Toinen akupunktio

Tänään oli toinen kerta, kun kävin akupunktiossa. Ensimmäinen kerta oli ihan miellyttävä kokemus ja varasin hoidon jälkeen heti seuraavankin ajan. Säännöllisyys on tärkeää akupunktiossa ja hoidon kesto määräytyy hoidettavan ongelman mukaan. Krooniset tilat vaatii pidempää hoitoa kuin akuutit ongelmat. Lapsettomuus taitaa kuulua kroonisiin ongelmiin, vaikka hätä onkin akuutti.

Löysin juttuja akupunktiosta lapsettomuuden hoidossa jo keväällä. En edes muista mitä kautta sen löysin, mutta kun kuumeisesti googlaa kaikkea mahdollista lapsettomuuteen liittyvää, niin ennen pitkää törmää tällaiseenkin. Akupunktio vaikuttaa yleistyneen myös lapsettomuuden hoitomuotona, kun ihmiset ovat alkaneet jakaa onnistumisen kokemuksiaan julkisesti. Jokin akupunktiossa sai minutkin heti kiinnostumaan, vaikka samaan aikaan epäilevä ääni päässäni pohti, että voikohan se oikeasti toimia tai että pitääköhän siihen uskoa, jotta se toimisi. Lokakuussa tulin kuitenkin siihen tulokseen, että jos tämä hoitomuoto on auttaakseen, niin auttaa mieluummin nyt heti, ja  varasin ajan ensimmäiseen tapaamiseen. Järkeilin sen suunnilleen niin, että länsimainen lääketiede ei tiedä kaikkea, jos tietäisi, ei olisi selittämätöntä lapsettomuuttakaan, joten miksen kokeilisi kiinalaistakin tapaa.

Laajan alkuhaastattelun ja oireiden kartoituksen perusteella akupunktiohoitajasta oli ilmeistä, että ongelmani ovat maksassa, pernassa ja veressä. Akupunktion avulla mm. veri pitäisi saada virtaamaan paremmin, jotta saadaan kohtu vastaanottavaisemmaksi. Neuloja pisteltiin eri puolille kehoa yhteensä viisi. Suurin osa ei tuntunut miltään, mutta yksi jäi pistämään ikävästi ja yhden siirron jälkeen se otettiin kokonaan pois. Hoitaja teroitti, että akupunktio ei ole kiinalaista kidutusta vaan hoitoa, eli neulojen ei pidä sattua.

Tänään neuloja laitettiin huomattavasti enemmän, koska tässä vaiheessa kiertoa tiedetään, etten ole raskaana. Neuloja tuli ainakin tuplasti, mutta yksikään ei alkanut tällä kertaa pistämään vaan kaikki oli paikoillaan koko hoidon ajan, eli noin puoli tuntia. Ehkä olin vähän rentoutuneempi kuin ensimmäisellä kerralla, jolloin olin kyllä näin jälkikäteen ajatellen jännittynyt. Tilanne oli taas ihan uusi, kuten lapsettomuusklinikan ensikäynti, jota jännitin koko tapaamista edeltävän yön.  Akuhoitajani on kuitenkin ihana ja empaattinen, hänelle oli jo ensimmäisellä kerralla helppoa puhua ja hän sai oloni luottavaiseksi ja rennoksi. Tällä kertaa sain neulojen lisäksi hassun savumökin mahan päälle lämmittämään alavatsaa. Mökissä paloi kaksi sikaria ja niiden tuoksu sai muistelemaan lapsuuden jouluja isovanhempien luona. Vaikka siellä poltettiinkin piippua ja tupakkaa, haju on käytännössä sama.

Olen toiveikas akupunktion suhteen. Haluan antaa sille kunnolla tilaisuuden hoitaa kehoani, eli luulen jatkavani hoitoja useamman kuukauden ajan. Jos se ei lopulta mitenkään muuten auta, niin ainakin se rentouttaa, minkä pitäisi olla vain hyvä asia. Lisäksi se saa minut tuntemaan, että teen ongelmallemme kaiken minkä pystyn.