Ajattele

Aamuöinen dialogi itseni kanssa:

-Huh, nyt se taisi vihdoin nukahtaa.

-Mitä jos se kuoli?

-Mitä?

-Mitä jos nuo kitinät oli sen viimeiset avunpyynnöt, mutta sinä et huomioinut niitä, kun haluat vain nukkua?

-No ei se mitään kuollut!

-Kuuluuko hengitys?

-No ei, se hengittää nyt hiljaa. Mutta ihan äsken se kuului.

-No joo, mutta entä nyt? Koita kädellä hengittääkö!

-En koita, se herää siihen.

-Ajattele miten kauheeta sitten herätä aamulla ja se onkin kuollut?

-En ajattele!

-Kannattaisko vaan kokeilla, voit ehkä vielä pelastaa sen?

-…

-Ajattele miten siinä artikkelissakin se nainen meni herättämään lastaan, mutta se olikin tukehtunut?

-…

-… ja sitten se nainen joutui–

-No nyt se liikahti, kyllä se elää!

-Huh, no hyvä!

-No niin, nyt voi nukkua.

-…

-Mies on kyllä tosi hiljaa, hengittääköhän se?