Muiden vauvat

Tänään asiakas tuli tapaamiseen vauvansa kanssa. Onneksi en ollut mukana kokouksessa, mutta pienessä avotoimistossa kuulee kyllä neuvottelunurkkauksenkin keskustelut. Oli pakko laittaa kuulokkeet päähän ja musiikki soimaan, ehkä himpun liian lujalle, että kaikki vauvan ölinä ei kantautuisi tietoisuuteen.

Työpaikka on yksi harvoista paikoista, joissa voin olla ajattelematta jatkuvasti lapsettomuuttani tai tulla muistutetuksi siitä. Toivon kovasti, että se pysyy sellaisena. Kellään työkavereistani ei ole lapsia, joten lapset tai vauvat eivät nouse käytännössä koskaan puheenaiheeksi. On ihanaa, kun aikuisilla ihmisillä on muitakin puheenaiheita kuin lapset, sillä välillä tuntuu, ettei joidenkin maailmassa mitään muuta olekaan. Tämä tulee hyvin ilmi esimerkiksi silloin kun kysyn ystäväni kuulumisia ja hän vastaa lapsensa kuulumisilla.

Minua vaivaa muiden vauvat. Ehkä se on pikkumaista, eikä muiden onni tai vauvat ole minulta pois ja niin edespäin, mutta silti ne vaivaa. Suurin pelkoni tällä hetkellä on (ikuisen lapsettomuuden lisäksi), että työkaverini, joka omien sanojensa mukaan ei halua vielä lapsia, ilmoittaisikin yhtäkkiä olevansa raskaana. Sitten työpaikka muuttuisi ihanan rennosta lapsivapaasta alueesta painajaiseksi. Kun pitäisi seurata toisen edistyvää raskautta joka päivä.