Hiipivä huoli

Yhdeksän blastoa. Alkuun en meinannut uskoa, että me todella saatiin niin hyvä tulos. En oikein usko sitä vieläkään, mutta nyt epäilykseen on hiipinyt negatiivinen sävy. Siis muka yhdeksän blastoa? Tuntuu, että tässä on nyt joku koira haudattuna. Ei meille käy näin hyvin, johan tästä on kokemusta. Kaikki alkiot ovat kai sitten epänormaaleja?

Kerroin isälleni tästä epäilystä ja hän totesi, että eihän lääkärit voisi sillä tavalla toimia, että antaa toivoa, jos sitä ei ole. Ja että yhdeksän mahdollisuutta on todellakin hyvä, olisihan lääkäri sanonut, jos tässä joka tapauksessa olisi huono ennuste. Mutta hän ei ymmärtänyt, että epäluottamukseni ei millään lailla kohdistu lääkäreihin tai hoitoprotokollaan. Se kohdistuu minun kehooni. Kehoni on se, mihin en ole pitkään aikaan pystynyt luottamaan, joka on aiheuttanut pettymyksiä yli kaksi vuotta. Minä itse olen tämän projektin heikko lenkki. Minä ja munasoluni, jotka eivät ennenkään ole toimineet niin kuin pitää, niin miksi ne nyt yhtäkkiä toimisivat?

Näin yksi yö hieman hämärää unta, jossa selvisi että vain kaksi tai kolme alkioistamme oli normaaleja. Unessa olin niin pettynyt ja tuntui, että kaikki meni taas pieleen, vaikka oikeasti kaksi kromosominormaalia alkiota olisi ihan kohtuullinen tulos. Emmehän me välttämättä tarvitse kuin sen yhden. Ja kahdella tai kolmella olisi vielä varaa epäonnistuakin, eikä yhteen ainoaan siirtoon kasautuisi ihan valtavasti paineita.

Olin kuvitellut, että alkaisin stressata testin tuloksia vasta ensi viikolla, mutta näköjään alitajunta alkaa syöttää pelkoja uniini jo nyt. Ilo punktion tuloksesta jäikin lyhemmäksi kuin odotin. Parhaassa tapauksessa voimme saada tietoja jo ensi viikon lopulla, mutta todennäköisesti vasta myöhemmin. Luultavasti kuitenkin vielä tässä kuussa. Ensi viikon olen lomalla ja toivottavasti pystyn myös nauttimaan siitä. Ettei jatkuvasti joku osa minusta odota lääkärin soittoa ja huonoja uutisia.

Lomasta nauttimiseen kuuluu olennaisesti varaamamme huoneiston parveke, josta aukeaa esteetön näkymä Välimerelle. Olen haaveillut tuosta parvekkeesta jo useamman viikon, ja kuinka voin syödä siellä aamupalaa, katsella auringonlaskuja, joogata, lukea ja nauttia etelän lämmöstä. Ja olla ajattelematta hoitoja.