Lahjus

Nyt se on taas tehty. Ehkä kuudes kerta toden sanoo?

Siirron jälkeisenä päivänä huomasin vessassa käydessä maitomaista vuotoa. Sitä en muista ennen tapahtuneen, joten luonnollisesti googletin heti milky discharge after fet ja mitä internet minulle kertoikaan! Tavallisesti jokaisen oireen kohdalla vastaus on kovin savolainen, eli suattaapi olla että on, vuan suattaapi olla olemattakii, mutta näköjään runsas valkovuoto voi olla merkki onnistumisesta! Seuraavana päivänä vuotoa ei enää tullut, joten luonnollinen ajatuskulkuni oli, että eihän se siis onnistunutkaan. Sitten iltapäivällä sitä kuitenkin taas vähän tuli, joten enää en tiedä mitä ajatella.

Tai tiedän kyllä, että pitäisi ajatella ihan muita asioita, eikä tarkkailla olotilaa jatkuvasti ja tällä intensiteetillä. Tiedän, ettei näin tule hullua hurskaammaksi. Mutta muuta ajateltavaa on vaan niin vaikea saada, kun keho koko ajan jollain tavalla muistuttaa siitä mitä siellä mahdollisesti voisi olla meneillään. Progesteroni on aina aiheuttanut minulle enemmän tai vähemmän epämukavaa oloa alavatsaan, eikä tämä kerta ole poikkeus. On siis sama asia kuin joku tökkisi minua koko ajan kyynärpäällään kylkeen ja sitten sanoisi, että älä nyt hyvä ihminen vain tähän keskity! Hanki muuta ajateltavaa!

Olen minä ajatellutkin. Olen miettinyt, voisiko lahjonnan aloittaa jo nyt? Lupailin perjantaina alkiolle, että jos se nyt kiinnittyy ja kasvaa meille vauvaksi asti, hän ei ikinä joudu kotiarestiin. Sitten se alkoi kuulostaa vähän vanhanaikaiselta kasvatukselta, en ole itsekään koskaan ollut arestissa. Olisiko parempi lahjus, että saa aina niin paljon jälkiruokaa kuin haluaa? Sekään ei ehkä ole hyvä, jos hän olisikin luonnostaan sokerihiiri, minua voisi alkaa kaduttaa tällainen lupaus. Sitten keksin luvata, että jos sinusta nyt tulee meidän lapsi, saat niin paljon syliä ja rakkautta kuin ikinä tarvitset. Toivottavasti se riittää.

Pysy siellä nyt vaan, kohta saat lisää progesteronia.