Kaikki on aina suhteellista, ja jos olet harjoitellut oman elämäsi arvostamista ja olosuhteista riippumatonta iloa ja rakkautta, niin tunnet myös pettymystä herkemmin. Iloitse siis myös pettymyksen tunteestasi, sillä jos ET olisi edennyt tietoisen luojan polullasi, ja kokenut niin paljon tasapainoista hyvänolontunnetta, niin et myöskään kokisi pettymystä silloin, kun et ole posiiivisessa tunnetilassa. Arvosta siis sitä, että olet laajentunut, ja että tunnetaajuutesi ja tietoisuustasosi on yleisesti kohonnut. Et nimittäin enää koskaan tule palaamaan ”alkupisteseen”, eli olet  omaa tietoisuuttasi kohottamalla auttanut universumia laajenemaan, etkä sinäkän voi enää koskaan ”unohtaa” tietoisuuttasi universumin laista. Eikä tämä tietoisuustason kohoaminen ole tapahtunut pelkästään tässä elämässä, vaan myös lukemattomissa muissa elämissäsi. Olet siis sisäisesti omien elämiesi luomus, joka edelleen jatkuvasti kokemustesi ja tunteidesi kautta muuttuu ja laajenee.

Koska elämme kuitenkin jatkuvasti oman olemuksemme ”sisällä”, niin emme aina itse edes huomaa taajuustasomme eli tietoisuutemme yleistä kohoamista, etenkään silloin, kun tunnemme negatiivisia tunteita. Mutta havaitsemme tietoisuutemme kohoamisen siitä, että tunnemme tunneresonanssia eli henkistä yhteyttä uudenlaisten ihmisten seurassa. Tai siitä, että ajaudumme usein tilanteisiin, jossa muut ihmiset ”janoavat tietoa”, eikä neuvonantajana toimiminen tunnu meistä epämiellyttävältä, vaan koemme myötätuntoa ja rakkautta silloinkin, kun joku haastaa tarkoituksella riitaa ja kyseenalaistaa ajatuksemme. Eli voimme jakaa tietoa universumista muille ihmisille inspiroituneina korkeasta tietoisuustasosta, mutta samalla puhumme myös omasta näkökulmastamme  ja kokemuksestamme käsin, jolloin emme koe epävarmuutta vaan varmuutta.

Korkeassa tunnetilassa vakaasti ollessasi et siis näe vikaa myöskään sellaisissa ihmisissä, jotka hyökkäävät sinua vastaan, vaan näet heissä heidän korkeamman olemuspuolensa, eli katsot heitäkin korkeamman minäsi silmin. Ja tällöin oma tunnetaajuutesi ei ole riippuvainen muiden ihmisten tunnetiloista. Ja koska korkeassa tunnetilassa meille tapahtuu aina vain sellaisia asioita, joita todella haluamme, niin jos korkeassa tunnetilassa ollessasi muut ihmiset ovat vihaisia, niin sydämesi toive on toimia heidän  tukenaan, auttaa heidänkin tunnetaajuuttaan kohoamaan. Olet siis valinnut opettajan roolin, mutta tämä ei tarkoita sitä, että sinut olisi ”tuomittu” elämään vain matalammissa tunnetiloissa kipuilevien ihmisten seurassa. Vaan löydät myös muita korkeassa tietoisuustasossa olevia ihmisiä seuraasi. Ja muista aina myös se, että kaikkein ”hankalimmat” ihmiset elämässäsi ovat aina kaikkein tärkeimpiä opettajiasi! Eli rakasta ”vihollistasi” täydestä sydämestäsi, sillä ilman noita, voimakkaitakin negatiivisia tunteita herättäviä ihmisiä, et voisi harjoitella pyyteetöntä rakkautta, eli oman tunnetilasi ylläpitoa, muiden ihmisten tunnetiloista välittämättä.

