Jos kohtaat ihmisen, joka syyttää sinua jostakin asiasta, niin tiedosta, että hän tuntee negatiivista tunnetta siksi, että syyttäminen tuntuu paremmalta kun syyllisyys, viha tuntuu paremmalta kuin masennus. Sillä kaikki masennusta, eli arvottomuuden kokemusta korkeammat tunteet huojentavat arvottomuutta tuntevan tuskaa, helpottavat hänen oloaan.

Iloitse siis aina vihaisen ihmisen puolesta, sillä hänen olonsa on nyt paljon parempi, kuin silloin, kun hän vielä tunsi täydellistä arvottomuutta ja voimattomuutta – samalla tavalla, kuin uhmaikäinen lapsi tuntee itsensä voimakkaammaksi ja vapaammaksi raivotessaan, kuin tuntiessaan rajallisuutta, eli vaikkapa  silloin, kun  hänen liikkumistaan tai tekemistään rajoitetaan.

Jos siis pystyt todella aidosti  tuntemaan rakkautta sellaista ihmistä kohtaan, joka on hyvin negatiivisessa tunnetilassa seurassasi, niin paitsi, että ymmärrät, miksi hän tuntee mitä tuntee, niin pystyt myös sammuttamaan hänen vihansa korkealla tunnetilallasi, sanomatta sanaakaan. Sillä ilon ja rakkauden korkeat tunnetaajuudet dominoivat aina universumissa, ja negatiivisessa tunnetilassa olevan ihmisen on pakko joko sallia oman tunnetilansa kohoaminen, tai poistua läheltäsi, jos sinun tunnetilasi siis on vakaasti korkea. Sillä me olemme konkreettisesti kaikki yhtä ja samaa henkeä, eli tunnetaajuuksiemme on siksi resonoitava keskenään, jos haluamme ”kokea saman todellisuuden”.

Luomisen universumissa saa siis aikaan kaksijakoisuus eli dualismi: Kun joku tuomitsee sinut, syyttää, vähättelee, halveksii, ivaa tai vihaa sinua, niin sinun negatiivinen tunteesi tuossa tilanteessa kertoo vain siitä, että oma korkeampi minäsi on tuon toisen ihmisen kanssa täysin eri mieltä. Eli itse asiassa nuo sinuun kohdistetut negatiiviset tunteet olivat hyvin arvokkaita, koska ne saivat sinut tuntemaan entistäkin voimakkaammin oman arvosi, eli laajentumaan. Kärsiminen negatiivisten tunteiden vallassa on tarpeetonta, mutta siitä ei toisaalta ole haittaakaan – paitsi se haitta, että et nauti elämästäsi –  sillä kaikki ei-toivotut tunteet luovat aina toivottua, eli laajentavat korkeampaa minääsi. Ei siis ole olemassa ”turhia kokemuksia”, vaan kaikki kokemuksemme luovat uutta, ajatustemme ja tunteidemme välityksellä.

Esimerkki: Kohtaat ihmisen, joka on ”uskossa”, ja hän kertoo sinulle ”taistelevansa syntiä ja vääriä profeettoja vastaan”. Ja hän siis perustelee esimerkiksi vastustuksensa seksuaalivähemmistöjä ja  muita uskontoja ja aatteita kohtaan sen uskonnon opilla,  jonka hän on itse omaksunut. Ja uskonsa perusteella hän tuomitsee myös sinut, koska et suostu omaksumaan hänen uskontoaan, vaan ajattelet omalla tavallasi, ja pyrit aina ensisijaisesti resonanssiin oman korkeamman minäsi kanssa, eli korkeaan tunnetilaan. Et siis suostu”nöyrtymään jumalan edessä”, koska tunnet oman arvosi, tiedostst sen, että korkeassa tunnetilassa tiedät totuuden universumista – ja että olet itse tuo korkeampi voima, ”jumala”.

Tuon ihmisen kokema negatiivinen tunnetila, se, että hän ”vihaa syntiä”, johtuu siitä, että hän on vihatessaan, ja pyrkiessään kontrolloimaan muita ihmisiä, itse erossa omasta korkeammasta minästään. Hän siis julistaa ”rakkauden sanomaa” rakkaudettomuuden tunnetilasta käsin. Eli  uskonnolla perusteltu muiden ihmisten demonisointi on todellisuudessa ”demonien palvontaa”, sillä kaikki mihin keskitämme huomiomme, niin juuri sitä vedämme omaan todellisuuteemme lisää.

