Kun kuukautiset taas alkaa

Kaksi viimeistä kertaa, kun kuukautiset on alkaneet, ovat olleet rankkoja. Edellisellä kerralla olin onneksi kotona sairaslomalla urheiluvamman vuoksi, en tiedä miten olisin selvinnyt töissä koko päivän reippaana. Vuoto alkoi aamulla ja vielä iltapäivällä en ollut saanut itkua loppumaan, vaan soitin klinikalle itkusta nikotellen. Sain asiani kuitenkin jotenkuten kerrottua ja varattua ajan ultraääneen kierron 9. päivälle, jotta voidaan tarkistaa letrotsolien vaikuttaneen toivotusti. Onneksi vastaanotossa oli niin ystävällinen nainen, hän suhtautui minuun hyvin ymmärtäväisesti ja kärsivällisesti. Jälkeenpäin mietin, että en varmasti ole ensimmäinen asiakas, joka heille itkien soittaa.

Tällä kerralla oli viikonloppu ja olimme matkalla vanhempieni luo kyläilemään päiväksi. Parin tunnin automatka meni itkiessä. Minä ajoin ja lopulta oli pakko pysähtyä bussipysäkille, kun en enää nähnyt kyyneliltä eteeni. Sopersin miehelle, että mitä me nyt tehdään. Hän vastasi, että jatketaan yrittämistä. Niin kai se on tehtävä. Soitin klinikalle ja varasin taas ajan kierron 9. päivälle, tällä kertaa huomattavasti rauhallisemmin. Pian voin alkaa ottaa letrotsoleja. Tämä munasolujen kypsytyshoito saa minut salaa haaveilemaan kaksosista. Aika typerää, saisi nyt edes sen yhden vauvan alulle, niin en voisi onnellisempi olla. Mutta niin se vain mieli harhailee kaikenlaisiin auvoisiin haavekuviin.

Perhe Ajattelin tänään

Joulun ja ihmeiden odotusta

Mietin pitkään alanko edes kirjoittamaan. Ajatus blogista alkoi itää jossain vaiheessa viime keväänä ja tuli aina silloin tällöin mieleen erityisen surullisten päivien myötä. Tiedonjanoisena olen etsinyt kaiken mahdollisen infon, sekä tieteellisen että kokemusperäisen, ja lapsettomuusblogeja löytyykin netistä melko paljon. Niitä lukiessa huomasin pian, että  valtaosa on jo loppunut, koska lapsi lopulta kirjoittajalle suotiin. Odotan jo malttamattomana, milloin voin itse lopettaa tämän blogin sellaiseen vessan kelmeässä valossa räpsäistyyn valokuvaan positiivisesta raskaustestistä. Sitä ennen blogi toimikoon paikkana, jossa purkaa tunteita ja käsitellä tätä käsittämätöntä tilannetta.

Lapsettomuus on koskettanut meitä nyt noin puolitoista vuotta ja puoli vuotta sitten hakeuduimme lapsettomuustutkimuksiin. Puoli vuotta sitten oli myös ensimmäisen korona-aallon pahimpia aikoja ja julkinen terveydenhuolto varasi kaikki resurssit koronaan, eli aikoja ei lapsettomuustutkimuksia varten annettu. Eikä osattu edes sanoa milloin mahdollisesti annettaisiin. Epätoivo meinasi iskeä heti alkuun, siispä varasimme ajan yksityiselle klinikalle. Onneksi se on meille taloudellisesti mahdollista, en tiedä miten olisin kestänyt määrittelemätöntä odottelua tutkimuksiin pääsemiseksi. Olisimmekohan vieläkään päässeet edes perustutkimuksiin, kauhistuttaa ajatellakin. Nyt olemme kuitenkin käyneet läpi perusteelliset tutkimukset ja yhden hormoneilla tuetun kierron, joka ei harmillisesti tuottanut toivottua lopputulosta. Suunnitelmissa on vielä toinen kierto ekstrahormoneilla ja kotihommilla, sen jälkeen siirrymme todennäköisesti inseminaatioon.

Kummastakaan ei ole löytynyt mitään varsinaista vikaa. Minulla on usein tiputteluvuotoa ennen kuukautisvuodon alkamista, mikä voi viitata siihen että progesteronitasoissa on jotain häikkää, vaikka ne verikokeiden perusteella olivatkin normaalit. Mieheltä jouduttiin ottamaan kaksi siemennestenäytettä, sillä ensimmäisessä siittiöistä 100% oli epämuotoisia. Lääkäri kuitenkin lohdutti, että täysin terveilläkin miehillä näytteet saattavat vaihdella todella paljon ja vasta toisen testin perusteella on mahdollista sanoa onko jotain ongelmaa. Seuraava näyte oli oikein mallikelpoinen, joten siitäkään ei selitystä löytynyt.

Nyt on tasan kuukausi jouluaattoon. Kun aloimme yrittää lasta minulla oli arka toive, että olisipa ihanaa jos jouluna olisin raskaana. Nyt meillä on vielä yksi mahdollisuus saada minut raskaaksi tälle joululle. En tiedä, kuinka uskallan edes toivoa.

Perhe Ajattelin tänään