Testipäivän spekulointia

Siirtopäivänä sain lähetteen verikokeeseen raskaustestiin, jossa minun tulisi käydä heti aamusta, jotta tulos ehtii tulla vielä samana päivänä. Iltapäivällä minun pitää soittaa klinikalle ja hoitaja tulkitsee testin tuloksen. En kuitenkaan pysty tähän, en kerta kaikkiaan voi kuulla huonoja uutisia puhelimessa. Ja ensin odotella niitä monta tuntia! Kysyin lääkäriltä onko kotitestin tekeminen kiellettyä, ei kuulemma ole, joten aion testata kotona jo edellisenä aamuna. Silloin raskaus kuitenkin jo näkyisi testissä (kai?), mutta testin ollessa negatiivinen minulla on aikaa sopeutua ajatukseen, enkä romahda hoitajan kanssa puhuessa.

Verikokeeseen on joka tapauksessa mentävä, lääkkeitä ei saa lopettaa ennen hoitajan määräystä ja verikoe on lääkärin mukaan luotettavampi kuin kotitesti. Väärän negatiivisen riskin voin kuitenkin ottaa, sehän olisi loppujen lopuksi vain hyvä asia. Jättämällä testin tekemättä voisin ehkä välttää yhden päivän pahan mielen, mutta sen kanssa voisin kyllä elää.

Väärää positiivista ei ole tavallisesti mahdollista saada, mutta se vaihtoehto minua pelottaa kaikista eniten. Lapsettomuushoitojen yhteydessä jotkin lääkkeet voivat aiheuttaa väärän positiivisen, sellaiset jotka sisältävät hCG:tä, eli raskaushormonia. Minulle ei siis edes määrätty sellaista tähän kiertoon, mutta silti väärän positiivisen mahdollisuus kummittelee mielessä.

Yhtenä iltana minulla oli paha mieli monen asian takia (eikä vähiten lapsettomuuden) ja sanoin miehelle, että minulla on huono tunne tämän kierron onnistumisesta. Hän vastasi, että sitä ei voi vielä tietää. Niin. Ei voikaan.

Perhe Ajattelin tänään

Schrödingerin raskaus

”Schrödingerin raskaus” eli tila, jossa samaan aikaan on oletettava olevansa raskaana (ettei vahingoita 30-40% todennäköisyydellä kohdussa kasvavaa elämän alkua) ja että hoito epäonnistui (ettei vahingoita omaa mielenterveyttään liiaksi, jos raskaustesti todella on negatiivinen).

Termi on peräisin Satu Lindholmin kirjasta Projekti vauva – Kaikki mitä olet aina halunnut tietää lasten tekemisestä,ja se kyllä nerokkaasti kuvaa juuri tätä olotilaa, jossa on tasapainoiltava väistämättä viriävän toivon ja kaiken taustalla häilyvän pelon välillä kaksi viikkoa, alkionsiirrosta testipäivään. Jos mahdollista, olen entistä tarkemmin kuulostellut kaikkea mahdollista kehossani, onko tuo vihlaisu/jomotus/tuntemus normaalia vai voisiko se olla raskausoire? Minulla on ollut pari päivää lievää kuukautiskipumaista jomotusta alavatsassa. Harmillisesti netin keskustelupalstojen mukaan se voi olla merkki sekä onnistuneesta että epäonnistuneesta hoidosta. Näin on ilmeisesti minkä tahansa ”oireen” kanssa, sillä hoidon tukena olevat hormonit voivat aiheuttaa tismalleen samoja tuntemuksia kuin alkava raskauskin. Mutta myös täysi oireettomuus voi olla merkki kummasta vain lopputuloksesta, eli kuinka tässä nyt pitäisi oikein pystyä pysymään järjissään?

Voin muuten suositella Lindholmin kirjaa, tykkäsin kuinka hän yhdisteli omia kokemuksiaan ja tutkittua tietoa todella kattavaksi tietopaketiksi. Kirja sisälsi myös ihan käytännön vinkkejä siihen miten selvitä lapsettomuushoidoista ja monista lapsettomuuteen liittyvistä tunteista ja tilanteista.

Ensi viikon tiistai joko maailman hirvein päivä tai sitten paras ikinä. Miten ihmeessä voi samaan aikaan varautua molempiin?

Perhe Mieli Ajattelin tänään