Jos tällainen ihminen demonisoi sinut ja sinun ajattelusi, niin älä vastaa tähän hyökkäykseen vastustamalla hänen uskoaan, eli älä sinäkään puolestasi yritä kontrolloida tuota uskovaa, äläkä julista omaa totuuttasi hänelle, ELLEI hän ole sattumalta korkeassa tunnetilassa, jolloin hän kykenee kokemaan  resonanssin oman korkeamman minänsä kanssa sinua kuunnellessaan. Ja tuollaisessakin tilanteessa puhu vain ”omasta puolestasi”, eli omasta näkökulmastasi, eli älä yritä muuttaa tuon toisella tavalla ajattelevan ihmisen ajattelua. Hän tulee kyllä lopulta valitsemaan korkean tunteen eli resonanssin, kun on kokenut tarpeeksi negatiivisia tunteita ”synninvihaajana” – ja  viimeistään silloin, kun hän siirtyy pois fyysiseltä tasolta, jolloin hän TIETÄÄ olevansa puhdasta rakkautta.

Ns. vihaisia uskovia ja lopunajanodottajia on tällä hetkellä entistäkin enemmän siksi, että universumi on laajentunut valtavasti, ja energian liike kiihtyy ekspotentiaalisesti, eli mitä suurempi on energian nopeus, niin sitä nopeammin energian nopeus myös kasvaa. Eli negatiivisesta tunnetilasta käsin toimivilla ihmisillä on entistäkin pahempi olo, sillä ero heidän negatiivisten tunteidensa, ja heidän todellisen, korkeamman  olemuksensa, välillä on jo todella suuri. Sama ilmiö näkyy masentuneiden  ihmisten kohdalla: Toivottomuus ja arvottomuus tuntuu nyt paljon entistä pahemmalta, koska universumin laajentuminen tapahtuu nopeammin. Eli ihmiskunta tavallaan jakaantuu selkeämmin myötävirtaan kulkeviin, ja virtauksen vastustajiin. Mutta kuka tahansa meistä voi myös milloin tahansa valita positiivisen, eli virran mukana kulkemisen, vastavirtaan melomisen sijaan, ja irtipäästäminen myös palkitsee  välittömämmin, eli manifestoimme toiveitamme nopeammin, kun vihdoin sallimme ne itsellemme.

Kun siis lopetat toiveidesi virran  vastustamisen negatiivisesta tunnetilasta käsin, eli  keskityt  sallimaan ja vastaanottamaan, niin  annnat jo luomiesi asioiden asettua luontevasti ”oikeaan asentoon”, aivan, kuin rakentaisit palapeliä rennosti ja intuitiolla sen sijaan, että yrittäisit väkisin runnoa epäsopivia paloja toisiinsa sopiviksi.

Pyri siis aina korkeaan tunnetilaan, ja kaikki elämässäsi asettuu harmoniaan ja  synkroniaan itsestään, ja juuri siten, kuin olet toivonut. Äläkä ole katkera omalle suunnattoman viisaalle korkeammalle minällesi siksi, että ns. tietoinen, konkreettinen toiveesi ei kaikissa tapauksissa ole sama, kuin sydämesi todellinen toive. Eli jos yrität esimerkiksi ratkaista vaikeaa elämäntilannettasi jollakin tietyllä tavalla, ”tyytymällä toiseksi parhaaseen lopputulokseen”, mutta sydämesi todellinen toive onkin toisenlainen, niin yrittämällä väkisin ratkaista ongelmaasi tuolla tietyllä, itse päätämälläsi tavalla, niin itsepäisyydelläsi vain hidastat kulkuasi kohti todellista toivettasi. Salli siis itsellesi myös näennäisesti negatiiviset kokemukset – esim. luopuminen vanhan elämäsi aikansa eläneistä rakenteista – sillä vain siten sallit ja vastaanotat  kaiken sen uuden, josta olet unelmoinut.

Et siis voi ”deletoida” sydämesi todellisia toiveita ja tyytyä vähempään, tuntematta onnettomuutta!

Ja todellinen toiveesi on siis päämääräsi AINA silloin, kun etenet korkeassa tunnetilassa. Luota siis korkeamman minäsi ohjaukseen, luota universumin viisauteen, ja polkusi on helppo ja iloa täynnä.

Eli jokainen  tuntemasi negatiivinen tunne tarkoittaa aina sitä, että olet laajentunut enemmän, kuin mitä itsellesi juuri nyt  sallit, ja vain päästämällä irti negatiivisesta tunteestasi, ”antautumalla elämälle”, voit sallia sen, mitä toivot.

