Pieni sydän

On aika hullu ajatus, että sisälläni sykkii nyt toinenkin sydän. Ja kun sydämen omistajan kooksi mitattiin vain noin 9mm, kuinka mahdottoman pieni se sydän sitten onkaan? Ja siellä se vain sykki menemään, vahvana ja nopeasti.

Voitte varmaan arvata, että onnenkyyneleiltä ei vältytty tälläkään kertaa.

Sen lisäksi, että alkiomme on kromosomeiltaan normaali, ultranäkymän ja sykkeen perusteella lääkärimme arvioi, että meillä olisi nyt noin 97% todennäköisyys saada lapsi maailmaan asti. Se kuulostaa uskomattoman hyvältä ja auttaa osaltaan luottamaan tulevaisuuteen. Olen jo muutaman kerran muistuttanut itselleni, että yhdeksänkymmentäseitsemän prosenttia, kun jokin epäilys on alkanut hiipiä mieleen.

Parasta kuitenkin oli, että mieheni otti yllätyksenä lomaa ja lensi Suomeen päästäkseen mukaan varhaisultraan. Hän oli suunnitellut yllättävänsä minut vasta kotiovella, mutta joutui paljastamaan aikeensa jo edellisenä iltana, koska ei ollut varma olenko menossa töistä harrastuksiin vai kotiin. Minua ei ole koskaan yllätetty näin ihanalla tavalla! Eikä se ollut yhtään vähemmän liikuttavaa ja merkityksellistä, vaikka sainkin tietää siitä vähän aiemmin kuin piti.

Saimme siis nähdä ja kuulla yhdessä pikkuisen möykyn jossain kohtuni suojissa ja vielä kokonaisen viikonlopun yhteistä aikaa sulatella tilannetta. Suunnitella tulevaa. Se tuntui niin hyvältä.