Pahan mielen välttelyä

Meidän piti tänään nähdä ystäväpariskuntaa, joka odottaa lasta. Ajattelin etukäteen, että olisi kiva nähdä heitä, siitä on jo aikaa kun viimeksi tapasimme. Ajattelin myös, että tässä vaiheessa kiertoa olisi ok olla tavata, sillä voin itse olla vielä toiveikas kun tämän kuun tuomiota ei ole vielä tullut. Lisäksi järkeilin, että parempi nähdä heitä nyt, kun lapsi ei ole maailmassa, pienen vauvan näkeminen olisi minulle ehkä vielä vaikeampaa?

Sitten en halunnutkaan lähteä. Jäin kotiin, miehen lähtiessä kyläilemään ja sanoimme poisjääntini syyksi jotain epämääräistä opiskeluista, joita olen työn ohessa tehnyt. Heillä on uusi asunto, jossa on varmasti jo sisustettu yksi huoneista vauvalle. Laskettuaika on alkuvuodesta, joten maha on varmasti suuri ja pyöreä. Viimeksi heillä oli kymmenkunta ultrakuvaa ripustettuna olohuoneeseen paraatipaikalle. En halunnutkaan nähdä kaikkea tätä.

Nyt ajattelen, että ehkä kuitenkin näen mieluummin vauvan jossain vaiheessa, enkä raskautta ja kovasti kaipaamaani raskausmahaa. Tai ehkä tämä on selittelyä, joilla saan lykättyä tapaamista aina vaan myöhemmäksi, myöntämättä itselleni, että joka tapauksessa se olisi vaikeaa. Jospa onnistun lykkäämään näkemistä niin kauan, että lapsi on koulussa? Ehkä sitten olisi jo ok tavata.