Tietoisena luojanakin koet siis edelleen myös matalampia tunnetiloja, sillä fyysisen elämän jatkuminen on mahdollista vain luomisen, eli ei-toivotun kokemisen kautta. Mutta et koe negatiivisia tunteitasi kärsimyksenä, josta ei ole ulospääsyä, koska sinulla on nyt selkeä tieto siitä, mistä negatiiviset tunteesi johtuvat. Eli jokainen negatiivinen tunteesi kertoo vain siitä, että olet tuota tunnetta kokiessasi eri tunnetaajuudella, kuin korkeampi minäsi. Ja kun sinulla on tämä tieto, niin voit pysäyttää negatiivisen tunne- ja tapahtumaketjun heti sen alussa, ajatuksiasi positiivisiin asioihin kohdistamalla, tai ajatusmelun kokonaan hiljentämällä, eli meditoimalla.

Sinun on siis vain hyväksyttävä ”sielusi kanteleen herkkyys”, eli se, että  tuo kannel on huippuunsa viritetty.  Korkeassa tietoisuustasossa olevana tietoisena luojana et siis ole enää turtunut  mataliin tunnetiloihin, vaan havaitset ne erittäin herkästi.

Matalaa tunnetilaa voi verrata nälän tunteeseen. Kun sinulla on nälkä, ja tiedät, että nälkäsi häviää, jos syöt, niin et ahdistu näläntunteestasi, vaan pyrit löytämään ruokaa. Mutta jos et syö, vaikka kuitenkin haluaisit syödä, niin nälkäsi muuttuukin kärsimykseksi, sillä jäät matalaan tunnetilaan. Ja toisaalta ILMAN nälkää et kokisi syömistä nautinnollisena, eli negatiivinen tunnetilasi eli nälkä on välttämätön, jotta voit kokea eron negatiivisen ja positiivisen tunnetilan välillä.

Ja tämä sama vertaus toimii myös ihan konkreettisesti: Jos haluat laihduttaa, mutta haluat myös syödä, ja kieltäydyt kuitenkin syömästä, koska koet oman kehosi epämiellyttävänä, niin negatiivinen tunnetilasi hidastaa laihtumistasi, sillä elimistösi reagoi matalaan tunnetilaasi eli ”laihduttamisen yrittämiseen” juuri päin vastoin, kuin mitä haluat. Mutta jos korkeassa tunnetilassa kuvittelet itsesi hoikemmaksi, niin inspiroidut syömään ja liikkumaan siten, että laihdut, ja myös elimistösi toteuttaa juuri sitä, mitä haluat. Eli aivan samoin, kuin rahapulan jatkuva ajatteleminen pitää sinut köyhänä, niin samoin oman – kuvitellun tai todellisen – lihavuuden jatkuva tarkkailu, ja sen synnyttämä ahdistus, pitää sinut ”lihavana”, olit sitten todella lihava tai et. Negatiiviset tunnetilat ja niissä pysyminen synnyttävät siis myös syömishäiriöt, kuten anoreksian ja bulimian. Anoreksiahan johtuu ”kuvitellusta lihavuudesta”, ei todellisesta, eli anorektikon on myös mahdotonta koskaan saavuttaa toivomaansa ”laihuutta”, koska hän keskittyy ei-laihuuteen negatiivisesta tunnetilasta käsin.

Mutta negatiiviset tunteemme ovat siis elämämme edellytys ja vapaan luomistyömme mahdollistajia, sillä jos emme tietäisi, mitä emme halua, niin emme voisi kertoa universumille, mitä haluamme. Tunnetaajuuden lasku saa sinut siis haluamaan tunnetaajuuden kohoamista, ja keskittämään ajatuksesi toivomaasi asiaan. Ja kun keskität ajatuksesi toiveeseesi eli fokusoit, niin olet ”enemmän elossa”. Eli parhaimmillaan elämä on kuin hyvin viritetty trampoliini: Tunnetilan laskua seuraa aina tunnetilan kohoaminen, eli et koskaan jää maahan, eli ”tuleen makaamaan”.

Samalla periaatteellahan myös hengityksemme pitää meidät elossa, eli uloshengitystä seuraa aina sisäänhengitys, hiilidioksidi on kuona-ainetta, joka korvautuu elämää ylläpitävällä hapella. Silti sekä sisään-  että uloshngitys ovat välttämättömiä, ja on tärkeää, että ne ovat tasapainossa toisiinsa nähden, eli että emme hengitä enemmän sisään kuin ulos, emmekä myöskään ulos enemmän kuin sisään.

