäsit pahinta, eihän tässä edes ollut mitään stressin aihetta. Kannattiko menettää yöunet, kun kaikki meni kuitenkin hyvin? Nyt se sanoo, että tietenkin tulos on negatiivinen, kuvittelitko oikeasti, että tämä voisi onnistua? Aika typerää.

Uuden hoidon suunnitteluaika on jo tiistaina. Maanantainakin lääkärillä olisi ollut vapaa aika, mutta se ei sopinut meidän aikatauluihin.

Ei saa jäädä tuleen makaamaan ja eteenpäin, sanoi mummo lumessa, eikö niin?