Matalan tunnetilan tulkinnat uskonnollisista opetuksista, kuten ”helpompi on kamelin mennä neulansilmästä, kuin rikkaan päästä jumalan valtakuntaan”, ovat saaneet monet meistä uskomaan, että rikkaus ja rakkaus ovat ikäänkuin toistensa vastakohtia, toinen toisensa poissulkevia. Mutta tällainen tulkinta on siis matalan tunnetilan synnyttämä, ja todellisuudessa universumi tarjoaa meille koko ajan rajatonta runsautta, ja voimme saada elämäämme aivan kaiken mitä haluamme, eikä siinä ole mitään tuomittavaa, tai ”synnillistä”. Meillä on oman elämämme luojina  täydellinen vapaus elää juuri haluamamme kaltaista elämää fyysisellä tasolla. Emme siis ole syntyneet maan päälle elääksemme askeesissa tai köyhyydessä. Mutta toisaalta: Vaikka olisimme köyhiä, niin voimme silti tuntea rakkautta ja onnellisuutta.

Harhakuvitelma rikkauden ja hyvinvoinnin ”pahuudesta” johtuu myös siitä, että maailmassa elää paljon ihmisiä, joilla on runsaasti materiaalista rikkautta, mutta jotka eivät osaa arvostaa rikkauttaan, vaan he tuntevat sisäistä tyhjyyttä, eli ovat varakkuudestaan huolimatta usein matalissa tunnetiloissa. Tällainen ihminen yrittää korvata rakkauden ja myötätunnon tunteet materialla, ja niin kauan, kun ihminen ei tunne rakkautta, niin hän ei voi myöskään tuntea onnellisuutta. Sillä rakkaus ja onnellisuus on aina vai tunne, joka on meissä juuri nyt.

Mutta aivan samalla tavalla myös rikkaita ihmisiä ja rikkautta paheksuva ja tuomitseva ihminen on negatiivisessa tunnetilassa, eli ”marttyyri”, eikä siis köyhyyskään tee ihmisestä ”jaloa”, saati onnellista. Jos ihminen kieltää itse itseltään asioita, joista voisi nauttia, niin tällainen ihminen on onneton, koska hän ei rakasta ja arvosta itseään, eikä myöskään muita ihmisiä, jos pitää heitä ahneina ja itsekkäinä.

Samoin huomion keskittäminen negatiivisista tunnetiloista käsin vaikkapa ilmastonmuutokseen on hyödytöntä, eli emme voi ”pelastaa maapalloa” murehtimalla kasvihuoneilmiötä, ja tuomitsemalla kuluttamista, vaan voimme inspiroitua toimimaan luonnon hyväksi ainoastaan korkeasta tunnetilasta käsin. Sillä KAIKKIIN ongelmiimme on aina olemassa ratkaisu välittömästi ongelman havaittuamme, meidän tehtävämme on vain sallia tuo ratkaisu. Minkä tahansa asian tai ilmiön ”taivastelu” on siis aina turhaa, sillä niin sanottu todellisuus on aina oma luomuksemme, ja päivittelemällä, ja keskittämälä huomiomme kauhukuviin, vedämme todellisuuteemme  vain lisää kauhisteltavia asioita.

Luonto, kasvit ja eläimet, on jatkuvasti sallimisen tilassa, eli kun ihminen vastustaa toiveitaan negatiivisissa tunnetiloissa, niin luonto puolestaan sallii itselleen koko ajan ratkaisuja. Luonto korjaa siis korkean tietoisuuden avulla koko ajan itseään. Jos eläinlajeja kuolee sukupuuttoon, niin uusia syntyy lisää, tai jo olemassaolevat lajit kehittyvät tarkoituksenmukaisemmiksi. Luonto suojaa siis aina itseään, eli elämän voima korkeassa taajuustasossa dominoi aina. Siksi luonnon ”suojeleminen” muutoksilta on matalan tunnetilan ajatus. Samoin kuin vaikkapa alkuasukasheimon suojeleminen modernilta maailmalta ei ole mahdollista, jos alkuasukkaat itse haluavat valita modernin maailman. Jokaisella alkuasukkaalla on täysin vapaa tahto luoda oma todellisuutensa, eli kukaan ulkopuolinen ei voi suojella ”jaloja villejä” heidän omien toiveidensa vastaisesti.

