Yhdeksän
Välillä tuntuu, että kirjoitukseni on aina vain samaa valitusta.
Nyt minulla on kuitenkin pitkästä aikaa jotain mistä olla iloinen, yhdeksästä hedelmöittyneestä munasolusta yhdeksän kasvoi blastokystiksi saakka. Tämä on meille ihan uskomaton tulos, en ollut uskoa silmiäni kun luin laboratorion viestin. Nyt näistä yhdeksästä on otettu solunäytteet ja ne lähetetään alkiodiagnostiikkaa varten jonnekin päin Yhdysvaltoja. Diagnostiikan tuloksia kuulemme todennäköisesti vielä tämän kuun aikana.
Ihanan kevyt olo. Jokin meni vihdoin paremmin kuin odotin. Mikähän siihen vaikutti? Uusi stimulaatioprotokolla ja eri hormonivalmisteet? Ravintoterapeutin vinkit ja lisäravinteet, joihin sijoitin yli 200€? Vai ihan vain sattuma? Ei ainakaan stressin määrä, se on nimittäin aivan yhtä korkealla kuin edellisissäkin hoidoissa.
Toisaalta aivan sama mikä, joka tapauksessa voin nyt vähän aikaa olla rauhallisella mielellä, vaikka jo parin viikon päästä saisimmekin kohdata uuden pettymyksen.
Mikä siinä onkin, etten enää osaa olla vain yksinkertaisesti iloinen näistä pienistä onnistumisista, vaan aina pitää muistuttaa itseä ja muita, että eihän tämä vielä mitään takaa. Että vieläkin on monta vaihetta, jossa asiat voi mennä pieleen, kaikki alkiot voivat aivan hyvin olla geneettisesti poikkeavia eikä mitään siirrettävää saada.
Jatkuvat pettymykset muuttaa ihmistä. Toivottavasti tästä on tie myös takaisin.