Jos siis pelkäät jotakin, niin päästä irti pelostasi, ja pelkosi syy katoaa. Jos vihaat jotakin, niin lakkaa vihaamasta, ja vihasi syy häviää. Jos olet kärsimätön jonkin asian suhteen, niin kohdista huomiosi muihin asioihin, ja sinulla ei enää ole syytä olla kärsimätön, sillä kärsimättömyytesi aiheuttanut odotus päättyy, ja saavutat haluamasi. Eli ohje ”pyri aina sallimaan korkea tunnetaajuus” on konkreettinen meuvo, joka toimii, kaikissa tilanteissa. Positiiivista tunnetta tuntemalla kuljet AINA elämässäsi myötävirtaan, eli saavutat aina jotakin sellaista, mitä toivot.

Ole siis aidosti rohkea, ja luovu elämänpelostasi, olosuhteista riippumatta. Rakasta sitä, joka tuntee sinua kohtaan vihaa tai halveksuntaa, ja hänen vihansa sammuu. Sillä me olemme kaikki yhtä, samaa henkeä, eli kaikki universumissa, Kaikki Mikä On,  on yhteydessä toisiinsa.

Samalla tavalla kuin kätemme ja jalkamme ovat osa meitä, ja toivomme niiden voivan hyvin, niin samalla tavalla kaikki kanssaihmisesi ovat osa sinua –  ja jos rakastat itseäsi, niin toivot myös kaikille kanssaihmisillesi pelkkää hyvää.

Olemme syntyneet maailmaan rakastamaan, itseämme ja kaikkia muita, ilman mitään ehtoja. Elämään ilman pelkoa, iloitsemaan omasta luomisvoimastamme.

Ehdoton, täysin pyyteetön rakkaus, on ajatus, jota on ihmiskunnan historian aikana saarnattu valtavasi – mutta toteutettu käytännössä ja konkreettisesti vain harvoin. Ja se johtuu siitä, että vain hyvin harva ihminen on tunnetasolla aidosti ymmärtänyt, millainen voima pyyteettömään rakkauteen sisältyy.

Matalassa tunnetaajuudessa oleva ihminen tulkitsee ajatuksen ehdottomasta rakkaudesta siten, että ihmisen tulee olla nöyrä ja alistuva,  muiden ihmisten negatiivisia tunnetiloja,  ja maallisen elämän kärsimystä sietävä. Esimerkiksi Raamatun suomenkielisessä käännöksessä rakkautta kuvaa  sana ”pitkämielinen”, jonka matalassa tunnetilassa oleva ihminen tulkitsee ”kärsivällisyydeksi”, jonka kantasana on ”kärsiä”. Mutta  pyyteettömästi rakastava ei kärsi – kärsimyshän on matalan taajuuden tunne – vaan hän  tuntee myötätuntoa, korkeaa tunnetta, eli katsoo maailmaa, itseään, ja kaikkia kanssaihmisiään korkeamman minänsä silmin. Pyyteettömästi rakastava siis ON korkeampi olento, ”jumala”, eli ”puhdas rakkaus”. Ja sellaisena siis myös universumia ylläpitävän voiman ulottuvuus, eli kaikkivoipa, Luoja. ”Pitkämielinen” on siis alunperin tarkoittanut mielen tyyneyttä, korkeaa tunnetilaa, ei siis kärsivällisyyttä matalassa tunnetilassa.

Islaminuskossa taas korostetaan ”rakkautta jumalaa kohtaan”, mutta samalla myös ”jumalan pelkäämistä”. Ja jo pelkästään  tämä matalan tunnetaajuuden tulkinta persoonallisesta jumalasta, joka sekä islamissa että kristinuskossa on ihmistä korkeampi olento, tekee suurelle osalle näiden uskontojen harjoittajista käytännössä usein vaikeaksi  täysin tietoisesti tunnetasolla ymmärtää, mitä pyyteetön rakkaus todella tarkoittaa. Ja tämä johtuu siis siitä, että ihminen nähdään vajavaisena ja syntisenä, kun taas ihmisestä erillään oleva ns. jumala täydellisenä.”Te olette jumalia” ja ”ihminen on jumalan kuva” lukee kyllä  Raamatussakin, mutta matalassa tunnetilassa oleva kristinuskon tulkitsija useimmiten kieltäytyy ymmärtämästä näitä lauseita kirjaimellisesti. Eli myöskään lausetta ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” ei ymmärretä tunnetasolla, koska sitä, että me ihmiset todella OLEMME korkeampia olentoja eli jumalia,ei siis useinkaan hyväksytä. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö muslimi tai kristitty voisi  TUNTEA puhdasta rakkautta, eli korkeaa tunnetta, kaikki ihmisethän ovat elämässään usein korkeassa tunnetilassa. Mutta opillinen keskittyminen kärsimykseen, vajavaisuuteen, syntisyyteen, pelkoon, oikea- ja vääräuskoisuuteen,  ja esim. persoonalliseen pahaan ja kadotukseen, ajaa useimmat näiden uskontojen kannattajat  ainakin ajoittain myös mataliin tunnetaajuuksiin. Esim. kristillisessä meditaatiossa  ja rukouksessa keskitytään usein kyllä ”jumalan rakkauteen”, mutta toisaalta usein myös kristuksen kärsimykseen. Islamilaisessa perinteessä meditaatio voi olla  Muhammedin elämän muistelua, mutta toisaalta esim sufilaiseen perinteeseen liittyy myös transsiin johtava tanssi, jossa siis tavoitteena on korkea tunnetila. Transsi on alunperin shamanistista perinnettä, eli kaikkein vanhimpia menetelmiä, joilla on pyritty tunnetilan kohottamiseen, eli pyyteettömän rakkauden kokemukseen.