Tai jos sinulla on elämässäsi iloa tuottavia ihmissuhteita, niin on silti tärkeää, että olet joskus myös yksin. Tai jos käytät rahaa, niin tasapainon takia on tärkeää, että myös saat rahaa. Tai jos teet työtä, niin myös lepääminen on ajoittain tärkeää. Tai jos maailmaan syntyy lapsia, niin on yhtä tärkeää, että ihmisiä myös ajoittain ”kuolee”. Negatiivisten ja positiivisten tunteiden tasapaino on siis elämässä tärkeää, koska vaihtelu ja asioiden haluaminen on tärkeää, jotta voimme kokea iloa ja mielihyvää, eli negatiiviset tunteet ovat ajoittain välttämättömiä, jotta kokisimme olevamme ”elossa”.

Negatiivinen tunteesi johtuu siis siitä, että kiellät omat toiveesi, ja sen todellisuuden, jonka olet itse toiveillasi luonut. Sillä jo manifestoitunut, eli NIIN SANOTTU todellisuutesi on jo menneisyyttä, kun taas todellinen nykyisyytesi on korkeamman minäsi taajuudelle luomasi todellisuus.

Jos taas olet huoleton ja korkeassa tunnetilassa, niin positiivinen tunnetilasi johtuu siitä, että sallit itsellesi niitä asioita, joita toivot, ”antaudut toiveidesi virran vietäväksi”. Ja samalla autat myös kanssaihmisiäsi sallimaan heidän oman tunnetaajuutensa kohoamisen, sillä korkeamman tietoisuuden kanssa resonanssissa oleva ihminen ”valaisee maailmaa”. Tästä syystä esimerkiksi  lahjakkaat ja inspiroituneet taiteilijat ovat niin ihailtuja ja rakastettuja, sillä he inspiroivat suuria ihmisjoukkoja kaikkialla, missä taidettaan esittävät. Heidän taiteessaan on siis ”korkeamman kosketus”, ja heidän yleisönsä oma korkeampi olemuspuoli resonoi tuon korkealta taajuudelta kanavoidun taiteen kanssa.

Yöunen aikana – jos unemme on levollista –  tunnetilamme useimmiten kohoaa automaattisesti, ja siksi varhain aamulla on usein paras hetki valita tunnetila tietoisesti koko päiväksi – joko meditoimalla, tai tietoisesti positiivisiin asioihin keskittymällä. Voit esimerkiksi valita päiväsi teemaksi ”hauskuuden”. Ja kun keskityt heti aamulla hauskoihin asioihin, niin positiivinen tunne- ja tapahtumaketju määrittää koko päivääsi. Sanonta ”nousin väärällä jalalla sängystä” kuvaa puolestaan päinvastaista tilannetta, negatiivisella tunne- ja tapahtumaketjulla alkanutta päivää.

Ilmiö, joka hämmentää myös monia tietoisia luojia, on se, että joskus positiivinen tunnetilamme saa meidät kokemaan näennäisesti negatiivisia kokemuksia. Mutta kyseessä on näköharha siinä mielessä, että positiivinen tunnetilamme vain mahdollistaa asioiden etenemisen toivomaamme suuntaan, eli kokemamme negatiivinen tapahtuma onkin lopulta positiivinen.

Jos siis olet jo pitkään yrittänyt kovasti ratkaista jotakin asiaa, mutta olet ollut ikään kuin ”väärällä tiellä”, tiedostaen kyllä väärän suuntasi intuitiivisesti, mutta kova yrittäminen negatiivisessa tunnetilassa on sokaissut sinut, ja olet vain jatkanut sinnikkäästi – niin jos korkeassa tunnetilassa yrität edelleen jatkaa tuota yrittämistä, niin tilanteet muuttuvatkin positiivisen tunnetilasi mahdollistamina  niin hullunkurisiksi, että lopulta lopullisesti tiedostat, että suuntasi on ollut koko ajan väärä.

