Olet helpoimmalla polulla kohti unelmiasi  aina, kun teet tai ajattelet sitä, mikä tuntuu sinusta juuri nyt hyvältä, tai olosuhteisiin nähden parhaimmalta. Tämä ei johda itsekkyyteen ja ylimieliseen käytökseen muita ihmisiä kohtaan, sillä jos olet resonanssissa korkeamman minäsi kanssa, niin se, mikä tuntuu hyvältä muista, tuntuu hyvältä myös sinusta – ja päinvastoin. Jos siis joku toinen ihminen pakottaa sinut tekemään jotakin, mitä sinä et halua tehdä,niin muista,että olet itse mahdollistanut tuon pakottamsen tuntemalla syyllisyyttä, tai olemalla arvostamatta itseäsi. Eli jos  tunnet, että sinun vapauttasi elää, kuten haluat, rajoitetaan, niin keskity tuntemaan myötätuntoa ja rakkautta niitä kohtaan, jotka sinua haluavat rajoittaa – ja vapautat heidät heidän negatiivisista tunteistaan sinua kohtaan.

Jos taas toinen ihminen kapinoi sinun päämääriäsi ja unelmiasi vastaan, ollessaan itse niissä osallisena (esim. perheessä),  niin sinä et ole syyllinen siihen, että hänellä ei kenties ole ollut omia päämääriä,jolloin hän on ajautunut osaksi sinun päämääriäsi,  vaan hän on itse  valinnut päämäärättömyytensä.

Voit auttaa sekä itseäsi, että tuota toista ihmistä, keskittymällä myötätuntoon, sallimiseen  ja arvostukseen, sillä niin kauan, kun sinä vastustat toisen ihmisen päämääriä, niin niin kauan hän vastustaa sinun vastustustasi, ja olette molemmat negatiivisessa tunnetilassa. Mutta kun sallit kanssaihmisellesi täydellisen vapauden valita omat päämääränsä, niin hän pääsee itse ottamaan vastuun unelmistaan. Ja tällöin käy usein niin, että läheisesi, joka on vastustanut sinun unelmiasi, hyväksyy ne, hylkäämättä omia unelmiaan – eli korkeampi hänessä resonoi sinun korkeamman olemuspuolesi kanssa. Eli jokainen ihminen luo aina itse oman todellisuutensa, ja on luomistyössään täydellisen vapaa – mutta olemme silti kaikki korkeamman minämme taajuudella yhtä, eli ”yhteinen sävel” kenen tahansa toisen ihmisen kanssa löytyy aina korkeasta tunnetaajuudesta. Ja tästä siis johtuu se, että ”rakkaus voittaa aina” ja ”rakkaus ratkaisee kaikki ongelmat”, sillä rakkauden korkeassa taajuudessa ei ole resistanssia eli vastustusta, joka siis ilmenee vain matalissa tunnetiloissa.

Jos sinulla on vaikkapa läheinen, joka puheen tasolla usein ”myöntää virheensä”, mutta kiirehtii kuitenkin tämän jälkeen aina muistuttamaan sinua, että sinunkin täytyy  ”opetella nöyrtymään”, niin negatiivinen tunteesi johtuu siitä, että tuon ihmisen oma nöyryys on tunnetasolla negatiivista, eli tuo toinen ihminen tuntee todellisuudessa katkeruutta. Usein uskontoon perustuva opittu nöyryys on tällaista: Keskitytään siihen, että ollaan vajavaisia ja ”syntisiä”, ”julistetaan omaa arvottomuutta jumalaan nähden”, ja samalla vaaditaan kaikkia muitakin ihmisiä myöntämään vajavaisuutensa. Syy, miksi tällainen herättää muissa ihmisissä vastustusta on se, että kyse ei siis ole myötätunnosta ja pyyteettömästä rakkaudesta, vaan kontrollintarpeesta ja arvottomuudentunteesta negatiivisessa tunnetilassa. Meidän ei koskaan tule olla nöyriä, sillä me olemme korkeampia olentoja. Myötätunto ja rakkaus ei ole nöyryyttä, vaan oman, ja myös kaikkien  toisen ihmisen korkeamman olemuspuolen arvostamista.

