Miksi kaikki onnelliset asiat on niin vaikeita?

Siinäpä se otsikossa on tämän hetken mieltäni polttava kysymys. Miksi kaikki ihanat ja onnelliset asiat, joiden pitäisi olla helppoja ja elämän kohokohtia, ovat meille niin pirun vaikeita? Kuten häät ja lasten saanti.

Hääjärjestelyt on menneet muutamaan kertaan uusiksi tässä vuoden aikana, eikä vieläkään ole ihan varmaa miten ne järjestämme. Viime keväänä en ollut huolissani, kyllähän korona nyt vuoden sisään on aisoissa. Vaan eipä siltä näytä. Noin puolet vieraistamme olisi tulossa ulkomailta, mutta emme voi odottaa kenenkään ottavan viikkoja vapaata meidän häitä varten, jotta pääsevät matkustamaan tänne ja kärsimään karanteeninsa. Jos lentoja ylipäänsä löytyy järkevillä hinnoilla ja aikatauluilla.

Naimisiin me joka tapauksessa menemme. Meillä on vielä kaksi eri vihkijääkin varattuna, joista perumme toisen, kunhan saamme päätettyä menemmekö suunnitelma A:n vai B:n mukaan. Jos pidämme vain pienen seremonian läheisimpien läsnäollessa, en halua pitää suurempia hääjuhlia myöhemmin, kuten monet näyttää tekevän. Mutta voisimme kyllä järjestää hääpäiväjuhlat. Esimerkiksi pumpulijuhlat ensimmäisen hääpäivän kunniaksi ja alkuperäisen vieraslistan mukaisesti.

Viimeksi kun itkin miehelle elämän epäreiluutta, hän oli kyllä samaa mieltä, mutta jaksoi tsempata minua, että meidän pitää nyt vaan taistella. Mutta kun en jaksaisi koko ajan taistella.