Vapaus ja vastuu
Meidän oma lääkäri on ollut lomalla, joten kävin toisen lääkärin luona ultrassa tarkistuttamassa siirtoajankohdan. Tämäkin lääkäri oli hyvin miellyttävä, rauhallinen ja läsnäoleva, hän katsoi tietojamme koneelta ja ilahtui.
Vau, viisi hyvää alkiota! Tämähän on ihan huipputulos, hyvä sinä, tai siis hyvä te molemmat tietysti!
Siitä tuli hyvä mieli. Lämmitti sydäntä kuulla, että onhan tästä kaikesta kärsimyksestä on ollut jotain hyötyä. Iloitsen vieläkin toisinaan spontaanisti viimeisen punktion hyvästä tuloksesta, ja on niin mukavaa kuulla kiitosta muiltakin. Se vahvistaa omaa iloa. Kai se on niin, että jaettu ilo kaksinkertaistuu?
Mutta illalla kotona mieleeni juolahti, että jos otan kunnian hyvistä tuloksista, eikö minun silloin pidä ottaa myös vastuu epäonnistumisista? Jos hyvät asiat ovat minun ansiotani, niin silloin huonot ovat minun syytäni.
Olen juuri pääsemässä pois ajatuksesta, että kaikki on minun syytäni. Itsesyytöksiä on helpottanut sen ymmärtäminen, että en olisi voinut tehdä mitään toisin ja että meitä on tässä kaksi yrittämässä lasta. Ainoa asia, joka ehkä olisi voinut vaikuttaa, olisi ollut aloittaa raskauden yritys aikaisemmin, mutta siitä en ole itseäni koskaan moittinut. Olen yhä sitä mieltä, että niillä tiedoilla jotka meillä silloin oli, se oli oikea aika. Mutta en tajunnut syyllisyydestä irti päästäessäni, että se vie jotain pois myös onnistumisen kokemuksista.
Tai mistä minä tiedän miltä se oikea onnistuminen tuntuu. Voin vain toivoa, että olen silloin niin onnesta sokea, että en ehdi pohtia tällaisia, enkä pilata iloani. Nyt siihen on aikaa vähän liikaakin.