Kauanko vielä?
Kolmeen vuoteen on mahtunut monia hyviä uutisia. Harmi vain, että kaikki ne uutiset ovat olleet muille. Kaikki ne keiden kanssa aloitimme yrityksen samoihin aikoihin, ovat saaneet lapsen jo kauan aikaa sitten. Monet niistä keiden lapsettomuusmatkaa olen seurannut blogin kirjoittamisen ajan, ovat tulleet raskaaksi.
Vaikka olemme mekin saaneet nyt viime kuukausina (meidän mittapuulla) hyviä uutisia. Kolmas punktio meni paremmin kuin hyvin ja PGT:n tuloksena meillä on monta normaalia alkiota odottamassa siirtoa.
Kolmannen punktion jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että kovin montaa kertaa en tätä enää käy läpi. Sain tulehdusriskin takia taas suonensisäisiä antibiootteja, joista tuli tällä kertaa niin voimakas pahoinvointi, että lounas tuli lähes samantien ylös ja lopun päivää en sitten syönytkään. Vielä seuraavan päivän elin hedelmämehulla ja lihaliemellä. Lopulta söin suolanhimooni kourallisen perunalastuja ja elämä alkoi voittaa. Kun on oksentanut ja pahoinvoiva (johtui se sitten vatsataudista, ruokamyrkytyksestä tai lääkkeistä), saa syödä kyllä juuri sitä mitä tekee mieli.
En tiedä mitä kovin monta kertaa käytännössä tarkoittaa. Minulla on ollut takaraivossa kaikesta huolimatta yhä ajatus useammasta lapsesta, mutta jos tällä hoitokierrolla nyt edes sen yhden saamme maailmaan, luulen että raja menee siinä.
Viime käynnillä kertasimme seuraavien viikkojen ohjelmaa. Lääkäri kävi suunnitelmaa läpi vaihe vaiheelta ja päätti selostuksensa sanoen, kun siirto ehditään tehdä hyvin ennen juhannusta, kesäkuun lopussa olet sitten raskaana.
Hyvä suunnitelma!