Raskausviikko 31 alkoi tavanomaisesti eli koska minulla oli ollut sitä vuotoa aiemmin päätin, että pakkaan sairaalakassin jo varulta , jotta kaikki varmasti tulee mukaan jos joudun taas vuodon takia sairaalaan. Salaa todellakin toivoin, ettei sitä vielä tarvita. Mutta tuntui, että tilanne elää koko ajan ja olisikin edes yksi asia valmiina.

Rv 31+1 touhuttiin päivä ihan tavanomaisia juttuja. Kaupassa käyntiä, ompelua auringon paisteessa ja muutamia kipeitä supistuksia lukuunottamatta päivä meni erittäin leppoisissa tunnelmissa nauttien ulkoilmasta.

Laitoin illalla lapsia nukkumaan kellon ollessa yhdeksän pintaan ja ajattelin itsekkin ruveta nukkumaan. Kipeitä supistuksia tuli edelleen satunnaisesti ja nyt, kun päätin kellottaa niitä, niin 30 min välein. Siinä yrittäessäni rentoutua useamman tunnin ja kellottoessani supistuksia, niiden väli muuttui 8-10 min ja ne kipenivät entisestään. Puolen yön aikaan menin käymään vessassa ja siteeseen oli ilmestynyt iso verinen limalöntti. Kävelin olihuoneeseen, jossa mies katselin vielä elokuvaa isomman lapseni kanssa. Tokaisin, että nyt pitäisi varmasti lähteä kivut yltyvät ja nyt tuli jo joku klönttikin housuun.

Mies löysi itselleen nopeasti päälle, hyppäsimme autoon ja menimme herättämään äitini meille.

Jatkoimme matkaa sairaalaan sekavat ajatukset päässämme, nytkö tämä synnytys alkaa, ehdimmekö perille, mites vauva, Kuopioon?. Paljon paljon kysymyksiä.

Saavuimme synnytysvastaanottoon, jossa kätilö otti minut heti käyrille ja lääkäri hälyytettiin paikalle. Supistuksia tuli edelleen ja niiden väli oli lyhentynyt pariin kolmeen minuuttiin. Lääkäri tutki ja totesi, että olen 3 cm auki, kanava lähes hävinnyt. Minut siirrettiin synnytyssaliin, jossa aloittivat synnytyksen estolääkkeet.

Siinä menikin sitten monta tuntia käyrillä ja kärvistellessä. Sain ensin supistuksia estävää lääkettä , joka 15 min välein. Jossain välissä tuntuikin, että supistukset harvenevat, mutta kun sain viimeisen suun kautta otettavan pillerin, niin supistukset taas voimistuivat ja kivut niiden mukana.

Seuraavaksi sain jotain suoneen menevää lääkettä, jonka pitäisi myös lopettaa supistukset, mutta kävikin niin, että ne voimistuivat. Sanoinkin kätilölle yhdessä vaiheessa, ettei vain tullut väärä pussi missä olisi oksitosiinia. 😀

Alkoi olemaan jo aamu ja ennen kuin kätilöidenvuoro vaihtui sain epiduraalin vihdoin! Vuoron vaihtuessa myös lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen ja totesi, että lääke keskeytetään ja minua ei lähdetä siirtämään Kysiin, sillä nyt lopetetaan estolääkkeet ja synnytys saa käynnistyä ja vauva syntyä . Lääkäri teki vielä nopean ultran ja vauva oli oikein päin mahassa. Olin edelleen 3 cm auki, mutta nyt kanava oli kokonaan hävinnyt.

Lääkäri teki hoitosuunnitelman jotta koko henkilökunta olisi valmiudessa synnytyksen koittaessa.

Meillä oli aivan ihana kätilö. Hän halusi olla koko ajan kartalla mitä tapahtuu, miltä tuntuu, vointi ym. Puudutetta sain lisää aika ajoin, joskin ne eivät läheskään aina auttaneet. Magnesium aloitettiin suoneen, magnesium suojaa vauvan aivoja.

Koska synnytystä esteltiin niin monia tunteja, emme ehtineet mihien kanssa nukkua ja varsinaisen synnytyksen käynnistyessä olimme todella väsyneitä. Olimme valvoneet jo vuorokauden ja olimme aivan poikki. Mies nukkui tuolissa, minä nukahtelin supistusten välissä ja välillä voihkin kivun vuoksi.

