Mökillä kuultua

Meillähän se vauva on, et sinä voi olla väsynyt. Sanoi tuore isä, kun olin lähdössä nukkumaan  kymmenen mailla.

Sinun olisi pitänyt olla hoitamassa vauvaa, sinähän olet nainen. Sanoi tuore isä, kun juttelimme aamu-uinnistani, jota hän ei ehtinyt tehdä, koska oli huolehtimassa lapsestaan.

Se on juuri naiset, jotka ovat toisilleen pahimipia, eivät miehet. Sanoi sama tuore isä, kun puheeksi tuli naisten asema ja heihin kohdistuvat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset odotukset.

Vietimme siis mökkiviikonloppua ystävien ja yhden vauvan kanssa. Tervehdin vauvaa kun se minulle esiteltiin, mutta muuten en juurikaan kiinnittänyt siihen huomiota. Vaikka sen seurassa oli yllättävän helppoa olla, ehkä koska en juuri nyt jännitä minkään hoidon tulosta ja viimeisestä pettymyksestäkin on aikaa, en silti halunnut erityisesti hakeutua kontaktiin sen kanssa.

Isän kommentit pitkin viikonloppua hämmensi. Ja suretti. Olin mökillä vauvan äidin lisäksi ainoa nainen, joten ehkä isä oli olettanut että olisin siihen aivan lääpälläni ja pitäisin seuraa sekä äidille että vauvalle? Vaikka ennen heidän lastaan olemmekin viettäneet aikaa ihan tasaisesti kaikkien kesken.

Totta kai autan ystäviä, jos minulta sitä pyydetään tai jos huomaan heidän kaipaavan apua. Mutta että minun oletetaan automaattisesti haluavan lapsenhoitoavuksi koko viikonlopuksi, ihan vain koska olen nainen? Ja että isän ei tarvitsisi tehdä osuuttaan? Tässä vaiheessa teki  mieli sanoa, että itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen saattanut. Ja vieläpä aivan vapaaehtoisesti, mitä en valitettavasti voi sanoa omasta tilanteestani.

Onneksi vauva ei silti jäänyt ilman ihailijoita tai hoitajia, porukkamme sinkkumies leperteli ja helli lasta muidenkin edestä. Tuore äiti taas ei kohdistanut minuun mitään odotuksia oman vauvansa tai muun olemiseni suhteen, mitä kyllä arvostin. Vaan miten se menikään, että naiset ne vain asettaa paineita ja odotuksia toisilleen, ei miehillä ole mitään tekemistä asian kanssa?

Niinpä niin.