Buddhalaisuudessa rakkaus käsitetään epäitsekkäänä myötätuntona kaikkea kohtaan, eli meditaatiolla tunnetaajuuttaan kohottava buddhalainen kykenee usein helpommin ymmärtämään pyyteettömän rakkauden olemuksen, koska myötätunto on opin keskeinen sanoma, ei siis ihmisen ulkopuolinen ”jumaluus”. Hindulaisuutta pidetään usein monijumalisena, mutta hindulaisuuden ydinsanomassakin on persoonaton voimanlähde eli Brahman, jonka ilmentymiä ovat kyllä lukemattomat jumalolennot. Mutta hindulaisuuden perusajatuksena on se, että kaikki uskonnot ovat samasta lähteestä syntyneet,eli ajatusta oikea- ja vääräuskoisuudesta ei alkuperäisessä hindulaisuudessa ole. Hindulaisuudessa myös uskotaan ihmisen ”vapautuvan”, kun hän ymmärtää yksilösielunsa eli ”atmanin” olevan yhtä maailmansielun eli ”brahmanin” kanssa, mikä siis tarkoittaa sitä, että ihminen tiedostaa olevansa itse korkeampi olento. Lisäksi hidut harjoittavat joogaa ja meditaatiota, jotka mahdollistavat korkean tunteen, eli puhtaan rakkauden kokemisen. Mutta sekä buddhalaisuus että hindulaisuus – kuten kaikki muutkin uskonnot maailmassa –  ovat käytännön elämässä aina vain kannattajiensa kaltaisia, eli sellaisia, kuin miten näiden uskontojen yksittäiset seuraajat uskontoaan ilmentävät. Eli ovatko uskovat korkeassa, vai matalassa tunnetilassa. Ja oman korkeamman olemuksensa tiedostaa ajoittain niin ateisti kuin agnostikkokin, he vain kutsuvat tuota korkeaa tunnetta elämäniloksi ja rakkaudeksi maallisessa mielessä, ”jumalan rakkauden” tai ”korkean tietoisuuden” sijaan.

Mutta miten sitten voimme tietoisina luojina toteuttaa puhdasta positiivista energiaa, rakkautta ilman mitään ehtoja, eli katsoa maailmaa, itseämme  ja kanssaihmisiämme korkeamman minämme silmin? Ensinnäkin: Tiedosta se, että pyyteettömästi rakastavana et ole koskaan kenenkään uhri etkä kynnysmatto, vaan aivan päin vastoin: Myötätuntoisena, ja ilman mitään ehtoja rakkautta tuntevana, olet vaikutusvaltaisempi kuin yksikään matalassa tunnetilassa oleva kanssaihmisesi. Ja voit myös käyttää tätä voimaasi konkreettisesti, milloin tahansa. Ja kyse ei siis ole ”vallasta jolla hallitset muita ihmisiä”- jokainen ihminen luo itse oman todellisuutensa –  vaan vallasta, jolla kykenet olemaan reagoimatta muiden ihmisten mataliin tunnetiloihin, eli vallasta, jolla kykenet ”sammuttamaan vihan”,ensin itsessäsi, ja sen myötä myös muissa ihmisissä, jotka ovat seurassasi. Eli tämä taito on suunnattoman arvokas. KUKAAN ei nimittäin pysty koskaan vahingoittamaan ihmistä, joka on korkeassa, pyyteettömän rakkauden ja myötätunnon tunnetilassa. Ja tässä siis on esimerkiksi Gandhin ja Jeesuksen opettaman ”väkivallattoman vastarinnan” suunnaton voima.

