Raskaana olevalle ystävälleni

Minun oli kovin vaikea saada kirjoitetuksi se pieni sana ”onnea”.

Toivon, että punaisen sydämen kanssa se ei tuntunut riittämättömältä. Viimeiseksi maailmassa haluan aiheuttaa sinulle pahaa mieltä. Vaikka en pysty nyt iloitsemaan puolestasi, toivon silti että tiedät, että haluan sinun olevan onnellinen.

Olen pahoillani, etten pysty neulomaan tulevalle lapsellesi sukkia tervetulolahjaksi. Olen pahoillani, että en taaskaan pysty olemaan tukenasi uudessa elämäntilanteessa. Yritän lohduttautua sillä, että tämä on silti sinulle onnellista aikaa ja sinulla on ympärilläsi muita ihmisiä, joihin voit tukeutua vastaantulevissa haasteissa. Ihmisiä, jotka tietävät mitä käyt läpi. Välillä sen ajatteleminen lohduttaa, välillä taas aiheuttaa ilkeän kateudenpistoksen.

Tiedän, että sinä haluaisit olla minun tukenani, olet kertonut sen monesti ja arvostan sitä valtavasti. Olinhan minäkin sinun tukenasi, kun ensimmäinen raskautesi oli päättynyt keskenmenoon. Silloin meidän molempien elämät olivat kovin erilaiset kuin nyt. Siinä ajassa, missä sinä olet ollut kolmesti raskaana, minä olen käynyt läpi kolme IVF-hoitoa. Sinä olet tehnyt kolme positiivista raskaustestiä, minä lukemattoman määrän negatiivisia. Mutta nyt en usko että voin ottaa tukeasi vastaan.

Tiedän, että olen itsekäs. Sinun onnesi saa minut käpertymään omaan surkeuteeni. Ja minua pelottaa että pidät minua vielä itsekkäämpänä, jos joskus itse olenkin raskaana ja silloin haluaisin jakaa sen kokemuksen kanssasi. En voi odottaa sinun olevan silloin kiinnostunut minun voinnistani, kun minä en pysty osoittamaan aitoa kiinnostusta sinun vointiisi nyt.

Mutta silti toivon niin. Vaikka juuri nyt en pysty, saanko vielä myöhemmin tukeutua sinuun?

Juuri nyt en pysty, mutta myöhemmin tarjoan taas tukeni sinulle.