Hyvää mieltä
Ulkoista olemustani ei ole varmaan koskaan elämässäni kehuttu näin paljon kuin viimeisen puolen vuoden aikana, kun raskaus on ollut yhä näkyvämpää. Töissä ja harrastuksissa olen saanut kuulla kuinka oikein hehkun,on ihasteltu kuinka näytän niin hyvältä ja hyvinvoivalta, neuvolan kätilö kehui miten kaunis raskausmaha minulla on.
Olen minä voinutkin hyvin ja tuntenut oloni sekä kauniiksi että onnelliseksi. Maha on ihmeellinen kiintopiste ihmisille, se saa heidät sekä huolehtimaan minusta että ihastelemaan olotilaani. Eikä minua ole ollenkaan haitannut, päinvastoin, muiden ilo voimistaa omaa iloani. Toisaalta tuttujen ja tuntemattomien yllättävä huomaavaisuus on tuntunut hämmentävältä.
Mieleeni on jäänyt erityisesti, kun viimeisen kerran lentäessäni menin turvatarkastukseen normaalia jonoa pitkin, kuten tavallisesti, ja perille päästyäni virkailija henkäisi lähes järkyttyneenä madame, teidän olisi pitänyt käyttää priority-porttia! Molemmissa jonoissa oli vain muutama ihminen ennen minua, joten hyöty ei olisi ollut kummoinen, mutta miehen huolenpito sykähdytti. Ja muistanpa seuraavalla kerralla, jos sellainen joskus tulee!
Käytännössä kaikki huomio, jota olen saanut, on ollut positiivista. Vain kaksi tuttua vanhempaa mieshenkilöä on hassunhauskasti kommentoineet minun ”lihoneen”, mitä nyt ei ole ok sanoa kenellekään. Mutta ei kommentit onneksi minun mielialaani vaikuttanut, aiheutti vain sisäistä silmien pyöritystä. Ensimmäiselle vastasin, että tällä lailla paikallisesti,ja toiselle, että tilapäisesti. Maailman paskin puolustus, mutta tiedän etteivät he tarkoittaneet pahaa.
Luulen että minulle tulee vähän ikävä tätä pallomahaa. Rakastan pienten käsien kutittavaa räpellystä alavatsalla sekä ylempää vatsan poikki liukuvia kantapäitä, jotka saavat koko mahan aaltoilemaan. Vauva on nyt niin lähellä minua, ja vain minua. Hän on kirjaimellisesti ja näkyvästi osa minua. Muutama viikko sitten kävin raskausvalokuvauksessa ja nyt maha on ikuistettu kymmeneen toinen toistaan kauniimpaan otokseen. Niistä jos jostain tuli hyvä mieli. Ja niihin voin aina palata sitten kun palloni on muisto vain ja vauvani maailmassa harjoittelemassa raajojensa hallintaa.