Kolme kirjaa lapsettomuudesta
Olen aina lukenut paljon, ja se on tanssimisen ohella pitkäaikaisin harrastukseni. Molemmat olen aloittanut lähes samaan aikaan 7-vuotiaana ekaluokkalaisena. Rakastan uppoutua muihin maailmoihin ja ihmisten kohtaloihin. Useimmiten luen fiktiota, mutta lapsettomuuden myötä olen löytänyt myös todellisia tarinoita ja ihmiskohtaloita, jotka aiheuttavat yhtä voimakkaita samaistumisen tunteita kuin fiktiivisten hahmojen koettelemukset. Olen tänä vuonna lukenut kolme kirjaa lapsettomuudesta, joista jokainen on hyvin erilaisesta näkökulmasta kirjoitettu.
Lokakuussa luin Anna-Kaisa Hakkaraisen kirjan Ihmeet tapahtuvat muille – lapsettomuuspäiväkirja. Kirja oli hyvä, jos tällaista kirjaa voi hyväksi kuvailla. Luin sen kuitenkin suurella kiinnostuksella, kirja oli sekä koskettava kertomus lapsettomuuden tragediasta että konkreettinen kuvaus lapsettomuushoidoista. Pystyin jo tässä vaiheessa omaa prosessiani samaistumaan moniin Hakkaraisen kuvailemiin tuntemuksiin, osaan en vielä ja osaan en toivottavasti joudu samaistumaan ollenkaan. Mutta kun ympärillä muut jatkuvasti onnistuvat joko hoitojen kanssa tai ilman, sitä alkaa miettiä onko itse juuri se joka jää rannalle. Se, joka kuuluu siihen 20%, jota edes lapsettomuushoidot eivät pysty auttamaan.
Minun on todella vaikea kuvitella tulevaisuuttani lapsettomana, ja kun elokuussa törmäsin Heini Maksimaisen kirjaan Vauvattomuusbuumi, etsin sen saman tien käsiini kirjastosta. Ja luin yhdessä iltapäivässä. Kirjassa kerrotaan vapaaehtoisesti lapsettomien ihmisten ja pariskuntien elämästä, haaveista ja syistä lapsettomuuden päätöksen takana. Minua kiinnosti, voisinko tarvittaessa kirjan avulla käännyttää itseni vapaaehtoisesti lapsettomaksi tahattoman sijaan. Olen pohtinut lapsikysymyksen yhteydessä lapsen teon mielekkyyttä maailman kantokyvyn sekä elämän merkityksellisyyden kannalta jo ennen kuin haaveemme muuttui ongelmaksi. Suurin kysymys itselle onkin, että missä vaiheessa täytyy alkaa etsiä elämälle merkitystä muualta kuin lisääntymisestä. Vielä ei ole sen aika, mutta sain kirjasta kaivattuja näkökulmia myös lapsettomaan elämään.
Raisa Kyllikki Rannan Odotus on valokuvaprojekti lapsettomuudesta. Kirja on täynnä kauniita ja koskettavia kuvia sekä tarinoita viiden naisen lapsettomuuden kokemuksesta viiden vuoden ajalta. Tarinat on kirjoittanut Anna Pihlajaniemi. Tätä kirjaa en pystynytkään ottamaan kotiin asti luettavaksi. Löysin kirjan helmikuussa kirjastosta, jolloin oma tilanne oli vielä varsin toiveikas ja koin kirjan kovin surulliseksi. Ehkä etsin kirjan käsiini nyt uudestaan. Haluaisin kovasti nähdä meidän viiden vuoden tiivistelmän luvuiksi listattuna, kuten kirjassa tarinoiden alussa. Toivelistani näyttää tältä: 0 IVF-hoitoa, 2 lasta.
Toivottavasti saisin joululahjaksi jonkin hyvän kirjan, jonka ääreen käpertyä ja unohtaa todellisuus. Otetaan myös kirjavinkkejä vastaan pian alkavia lomapäiviä varten. Lapsettomuudesta tai jostain ihan muusta.