Syyllistäminen ja syyllistyminen pitävät suuren osan ihmiskuntaa jatkuvasti matalissa tunnetiloissa. Ja samalla tavalla rajoittavia ovat velvollisuudetunteet, vaatimattomuus  ja kärsivällisyys, tunne siitä, että olemme ikään kuin syntyneet tiettyyn elämäntilanteeseen, koska joku ulkopuolinen voima meidät siihen on pakottanut. Tällaista voimaa ei kuitenkaan ole olemassa, vaan olemme aina täysin itse oman elämämme arkkitehtejä. Eli pysymme ”oman mielemme vankilassa”, vaikka vankilan ovi on koko ajan raollaan,

Pääset ulos tuosta vankilasta tiedostamalla, että elämä ei ole uurastusta ja ”paremman huomisen odottelua”, vaan voit valita joka ikinen hetki positiivisen tunnetilan, jolloin suuntasi on  kohti unelmiasi, eikä niistä poispäin, kärsimyksen hankalamman polun kautta. Eli samalla tavalla, kuin tanssiaisissa kannattaa vain ryhtyä tanssimaan ja iloitsemaan heti, kun tanssiaiset alkavat, eikä jäädä odottelemaan ”täydellistä hetkeä tanssille ja ilolle”, niin samalla tavalla myös elämässä kannattaa alkaa iloita heti, eikä vasta joskus myöhemmin. Sillä unelmiemme toteutumisen ns. ajoitus on vain ja ainoastaan kiinni siitä, sallimmeko itse unelmamme, vai estämmekö niitä toteutumasta.

Ja  sallit siis unelmiasi aina, kun tunnetilasi on korkea. Ja aivan kuten ollessasi tanssiaisissa: Älä keskity tarkasti jokaiseen askeleeseesi, ja ole huolissasi, menevätkö kaikki askeleet täsmälleen oikein – ja samalla tavalla kuin kaikkien muidenkin ihmisten askeleet –  vaan anna musiikin kohottaa itsesi korkeaan tunnetilaan, ja tanssi intuitiollasi, ilosi kantamana, oman korkeamman minäsi inspiroimana.

Eli jos et ole aivan varma, miten esimerkiksi joku elämääsi ja vapauttasi rajoittava ongelma ratkeaa, niin älä keskity lainkaan tuohon ongelmaan, vaan keskity nauttimaan niistä asioista, jotka ovat jo elämässäsi hyvin. Sillä vain päästämällä irti ongelmastasi se pääsee ratkeamaan – aivan, kuten päästämällä irti negativisista tunteista muita ihmisiä kohtaan, sallit heidänkin tuntea myötätuntoa sinua kohtaan.

Eli tanssi, iloitse, haltioidu, arvosta, päästä irti. Keskity vain sellaisiin asioihin,  joihin sinulla ei liity negatiivisia tunnemuistoja ja vastustusta. Ja näin sallit myös sellaisten ongelmien ratketa, joihin tuollaisia matalan tunnetaajuuden muistoja liittyy.

Luota siis aina universumin huolenpitoon. Olet aina polullasi, vaikka et juuri nyt näkisi ihan tarkalleen, missä kohtaa polkuasi olet kulkemassa, ja kuinka ”lähellä” tai ”kaukana” on päämääräsi. Sillä jatkat matkaasi joka tapauksessa ikuisesti, joten siksi sinun kannattaa valita AINA matkasta nauttiminen, sen sijaan, että jäisit odottelemaan mataliin tunnetiloihin ”parempia aikoja”. Sillä paremmat ajat voivat tulla vain, jos nykyhetkesikin on parempi.

Vaali siis hetkeä, jonka koet juuri nyt, sillä se on todellakin arvokkain – ja ainoa aarteesi!

Suurin osa ihmiskunnasta uskoo negatiivisten tunteidensa luomaan todellisuuteen, koska kokee sen tunnetasolla ”todeksi”. Eli kun ihminen kokee ei-toivottua, niin hän uskoo tuolla hetkellä  ei-toivotun pysyvyyteen, jolloin toivottomuus myös toteuttaa itseään, koska luomme matalassa tunnetilassa lisää ei-toivottua.

Eli negatiivisten tunteiden vallassa emme koe muutoksen olevan mahdollinen, koska emme voi kokea toiveikkuutta samalla, kun koemme epäuskoa. Matala tunnetaajuutemme siis ikään kuin rankaisee meitä siitä ei-toivotusta, jota olemme jo luoneet, ja saa meidät luomaan vetovoiman lain vaikutuksesta samaa ei-toivottua lisää. Ja tällöin uskomme toivottomuuteen siis vahvistuu, emmekä  löydä ulospääsyä negatiivisten tunteidemme ja kokemustemme maailmasta.

Tuo negatiivinen, kärsimyksen maailma, jossa koemme itsemme voimattomiksi ja arvottomiksi, on kuitenkin kaikki pelkkää harhaa, jonka olemme siis itse luoneet. Ja kun opit näkemään tällaisen negatiivisen noidankehän harhana, niin voit tietoisesti  pyrkiä  pois negatiivisesta noidankehästä, ja siirtyä ”positiiviseen noidankehään”.