Vihdoin puolen päivän jälkeen sain alkaa ponnistamaan ja hetkeä myöhemmin pieni 9 pisteen poikamme syntyi !

Kätilö sanoi, että vauva näyttää hyvältä ja painoakin vauvalla oli 1970 g. Sain vauvan hetkeksi rinnalle, kunnes teho-osaston tiimi oli valmiina ottamaan vauvan vastaan.

Mies lähti vauvan mukaan ja minä jäin pöydälle odottelemaan istukan syntyä.

Kätilö veti istukan ulos ja yhtä äkkiä alkoikin kuulua lorinaa. En heti tajunnut mistä on kyse . Kätilö painoi hätä nappia ja huone täyttyi useista ihmisistä. Kaikki työntivät jotakin suoneeni. Kätilö oli unohtanut irroittaa magnesiumtipan vauvan synnyttyä ja vuodin nyt verta, kuin hanasta ja juuri veri lorisi lattialle. Lattialla oli jo melkoinen lammikko, kunnes veri saatiin hyytymään. Magnesium piti kohdun auki ja supistelematta, joten verimäärä mikä sieltä kohdusta tulee oli melkoinen. Ehdin menettämään verta noin litran verran.

Synnytyssalissa sain rauhassa levätä hetken aikaa. Mies kävi hakemassa meille syömistä ja juomista ja saimme levätä yhdessä hetken aikaa ihan kahdestaan. Minua tärisytti ja vapistutti niin paljon, ettei syömisestä meinannut tulla yhtikäs mitään. Kätilö sanoi sen johtuvan siitä hirveästä lääke määrästä jota olin saanut, eikä vapina ollut mitenkään vaarallista. Se vain vaikeutti minun oloani, kun en oikein pystynyt syömään tai juomaan vapinalta ja kävelykin vaikutti steppaamiselta.

Ruokailun jälkeen oli vuorossa suihku ja sitten mentiin katsomaan pientä miestä.

Vauvahan oli täynnä jos jonkinlaisia piuhoja ja paineilmalla meni happea keuhkoihin, jolla turvattiin keuhkojen auki pysyminen. Niin pieni ja niin rakas pieni poikamme siellä köllötteli.

Matkalla osastolle saimme laittaa pienen sinisen nuppineulan 19.päivän kohdalle. Olimme ensimmäisiä sinä päivänä. Myöhemmin siitä ohi kävellessämme vauvoja oli syntynyt yhteensä 5 kpl samana päivänä . Pääsin osastolta pois seuraavana päivänä verikokeiden jälkeen. Hb oli 130 sairaalaan tullessa ja nyt lähtiessä se oli 108. Hyvin ehti laskea tuosta verenvuodosta johtuen.

Tätä kirjoittaessani vauva on 3 vrk vanha. Hän voi hyvin ja on päässyt jo happiviiksistäkin pois. Keskosille tyypillisiä ongelmia hieman on mm. Verensokerinlaskua, lämmönsäätely on vielä hieman puutteellista, hengitys välillä meinaa hieman unohtua ( korjaa kyllä hienosti itse sen sitten ). Tyypillisiä keskosvauva juttuja.

Tietenkin tämä on meille todella uutta ja tietoa tulee koko ajan , mitä on välillä vaikeakin sisäistää. Mutta päivä kerrallaan mennään. Maitoa joutuu tietenkin pumppaamaan usein, jotta vauvalle saadaan omaa maitoa ( saa luovutettuakin, niin kauan kuin oma tuotantoni runsastuu ), on pumpattava 2-3 h välein ja mielellään enemmänkin jotta maksimoidaan maidon määrä.

Pumppuna on Ameda Egnell Elite. Pumppu on kyllä tehokas, mutta mielestäni se ei siltikään saa herutettua maitoa niin paljon kun sitä tulisi. Maito tuntuu olevan tiukassa. Näin on aina ollut, ettei lypsämällä tule mitään, mutta silti vauva on tukehtua imiessä maidon määrään.

Tulen jatkossakin pitämään blogia vauvan ja meidän koko perheen taipaleesta tämän keskos asian parissa. Tämä on niin uutta ja haluaa saada kaikki ajatukset talteen yhteen paikkaan.