Ensimmäinen hoitoviikko

Kulunut viikko on ollut aika rankka ja tuntuu, että niin paljon on ehtinyt tapahtua. Hoito ja siihen liittyvät lääkärikäynnit ovat olleet rankkoja niin henkisesti kuin fyysisestikin. Aloitin viikko sitten perjantaina hormonipistokset ja tiistaina oli ensimmäinen seurantaultra. Siellä nähtiin, että yksi munarakkula oli kasvanut huomattavasti muita nopeampaa ja näytti siltä, että punkteerausta ei kannata yhden rakkulan vuoksi tehdä. Sain ajan toiseen ultraan seuraavalle päivälle, jotta lääkäri näkisi tilanteen kehittymisen. Jos vain yksi munarakkula kasvaa hyvin, lopettaisimme IVF:n tähän ja tekisimme perjantaina inseminaation, jotta kierto ei mene ihan hukkaan. Tässä vaiheessa olin aika lamaantunut pettymyksestä, että oikeastiko vain yhden ainoan munarakkulan onnistun kasvattamaan kaikkien näiden hormonien avusta huolimatta. Toki se oli nyt kasvanut viidessä päivässä samaan kokoon kuin tavallisesti noin kahdessatoista.

Seuraavassa ultrassa kuitenkin ne pienemmätkin munarakkulat olivat kasvaneet hyvin, joten lääkäri päätyi siihen, että jatketaan niiden kasvattamista ja yksi suurempi munarakkula saa puhjeta omia aikojaan ja surkastua pois. IVF-hoito siis jatkui, mutta tuoresiirtoa ei voisi tehdä, sillä kohdunlimakalvo oli enemmän sen ensimmäisenä kasvaneen munarakkulan tahdissa, ja siten mahdollisen tuoresiirron aikaan todennäköisesti ei-vastaanottavainen. Kaikki mahdollisesti saatavat alkiot siis pakastetaan. Olin kuitenkin helpottunut, että voimme jatkaa lähes alkuperäisen suunnitelman mukaan, vaikka vähän pettynyt siitä ettei tuoresiirtoa tehdä. Olen jostain lukenut, että sillä olisi vähän paremmat onnistumisprosentit kuin pakastetun alkion siirrossa.

Perjantaina kävin kolmannessa seurantaultrassa ja munarakkulat olivat kasvaneet suunnitellusti. Sain lisää hormoneja ja tarkan aikataulun irrotuspiikkien laittamiseen. Niitä on siis kaksi ja ne pitää ottaa tasan tiettyyn kellonaikaan, jotta ne vaikuttavat toivotusti punkteeraukseen mennessä. Munarakkuloita kasvaa kuitenkin vain 8 ja niistä 5-6 on lääkärin mukaan todennäköisesti kypsiä punkteerauspäivänä. Näistä hän arvioi, että saisimme 1-2 alkiota pakkaseen. Määrä kuulostaa niin surullisen pieneltä, että perjantaina olin aika lohduton. Arvio kuulostaa aika pessimistiseltä, vaikka aina kerättyjen munasolujen joukossa on myös huonoja yksilöitä ja jokaisen rakkulan sisällä ei ole välttämättä munasolua lainkaan.

Olen saanut jotain sivuoireita hormoneista, pientä jatkuvaa päänsärkyä ja vähän huonovointisuutta. Myös vatsa ja rinnat on turvonneet tasaisesti päivien edetessä ja koko viikon minulla on ollut kova jano. Päivittäiset pistokset sujuvat aika rutiinilla, välillä ne sattuu enemmän ja välillä vähemmän. Joskus olen sattunut osumaan juuri pieneen verisuoneen, silloin sattuu eniten ja pistoskohtaan tulee pieni mustelma. Kaikki pistojäljet näkyvät vielä ja navan ympärys alkaa muistuttaa neulatyynyä. Pistokset ovat kuitenkin koko hoidon helpoin osuus.

Tiistaiaamuna on munasolujen keräys. Yritän ajatella, että laatu on tässä tärkeämpää kuin suuri määrä, mutta ei pienikään määrä mitään laadusta takaa. Vain yksikin hedelmöittynyt munasolu voi olla tarpeeksi, mutta useampi tarjoaisi sentään enemmän toivoa. Mitä jos saamme vain yhden alkion pakkaseen, eikä se selviäkään sulatuksesta? Yritän olla ajattelematta kaikkea mikä voi mennä pieleen, mutta se on vaikeaa. Välillä odotan tiistaita rauhallisena, välillä taas epätoivoisena ja varmana siitä, että lääkäri ei saa ainuttakaan munasolua kerättyä.