Olisipa jotakin vikaa

Kun miehen ensimmäisen siemennestenäytteen tulokset tuli, olin helpottunut. Oli yllättävän mukavaa luulla, että meillä olisikin oikea ongelma, koska sehän voidaan hoitaa! Etsin taas kaiken mahdollisen tiedon teratozoospermiasta ja olin jo varovaisen toiveikas, että ehkä tästä selvitäänkin muutamalla ICSI-hoidolla. Mies uskoi lääkäriä ja oli luottavainen, että seuraava näyte olisi normaali, jolloin minä mietin mielessäni, että ei haittaa vaikkei olisikaan, tähän ongelmaan löytyy ratkaisu. Seuraava näyte otettaisiin pari kuukautta myöhemmin ja odottelu sujui ainakin minun osaltani melko tyynesti ja stressittömästi.

Päivänä ennen uuden näytteen tuloksien kuulemista mies kuitenkin näytti huolestuneisuutensa ja pohti, mitä jos ei voikaan saada biologisia lapsia. Aamulla menimme vastaanotolle ja tällä kertaa mies oli luonnollisesti helpottunut. Eikä onneksi ottanut minun mustunutta mieltäni mitenkään pahalla. Olin hyvistä tuloksista paljon pettyneempi kuin olisin etukäteen voinut kuvitella, ja reaktioni voimakkuus vähän hämmästyttikin minua. Illalla mies yritti lohduttaa, että tämähän oli hyvä uutinen, kaikki on hyvin. Vastasin hänelle, että jos kaikki oikeasti olisi hyvin, olisin jo raskaana. Jos ei ole ongelmaa, kuinka se voidaan ratkaista? Voidaan vain kokeilla kaikenlaista ja toivoa parasta.