Kuuntele itseäsi

Siinäpä se tuli. Paras neuvo, jonka voisin antaa ensimmäistä kertaa vanhemmaksi tulevalle ja jonka olisin toivonut kuulevani itsekin.

Tai ehkä kuulinkin, mutta odostusaikana neuvoja satelee oikealta ja vasemmalta ja vielä lännestäkin, joten en todellakaan muista niitä kaikkia. Nyt kun ajattelen asiaa, on jopa todennäköistä että joku on näin minulle sanonut, ja vain kuvittelen itse keksineeni sen. Kantapään kautta kyllä, toivonkin siis, että olisin kuullut sen useammin.

Eli kuuntele itseäsi.

Kuulostaa helpolta, mutta itse olen vasta puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen oikeasti sisäistänyt sen ja oppinut toteuttamaan käytännössä. Kun kaikki on uutta ja koko elämä mennyt mullin mallin, oli hyvin helppo hukkua ohjeiden ristituleen ja toisaalta etsiä valtavat määrät tietoa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomastakin. Ristiriitaisesti minusta tuntui sekä siltä että ohjeita ja neuvoja on liikaa (miten niistä muka voi seuloa ne meille sopivat), että miksei jostain asiasta ole paremmin tietoa saatavilla.

Esimerkiksi kun neuvolassa ihmeteltiin miksi emme ole käyneet viikon ikäisen vauvamme kanssa vielä vaunuilemassa, kun on niin kiva ilmakin, niin ei sinne olisi tarvinnut lähteä. Se oli aika raskasta, koska tissimonsteriamme piti pysähtyä imettämään noin puolen kilometrin välein ja jokainen maitotauko kesti jotain 20-40 minuutin väliltä. Mutta olihan se kiva ilma istua ulkona imettämässä.

Jos olisin kuunnellut itseäni enemmän, olisin tilannut enemmän noutoruokaa. Olisin harvoina hiljaisina hetkinä lukenut enemmän puhelimen selaamisen sijaan. Se olisi ollut rentouttavampaa enkä olisi altistanut itseäni taas kymmenille uusille neuvoille kymmenistä eri aihepiireistä. Ja lukisin vain omia jo luettuja kirjoja, koska uusien asioiden omaksuminen, kuten juonen seuraaminen, oli unenpuutteisena hieman haastavaa.

Vastaavanlainen neuvo, joka ensin aiheutti minussa pelkkää ahdistusta, oli muista että olet paras äiti lapsellesi. Koska miten niin muka? Oli paljonkin hetkiä, kun mielestäni kuka tahansa olisi ollut lapselleni parempaa ja rauhoittavampaa seuraa kuin minä, joka yritän ahdistuneena itku kurkussa hyssytellä itkevää lasta. Kunnes jostain kuulin käänteentekevän lisäyksen: ei ne raukat paremmasta tiedä. Miten tärkeä tarkennus! Kyse ei olekaan siitä kuinka paljon minä osaan ja tiedän (edes siitä lapsesta), vaan siitä että vauvani tietää vain minut. Eikä hän arvostele. Ja niin muuttui sekin neuvo hyväksi.

Eli jos olet saamassa lapsen ja haluat kuunnella neuvoja, sanoisin sinulle:

Kuuntele itseäsi ja muista että olet paras äiti lapsellesi. Ei ne raukat paremmasta tiedä.❤️