Äitiysloma

Äitiysloma taitaa olla vähän vanhentunut ilmaus, onko se nykyään vanhempainvapaa? Vai perhevapaa? Joka tapauksessa vapaalla minä nyt olen!

Toistaiseksi viimeinen työpäiväni oli perjantaina ja tänään on ensimmäinen virallinen vanhempainvapaapäivä. Tuntuu uskomattomalta olla täällä asti. Kevään aikana on ollut välillä vaikea puhua töissä tulevasta vapaasta, koska aina olen halunnut lisätä, vähintään omassa päässäni, että eihän se ihan varmaa ole tai jos sinne asti päästään.

Viimeinen viikko oli vaikein, kun mieleni valtasi kuvitelmat siitä, miten kamalaa olisi, jos tässä nyt kävisi huonosti, juuri ennen vapaan alkamista. Pitkän äitiysloman sijasta jäisinkin pitkälle sairaslomalle. Torstain ja perjantain vastaisina öinä tarkkailin vauvan liikkeitä ja välillä olin jo varma, että niin tosiaan käy. Vakuutin itseni että tavallisesti hän liikkuu paljon aktiivisemmin juuri tähän aikaan illasta ja ihan varmasti en päivälläkään tuntenut liikkeitä yhtä usein kuin ennen. Jotain olen mielenhallinnasta kuitenkin oppinut ja osasin lopulta tunnistaa, että stressi aiheuttaa sen että alan elää pelkojani todeksi ja se olisi parempi lopettaa. Vain siksi että ajattelen jotain, ei tarkoita että se on totta tai että niin tapahtuu.

Ja tässä sitä ollaan. Äitiyslomalla.

Toivon, että vauva malttaa pysyä mahassa mahdollisimman lähelle laskettua aikaa, että saisin nauttia tästä ”loma” osuudesta kuukauden verran. Tai jos ei laskettuun aikaan asti niin vähintään viikolle 38, ettei hänen isänsä tarvitse rynnätä lentokentälle ja hypätä seuraavaan Helsinkiin suuntaavalle lennolle. Onneksi lentomatka on sen verran lyhyt, että vaikka niin kävisi, on silti ihan mahdollista että hän ehtii synnytykseen mukaan.

Vaikka tietysti hän on tervetullut, milloin ikinä tuleekaan.