Voit testata tätä rakkauden voimaa aina, kun lähelläsi on matalassa tunnetilassa olevia ihmisiä. Näet vaikutuksen välittömästi, eli korkea tunne ja myötätunto sammuttaa aina vihan, konkreettisesti. Sinulla ei siis ole koskaan, missään tilanteessa, mitään pelättävää, jos pysyt korkeassa tunnetilassa.

Kun joku toinen ihminen on lähelläsi matalassa tunnetilassa, ja kohdistaa sinuun vaikkapa kritiikkiä, joka on sinun mielestäsi epäreilua ja aiheetonta, niin kokemasi negatiiviset tunteet eivät johdu siitä, että koet itseäsi kohdeltavan väärin, vaan negatiivinen tunteesi johtuu siitä, että SINÄ tuomitset tuon toisen ihmisen epäreiluksi, ja koet tarvetta puolustautua! Sen sijaan, että katsoisit tuota toista ihmistä korkeampana olentona, korkeamman minäsi silmin.

Lue tuo äskeinen lause vielä uudelleen.

Negatiivinen tunteesi johtuu siis siitä, että SINÄ et katso tuota negatiivisessa tunnetilassa olevaa läheistäsi korkeamman minäsi silmin, vaan annat oman tunnetilasi laskea hänen tasolleen, eli laskeudut siis itsekin matalaan tunnetaajuuteen. Toisin sanoen: Negatiivista tunnetta tuntiessasi unohdat, että sekä sinä, että tuo toinen ihminen, olette molemmat korkeampia olentoja, TÄYSIN RIIPPUMATTA matalista  tunnetiloista, joissa ajoittain olette. Meidän ei siis koskaan tarvitse perustella omaa ”jumaluuttamme”, sillä me OLEMME Luojia.

Oma korkeampi minäsi ei siis koskaan eikä millään verukkeella  tuomitse toista ihmistä, joka haukkuu sinua, on ilkeä tai uhkaava, sillä korkeampi minäsi siis tietää, että tuo ihminen on vihaa kokiessaan vain ja ainoastaan  erossa omasta korkeammasta minästään!

Eli negatiivinen tunteesi on kuin tuntoaisti sormissasi: Kun tunnet negatiivisen tunteen, kohdatessasi matalassa tunnetilassa olevan ihmisen, niin tunteesi neuvoo sinua olemaan reagoimatta, eli ”vetämään sormesi pois kuumalta hellalta”. Sillä jos reagoit vihaan vihaamalla, niin poltat vain sormesi. Et siis halua päästä eroon tuntoaististasi ja tunteistasi – ilman niitä sormesi palaisivat karrelle – vaan oppia vain olemaan  koskematta tuohon kuumaan hellaan. Ja sama pätee aivan kaikkiin elämäsi tilanteisiin, joissa tunnet negatiivisia tunteita: Masennusta, pelkoa, vihaa, turhautumista, kateutta, syyllisyyttä. Luota korkeamman minäsi ohjaukseen, ja pysy korkeassa tunnetilassa, ja sinulla ei ole koskaan mitään hätää!

Oli tilanteesi kuinka vaikea tahansa, niin toista mielessäsi lausetta: ”Tästä seuraa pelkkää hyvää”.

Muista, että et voi koskaan vaikuttaa siihen, millaiseksi toiset ihmiset ovat oman elämänsä luoneet, jokainen meistä luo aina itse oman todellisuutensa. Jos siis toinen ihminen suuttuu sinulle siksi, että et ole hänen mielestään empaattinen, eli myötäelävä, eli että et laskeudu hänen kanssaan mataliin tunnetiloihin, niin älä siinä tilanteessa missään nimessä tuomitse itseäsi. Sillä itsekritiikistäsi ja empatiastasi ei ole mitään hyötyä, sillä niin itsekritiikki kuin empatiakin ovat matalia tunnetiloja. Jos haluat auttaa kanssaihmistäsi, niin voit auttaa häntä AINOASTAAN tuntemalla rakkautta ja myötätuntoa. Ja myötätunto ei siis ole ylenkatsetta ja kylmyyttä, vaan toisen ihmisen korkeamman olemuksen tiedostamista, hänen matalasta tunnetilastaan välittämättä.

Älä siis koskaan luovuta omaa voimaasi toiselle ihmiselle vastaamalla negatiivisiin tunteisiin ”samalla mitalla”. Me olemme kaikki korkeampia olentoja, ja vain tuntemalla itse täysin ehdotonta rakkautta kaikkia ja kaikkea kohtaan voit olla täydellisen vapaa. Ja auttaa myös muita vapauttamaan itsensä.