Työhöntulotarkastus

Aloitin kolme viikkoa sitten uudessa työpaikassa. Aloitin siis juuri ennen munasolujenkeräystä ja kuten hyvä työntekijä ainakin, aloitin työt suoraan sairaslomalla. Kun sovimme töiden aloituspäivää, minulla ei ollut vielä tarkkaa tietoa punktion ajankohdasta, joten ehdotin ensimmäistä mahdollista päivää irtisanomisajan jälkeen. Se tietenkin myöhemmin valikoitui myös punktiopäiväksi. Muutenkin ensimmäiset työviikot meni vähän puoliteholla kipujen vuoksi (koronalle kiitos etätöistä), mutta sairaalajakso osui sentään sopivasti pääsiäiselle, joten olin tulehduksen vuoksi vain yhden päivän poissa töistä.

Viime viikolla oli työhöntulotarkastukseen liittyvä etätapaaminen terveydenhoitajan kanssa, jossa käytiin läpi veri- ja virtsanäytteiden tuloksia, työhön, terveyteen ja muuten elämäntilanteeseen liittyviä asioita. Tulehdusarvoni olivat laskeneet normaalille tasolle, trombosyytit olivat reilusti yli arvojen, mutta se liittynee vielä parantuvaan hematoomaan. Vatsaani vihloo vielä ajoittain vasemmalta puolelta ja turvotus ei ole laskenut, mutta muuten olo on jo ihan normaali. Kun hoitaja viimein kysyi, onko minulla tällä hetkellä yksityiselämässä jotain haasteita tai stressitekijöitä, kerroin lapsettomuudestamme ja alkaneista hoidoista.

Terveydenhoitaja oli ihana ihminen, tuntui että hän oli oikeasti kiinnostunut työstään ja siten minustakin. Hän kysyi olinko saanut hoitojen aikana psyykkistä tukea ja kertoi, että työterveyteen kuuluu myös psykologin tapaamiset. Varasimme minulle saman tien etäajan parin viikon päähän ja hoitaja huolehti, että eihän se ole liian pitkä aika odottaa. Vakuutin, ettei ole, sillä vaikka en tapaamisessa pystynytkään puhumaan lapsettomuudesta itkemättä, minulla on oikeasti tällä hetkellä parempi vaihe meneillään tässä kriisissä kuin vaikka vielä muutama kuukausi sitten. On ollut monia päiviä ja viikkojakin, jolloin olisin tarvinnut akuutimmin keskusteluapua, mutta en ole kyennyt tai osannut sitä itselleni hankkia. Olen kiitollinen hoitajalle hänen avustaan, en tiedä milloin olisin saanut aikaiseksi, tai olisinko saanut ollenkaan, hakea jotain apua myös tähän henkiseen stressiin. Jo se helpottaa oloani, että joku muu näki ulkoapäin minun hätäni ja halusi auttaa.