Kaunis

Sekä mieheni että isäni ovat ultrakuvia nähdessään kutsuneet vauvaamme kauniiksi. Minun ajatukseni ovat olleet enemmän tyyliä olio, katkarapu ja loinen (kaikella rakkaudella tietenkin), joten liikutuin kyyneliin, kun he näkivät suttuisissa mustavalkokuvissa jotain kaunista.

Mutta onhan se, nyt olen siitä täysin samaa mieltä. Uusi elämä on kaunista, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Kaunista on myös nyt jo erottuva kasvojen sivuprofiili, jonka perusteella vaikuttaa, että vauva saa isänsä nenän.

Liikutuin kyyneliin myös, kun autoa ajaessa radiosta kuului Haloo Helsingin Joulun kanssas jaan. Muistan kuinka viime jouluna itkin sitä, etten tosiaan ole niitä, joita vuosi olisi suosinut, mutta tänä vuonna tunsin toisin. Vaikka suurimmaksi osaksi tämä vuosi on ollut elämäni vaikein, on se ollut myös parhaita. Onneksi, ja vihdoin, vaikka alhot olivatkin syviä, niin myös huiput ovat olleet korkeita.

Nyt vihdoin uskallan ajatella ja uskoa sen. Tänä jouluna minä olen raskaana.

Vatsassani maailman kaunein loinen.