Esimerkkejä tällaisesta ”väkisinyrittämisestä” ovat usein avioliitot, joita yritetään pitää koossa negatiivisessa tunnetilassa, ”kulisien ylläpitämiseksi”. Tai vaikkapa tilanne, jossa rahaa on vähän, ja henkilö yrittää rahaa saadakseen myydä jotakin sellaista, jota ei todellisuudessa haluakaan myydä. Negatiivinen tunnetila ja yrittäminen siis mahdollistaa vaikean tilanteen jatkumisen loputtomasti, mutta positiivinen tunnetila taas mahdollistaa tapahtumat, jotka ohjaavat kokijan elämää hänen todellisten toiveidensa suuntaan. Eli todellinen, sydämen toive on usein aivan erilainen, kuin millaiseksi ihminen negatiivisessa tunnetilassaan sen kuvittelee. ”Väkisin runnotut ratkaisut” siis muuttuvat vielä selkeämmin mahdottomiksi, jos tunnetilamme on korkea.

Moni ihminen, jonka läheinen on  yllättäen ”kuollut”, eli siirtynyt fyysisestä elämästä ei-fyysiseen, on kokenut hieman ennen läheisen äkillistä kuolemaa tilanteen, jossa yleensä pääosin negatiivisessa tunnetilassa oleva läheinen onkin hyvin positiivisessa tunnetilassa. Huolettomuus ja iloisuus siis sekä mahdollistaa, että ennakoi tulevaa poistumista fyysiseltä tasolta. Jokainen kuolema on korkeamman tietoisuuden näkökulmasta ”itsemurha”, ja kun ihminen on päättänyt poistua fyysisestä elämästä, niin hän kokee tuon  oman  valintansa  intuitiivisesti helpottavana, ja samalla hänen positiivinen tunnetilansa siis myös mahdollistaa irtipäästämisen elämästä. Tuskallinen kuolema on vain sellainen, jossa ihminen taistelee itse valitsemaansa kuolemaa vastaan. Tällaisia kuolinkamppailuja ovat esimerkiksi pitkään kestävät vakavat sairaudet.

Pienelle lapselle kuoleminen on helpompaa silloin, kun lapsi on ”syntynyt kuollakseen”, sillä lapsi ymmärtää vielä tunnetasolla sen, että syntymä ja kuolema ovat vain saman asian kaksi ilmenemismuotoa, ja että kuolemaa ei todellisuudessa ole olemassa, eli henki meissä ei koskaan kuole. Lapset, jotka kuolevat jo pieninä, ovat syntyneet tärkeiksi opettajiksi muille, sillä lapsen kuolema vaikuttaa tunnetasolla useimmiten laajaan joukkoon ihmisiä, jotka ovat lapsen tai tämän perheen tunteneet. Oman lapsen kuoleman kokeneille kuolema on erityisen suuri lahja, sillä lapsen kuolema lievittää omaa kuolemanpelkoa merkittävästi, ja auttaa syvällisesti tunnetasolla ymmärtämään sen, että kuolemaa ei ole olemassa.

Matalassa tunnetilassa oleva ihminen etsii tiedostamattaan koko ajan todisteita ja vahvistusta omille peloilleen, ja asioille, joita häneltä puuttuu. Onnellinen ihminen taas sallii itselleen hyvinvoinnin tunteen olosuhteista riippumatta, ja etsii vahvistusta onnellisuudelleen, eli etsii ja löytää elämästään todisteita omasta hyvinvoinnistaan, arvostamalla kaikkea sitä, mitä on kokenut, ja mitä parhaillaan saa kokea.

Elämämme ei ole koskaan tarkoitus olla raskasta puurtamista, tai kärsimystä ja pelkoa tuottavaa taistelua, vaan elämä on parhaimmillaan kepeää, iloista tanssia nautinnollisesta tapahtumasta, ja toteutuneesta toiveesta toiseen. Ja vain tuntemalla onnellisuutta ja elämäniloa voimme ilahduttaa ja autta myös kanssaihmisiämme.