Epäonnistuja 2

Toivottavasti tästä ei tule kovin pitkä postaussarja.

Onneksi tai valitettavasti (en osaa päättää) seuraavaan osaan menee vähintään pari kuukautta, koska edessä on jo seuraava IVF. Jatkoviljelyn jälkeen ei saatu alkioita enää pakkaseen, ainoastaan siirretty blastokysti oli hyvälaatuinen. Kun saimme tietää tämän, pettymys oli suuri, muttei kuitenkaan musertava, sillä oli vielä toivoa, että ehkä emme tarvitsekaan enempää alkioita.

Negatiivisen testin jälkeen pettymys ja paha olo tulikin sitten voimalla. Tuntuu, että koko kevään vaiva, stressi, kipu ja epävarmuus oli ihan turhaa. Olin todella kuvitellut, että kuusi alkiota olisi tarpeeksi, mutta tässä sitä ollaan. Ei saatu kuin kaksi epäonnistunutta siirtoa.

Ensi viikolla on taas hoidon suunnittelutapaaminen. Minulla on jo lista kysymyksiä valmiina, kuten miten saadaan enemmän munasoluja, onko komplikaatioriski kohonnut ensimmäisen punktion jälkeen ja onko onnistumismahdollisuutemme enää tosiaan vain 10% toisella hoitokierroksella? Kuulostaa surkean pieneltä.

Seuraava hoito voisi kai alkaa heti syyskuun kuukautiskierrosta, mutta haluamme ehkä pitää vähän pidemmän tauon. Voisimme aloittaa vasta lokakuun kierrosta, saisin siten kaksi kuukautta aikaa ajatella ihan muita asioita. Tai ainakin yrittää ajatella. Pidemmälle en kuitenkaan halua aloitusta lykätä, luulen että silloin odottelu muuttuisi vain yhdeksi stressitekijäksi lisää. Siksi päätimme myöskin jatkaa yksityisellä, jotta voimme vaikuttaa hoitoaikatauluun. Ainakin on olemassa jotain, mihin voimme vaikuttaa.