Elämää ei siis voi koskaan kahlita ja pakottaa paikalleen, staattiseen tilaan. Elämän olemus on jatkuva muutos.

Älä siis tuomitse itseäsi, jos  haluat ja toivot elämääsi rikkautta ja runsautta. Elämästä nauttiminen on syntymälahjamme. Mutta jos itse paheksut rikkautta ja hyvinvointia, niin silloin rikkaus ei myöskään tee sinua onnelliseksi. Mutta silloinkin on kyse ainoastaan omasta tunnetilastasi, eli siitä, että  et salli itsellesi rikkaudesta nauttimista. Onnellisuus on siis aina vain sitä, että toteutat ja sallit todellisia toiveitasi, olivat ne millaisia tahansa.

Jos tämä ajatus tuntuu sinusta väärältä ja itsekkäältä  – narsistiselta – niin et ota huomioon sitä, että ollessamme korkeassa tunnetilassa olemme kaikki yhtä, eli emme voi koskaan vahingoittaa muita ihmisiä kokiessamme aitoa onnellisuutta. Ja siksi myöskään rikkaus ja runsaus ei ole koskaan keneltäkään toiselta ihmiseltä ”pois”, vaan runsaus on maailmassa rajatonta. ja esimerkiksi raha on aina pelkästään energiaa, jonka joko sallimme itsellemme, tai kiellämme itseltämme. Samoin kuin terveyskin on aina yksinomaan oma valintamme. Emme siis voi auttaa ketään muuta ihmistä terveeksi sairastumalla itse. Ja aivan samoin: Emme voi tehdä tai auttaa ketään toista ihmistä rikkaaksi, ellei hän itse salli itselleen rikkautta. Ja meidän rikkautemme ei  myöskään ole keneltäkään muulta ihmiseltä pois. Jos  siis esimerkiksi avustustoiminta köyhien parissa perustuu negatiivisiin tunteisiin, eli sääliin ja empatiaan, niin auttaminen ei tee avustettavia onnellisiksi, sillä säälivä ihminen voi auttaa vain uhriutuvaa ihmistä (molempien tunnetaajuus on samanlainen).  Emme siis voi myöskään auttaa köyhiä, jos odotamme heiltä kiitollisuutta, sillä kenenkään ihmisen ei koskaan tarvitse olla kiitollinen kenellekään, me olemme kaikki mittaamattoman arvokkaita sieluja ja kaikkivoipia Luojia. Mutta jos haluat auttaa lähimmäisiäsi, niin voit tehdä sen korkeasta tunnetilasta käsin, eli arvostamalla autettavaasi täysin pyyteettömästi, katsomalla häntä korkeamman minäsi silmin, jolloin näet hänen korkeamman minänsä, tuntemalla myötätuntoa säälin sijasta.

Tämä sama ajatus on myös esim. Raamatussa, mutta matalassa tunnetilassa olevat tulkitsijat eivät ole aina ymmärtäneet, mitä profeetta on vertauskuvillaan tarkoittanut, eli että profeetta Jeesus kertoi olevansa täysin samanarvoinen ihminen kuin kuka tahansa muukin, ja samalla jokainen ihminen on perusolemukseltaan  täysin yhtä paljon ”jumala”, kuin Jeesuskin, eli me emme ole erillisiä emmekä eriarvoisia, vajavaisempia tai täydellisempiä, syntisempiä tai hurskaampia, vaan kaikki maan päällä koskaan eläneet ja elävät ihmiset ovat  kaikki samaa korkeamman tietoisuuden henkeä:

”Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle”

Jos siis haluat sekä rakkautta, että materiaalista rikkautta elämääsi, niin voit sallia ne molemmat itsellesi milloin tahansa,  eli sinun ei tarvitse luopua rakkaudesta saadaksesi rikkautta, tai päin vastoin. ”Rahalla ei saa rakkautta” tarkoittaa vain sitä, että rikas ihminen, joka ei  tunne rakkautta, ei myöskään koe rakkautta, eikä vedä puoleensa ihmistä, joka rakastaisi häntä, koska matalassa tunnetilassa oleva ihminen ei voi tuntea rakkautta, rakkauden tunnetaajuus on korkein taajuus.

