Siitä ei ole kauaa, kun isäni yritti lohduttaa minua tilanteessamme sanomalla, että yritä ajatella muita asioita eikä keskittyä vain lapsen saamiseen, stressaaminen ei ainakaan auta asiaa. Hän muistutti, että siskollanikin onnistui vihdoin, kun hänen pahin kriisivaihe oli vähän pidemmän hoitotauon jälkeen jonkin verran helpottanut. Isäni ei kuitenkaan ilmeisesti tiennyt, että kierrossa, josta siskoni tuli raskaaksi tehtiin monta asiaa myös lääketieteellisesti toisin kuin aiemmissa.

Ymmärrän, että ihmiset tarkoittavat hyvää ja yrittävät auttaa kun he kehottavat olemaan stressaamatta. Se on hyväntahtoinen neuvo, jolla on tarkoitus osoittaa, että ei hätä ole tämän näköinen, on asioita joita voit tehdä ja ihan hyvin voitte vielä onnistua. Mutta kun sanotaan, että älä stressaa niin tulet raskaaksi, se ei tee mitään muuta kuin vierittää syyn lapsettomuudesta ja vastuun epäonnistumisesta naisen harteille. Ja nimenomaan naisen, koskaan en ole kuullut, että miestä varoiteltaisiin stressaamasta liikaa, että siittiöt pysyisivät toimintakuntoisina.

Kun syyttää stressiä, syyttää naista. Että jos nyt osaisit ottaa vähän rennommin, ei teillä mitään ongelmaa olisikaan. Mutta ihan oikeasti, en minä ole stressannut kahtaa vuotta. Minkä vuoksi raskaus ei sitten alkanut ensimmäisen stressittömän vuoden aikana? Lapsettomuus aiheuttaa stressiä, ei stressi lapsettomuutta. Muuten sota-alueilla ei syntyisi lapsia eikä raiskauksesta voisi tulla raskaaksi.

Kyllä minä silti yritän tällä hetkellä minimoida stressin määrän elämässäni. En siksi, että uskoisin siten tulevani nopeammin raskaaksi, vaan siksi että tämä odotus, epävarmuus ja tulevan pelko olisi edes jollain tasolla helpommin kestettävissä. Isäni on aina ollut parhaita lohduttajiani, ja on sitä yhä, vaikka ei tällä neuvolla onnistunutkaan rauhoittamaan oloani.