Saat sekä rikkautta että rakkautta elämääsi, kun keskityt ajatuksissasi, ja myös aidosti tunnetasolla, RUNSAUTEEN: Luonnon runsauteen, ilon runsauteen, mielen selkeyden runsauteen, fyysisen hyvinvoinnin runsauteen, rajattoman energian runsauteen, universumin viisauden, resurssien ja ratkaisujen runsauteen.

Eli jos olet vaikkapa tavoitellut rikkautta, arvostanut tietoisesti elämääsi, ja ollut paljon korkeassa tunnetilassa – ja rakkaus tuntuukin samalla pakenevan elämästäsi – niin kyse on vain näköharhasta. Korkean tunnetilan seurauksena vastaanotat aina TODELLISIA toiveitasi, eli et koskaan menetä mitään, vaan saavutat juuri sellaisia asioita, kuin joita olet jo korkeamman minäsi taajuudelle luonut. Eli älä ole huolissasi, jos rakastettusi on matalammassa tunnetilassa, kuin sinä: Sinä löydät joko uuden kumppanin, tai entinen kumppanisi löytää sinut, sallimalla itselleen korkean tunnetaajuuden ja omat toiveensa. Sillä jokaisella negatiivisella tunteellaan hän on koko ajan luonut toiveitaan, ja negtiivinen tunnetila kertoo vain siitä, että hän ei ole vielä sallinut itselleen noita toiveita. Sinä olet kuitenkin korkeassa tunnetilassasi vakaasti joka hetki omalla polullasi, eli keskity aina vain kulloinkin meneillään olevaan hetkeen, eikä sinun tarvitse kärsiä ”menetyksistä” myöskään tilanteissa, joissa elämässäsi tapahtuu muutoksia. Sillä ne muutokset ovat omien toiveidesi manifestaatioita! Emme siis koskaan elämässämme menetä mitään, me ainoastaan laajenemme, luomme lisää ja parempaa.

Älä siis vastusta elämää jäämällä matalaan tunnetilaan, vaan nauti elämästäsi ja sen muuttumisesta jatkuvasti paremmaksi, sallimalla itsellesi korkea tunnetila ja elämänilo!

Jos olet tekemisissä ihmisten kanssa, jotka eivät hyväksy sinua, jotka ovat sinua kohtaan kriittisiä, hyökkääviä tai halveksivia, niin miksi se tuntuu sinusta pahalta?

Siksi, että kaipaat noiden toisten ihmisten hyväksyntää, koska kun he hyväksyvät sinut, niin sinun on helpompi pysyä korkeassa tunnetilassa.

Mutta todellisuudessa tunnet negatiivisia tunteita tuossa tilanteessa siksi, että sallit noiden muiden ihmisten negatiivisten tunnetilojen vaikuttaa omaan tunnetilaasi, eli laskeudut negatiivisessa tunnetilassa olevien ihmisten kanssa samalle taajuudelle. Ja joudut samalla eroon omasta korkeammasta minästäsi ja taajuudesta, jossa manifestoit toiveitasi. Annat siis oman voimasi pois.

Eli sallit noiden toisten ihmisten hallita elämääsi sen sijaan, että hallitsisit elämääsi itse.

Aina, kun siis haet hyväksyntää muilta ihmisiltä, niin sinunkin rakkautesi heitä kohtaan – ja myös sinua itseäsi kohtaan – on ehdollista, ei ehdotonta! Kuvittelet siis, että muiden ihmisten mielipiteet sinusta määrittelevät sinun oman arvosi ihmisenä. Eli toisin sanoen: Et negatiivisten tunteiden kohteena, negatiivisessa tunnetilassasi, tunne omaa mittaamatonta arvoasi.

Sinun ei kuitenkaan koskaan tarvitse etsiä tai anella ehdollista rakkautta muilta ihmisiltä, sillä voit milloin tahansa ottaa käyttöösi ehdottoman rakkauden suunnattoman voiman, ja rakastaa sinua arvostelevia ihmisiä täysin ilman mitään ehtoja. Ja tällöin rakastat myös itseäsi ilman ehtoja, koska tunnetilasi siis on pyyteettömän rakkauden korkein taajuus. Ja SILLOIN olet yhtä todellisen olevaisuutesi, korkeamman minäsi kanssa!

Ja tunnet siis myös onnellisuutta, eli juuri sitä tunnetta, kuin mitä tavoittelit yrittäessäsi miellyttää sinua arvostelevia ihmisiä. Sillä onnellisuus on aina vain tunnetila, ja tunnet onnellisuutta rakastaessasi, ja tuntiessasi myötätuntoa ja tyytyväisyyttä.

Tuntiessasi täysin ehdotonta rakkautta sinulla ei myöskään ole koskaan mitään pelättävää, koska kukaan ei voi koskaan uhata sinua, jos olet rakkauden tunnetilassa. Sillä negatiivisessa tunnetilassa olevat ihmiset ovat rakkautta tuntevan ihmisen kanssa aivan eri taajuudella.

Tietoiset luojat, eli usein korkeassa tunnetilassa olevat ihmiset,  kokevat joskus, että heidän läheisensä muuttuvat koko ajan vain negatiivisemmiksi, vaikka tietoisen luojan rakkauden taajuuden pitäisi auttaa myös muiden ihmisten tunnetilaa kohoamaan. Tämä johtuu siitä, että kun vaikkapa masentuneen ihmisen lähellä on  rakkauden taajuudella oleva ihminen, niin masentunut kokee entistäkin voimakkaampaa ”sielun kipua”, eli tuntee entistäkin selkeämmin olevansa erossa korkeammasta minästään. Ja koska viha on masennukseen verrattuna ”voimaannuttava tunne”, niin korkeassa tunnetilassa oleva ihminen voi saada täydellistä voimattomuutta kokevan masentuneen ja pelokkaan ihmisen tunteman vihaa. Sillä viha siis vapauttaa hänet pelosta!  Mutta jos vihainen ihminen ei pääse kohoamaan vihastaan toiveikkuuden taajuudelle, vaan jää kiinni vihan tunteeseen, niin hän ei enää yksinkertaisesti pysty olemaan rakkauden taajuudella vakaasti olevan ihmisen vaikutuspiirissä, sillä taajuudet ovat nin kaukana toisistaan. Vihainen ja rakastava elävät siis  konkreettisesti ”eri todellisuuksissa”.

Siksi vihaajat ja pelkääjät löytävät aina toisensa, samoin syyttäjät ja itseään syyllistävät, säälijät ja itsesääliä tuntevat – ja nämä negatiivisisa tunnetiloissa viihtyvät ihmiset  jäävät siis helpommin kiinni toisiinsa, koska tottuvat negatiivisiin tunnetiloihinsa, eivätkä siis tunne myöskään jyrkkää taajuuseroa toinen toisiinsa nähden.

Kukaan negatiivisessa tunnetilassa oleva ei siis ole koskaan ”paha”, vaan negatiivisten tunteidensa vanki, sillä vetovoiman laki saa aikaan sen, että negatiivisessa tunnetilassa oleva ihminen luo itse itselleen negatiivisia kokemuksia, jotka puolestaan vahvistavat hänen negatiivisia tunteitaan, jne. Lopulta tällaiselle ihmiselle saattaa muodostua niin vahvoja negatiivisia uskomuksia, että vaikka hän jokaisella negatiivisella tunteellaan luo aina korkeamman minänsä taajuudelle positiivista, niin hän ei negatiivisten uskomustensa takia pääse koskaan kohottamaan tunnetilaansa niin, että nuo negatiiviset uskomukset muuttuisivat positiivisiksi. Taajuusero esimerkiksi jonkin suuren, ja hartaasti toivotun toiveen, ja toivojan oman tunnetaajuuden välillä, voi olla joskus jopa vuosikymmeniä todella pieni, sillä toiveiden virta kiihtyy koko ajan, kun toivominen negatiivisessa tunnetilassa jatkuu. Mutta jos toivoja ei itse  usko toiveensa voivan toteutua, niin hän ei myöskään salli itselleen toiveensa lopullista manifestaatiota. Joskus tällaisen ihmisen vastustus eli ns. tunneresistanssi murtuu vasta fyysisen kuoleman tapahtuessa. Myös ns. rajatilakokemus murtaa tällaisen, erittäin voimakkaan resistanssin, ja siksi rajatilakokemuksen kokeneet kokevat usein kuin ”syntyneensä uudelleen”, vapautuessaan tunnetason vastustuksesta astuessaan ”kuoleman rajan yli”.

Muista myös, että jos lähelläsi on matalassa tunnetilassa oleva, vaikkapa hyvin vihainen ihminen, niin luot välittömästi hänet kohdatessasi hänestä ”paremman version” korkeamman minäsi taajuudelle, eli ei ole mitään hyötyä siitä, että laskeudut hänen kanssaan matalaan tunnetilaan esim. tuntemalla sääliä. Voit auttaa myös tuota toista ihmistä voimaan paremmin AINOASTAAN korkeasta tunnetilasta käsin! Sillä jos olet korkeassa tunnetilassa, niin hänen on puolestaan sinun seurassasi ilmennettävä korkeinta itsessään, eli oltava samalla taajuudella kanssasi. Niin suunnaton on rakkauden voima.

Ja ollessasi korkeassa tunnetilassa oma intuitiosi kertoo aina, miten ja milloin kannattaa esimerkiksi puhua matalassa tunnetilassa olevan ihmisen kanssa, eli riitaa tällaisen ihmisen kanssa ei pääse syntymään. Klassinen esimerkki tällaisesta tilanteesta on, kun ns. rähinäjuoppo tulee bussipysäkille. Hän ei koskaan ala rähistä vakaasti korkeassa tunnetilassa olevalle, myötätuntoiselle ihmiselle, joka arvostaa häntä aidosti. Mutta hän alkaa rähistä kuin vihainen koira pelokkaille, masentuneille ja vihaisille ihmisille samalla bussipysäkillä. Koska nämä siis ovat vihaisen humalaisen kanssa samalla taajuudella.

Korkean tunnetilan säilyttämisen tärkeyttä kuvaa hyvin myös tilanne, jossa olet paennut aggressiivista petoeläintä,  ajautunut kallionkielekkeelle, ja rotkon yli on vedetty nuora. Sinulla on siis kaksi vaihtoehtoa: Joko jäädä  pedon saaliiksi, tai kävellä nuoralla rotkon yli. Jos säilytät korkean tunnetilan, ja keskityt nuorallakävelyyn, niin sinulla on teoreettinen mahdollisuus selviytyä rotkon yli hengissä, tai olla niin korkeassa tunnetilassa, että peto lopettaa hyökkäämisen (manifestoit ”välittömästi”,eli luot pelastumisen). Mutta jos olet matalassa tunnetilassa, pelkäät tai syytät ihmisiä, jotka ovat mielestäsi aiheuttaneet sinulle tämän tuskallisen tilanteen, niin  pelkosi ja vihasi saavat sinut joko syöksymään rotkoon, tai lietsomaan petoeläimen aggressiota, jolloin peto raatelee sinut.

Petoeläimen tilalle voit siis kuvitella myös kenet tahansa aggressiivisen ihmisen.

Älä siis KOSKAAN taistele negatiivisessa tunnetilassa olevaa kanssaihmistäsi vastaan, sillä taistellessasi sinunkin tunnetilasi laskee. Oikeassaolemisen tarve aiheuttaa meille ihmisille suunnattomasti täysin turhaa kärsimystä, sillä kaikki riidat ovat aina pohjattomia. Vetovoiman laki saa tämän aikaan: Negatiivinen vetää puoleensa negatiivista, ei-toivottu ei-toivottua. Puhu kaikissa keskusteluissa aina vain omaa totuuttasi, arvosta aina keskustelukumppaniasi, äläkä koskaan yritä muuttaa toisen ihmisen käsitystä totuudesta.

Mutta harjoittelemalla tietoisesti korkean tunnetilan ylläpitämistä, ja kanssaihmistesi arvostamista, voit sammuttaa kenen tahansa  ihmisen vihan ja katkeruuden, milloin tahansa, pelkillä ajatuksillasi, ja positiivisilla tunteillasi.