Kuvittele siis negatiiviset tunteesi kuin sinusta itsestäsi purkautuvana mustana savuna, joka peittää näkökenttäsi, etkä siksi näe kaunista maailmaa ympärilläsi. Mutta heti, kun lakkaat puhaltamasta sisältäsi  tuota mustaa savua, niin savuverho ympärilläsi hälvenee, ja näet taas kauniin, valoisan maailman, ja sen tarjoamat lukemattomat mahdollisuudet.

Eli muuta kokonaan käsityksesi ns. todellisuudesta. Opettele ajattelemaan negatiiviset tunteesi tienviittoina, jotka kertovat vain siitä, että tuntiessasi negatiivista tunnetta, olet korkeamman minäsi näkökulmasta täysin väärässä suunnassa, ja mitä ahdistuneempi olet, niin sitä enemmän olet väärässä suunnassa. Eli todellinen todellisuutesi, joka siis on konkrettista todellisuutta korkeamman minäsi taajuudella, on TÄYSIN erilainen, kuin minkä olet itsellesi ahdistumisen hetkellä sallinut.

Kokemasi toivottomuus kertoo vain toivosta, joka on todellista, mutta jota et juuri nyt tietoisesti koe. Havaitsemasi pimeys kertoo vain valosta, joka on kaikkialla ympärilläsi, mutta jota et juuri nyt havaitse, koska uskot pimeyteen. Tuntemasi voimakas viha ja katkeruus kertoo vain  rakkaudesta, jota et juuri nyt tunne, mutta joka on todellinen olemuksesi. Kokemasi musertava tuska kertoo vain pakahduttavasta ilosta, jonka kiellät tuskaa tuntiessasi itseltäsi. Kun tunnet, että sinulla ei ole vaikeasta tilanteesta enää minkäänlaista ulospääsyä, niin synkkyytesi kertoo vain siitä, että todellisuudessa sinulla on mahdollisuuksia rajattomasti.

Negatiivisen tunnetilamme voimakkuus on siis aina suoraan verrannollinen sen positiivisen määrään, jonka olemme jo itsellemme toiveillamme luoneet. Jos siis ET kokisi ajatellessasi jotakin toteutumatonta toivettasi  negatiivisia tunteita kovin voimakkaasti, niin et olisi myöskään luonut kovin paljon positiivista, sillä et kokisi jo luodun toiveesi POISSSAOLOA.  Emme sure sellaisen ihmisen kuolemaa, jota emme ole koskaan tunteneet. Emme ole pettyneitä sellaisten toteutumattomien asioiden takia, joita emme ole koskaan toivoneetkaan. Emme murehdi sairautta, jos koemme itsemme todella terveiksi ja elinvoimaisiksi.

Esimerkiksi ihminen, jolla on paljon rahaa, ja joka aidosti nauttii rahoistaan, ei koe rahaa ajatellessaan negatiivisia tunteita, ja hän myös saa lisää rahaa helposti. Kun taas ihminen, jolla on paljon rahaa, mutta joka EI nauti rahoistaan, kokee negatiivisia tunteita ajatellessaan rahaa, koska pelkää rahan menettämistä, tai rahan tuomaa epäonnea. Hänellä siis on jotakin, josta hän ei nauti, joten itse asiassa hän toivoo, että hänellä EI OLISI rahaa. Tämä saattaa vaikuttaa sinusta absurdilta, mutta on maailmassa hyvin tavallinen tilanne. Monilla ihmisillä on rahaa, joka tekee heidät onnettomiksi, ja rahan sijaan he toivovat asioita, joita ei saa rahalla, kuten rakkautta. Mutta negatiivinen tunne pitää heidät siis paradoksaalisti rikkaina, mutta rakkaudettomina.

Toisaalta ihminen, joka kokee paljon rakkautta – eli rakastaa myös täysin pyyteettömästi, sillä rakkautta voi olla olemassa vain, jos itse tunnemme rakkautta – kokee onnellisuutta myös tilanteissa,joissa hänellä ei ole rahaa, sillä rakkauden tunne saa hänet tuntemaan myös toiveikkuutta. Ja tämä siis johtuu siitä, että rakkautta tunteva ihminen on yhteydessä omaan korkeampaan minäänsä, ja hän siis TIETÄÄ korkeaan värähtelytaajuuteen luomiensa toiveiden olevan olemassa, vaikka nuo toiveet eivät olisi vielä edes manifestoituneet. Pyyteettömästi rakastava ihminen on siis resonanssissa kaikkien toiveidensa ja unelmiensa kanssa.

Negatiivisten tunteidemme syvyys ja voimakkuus kertoo siis aina vain siitä, kuinka paljon olemme jo luoneet positiivista, mutta jota emme vielä ole fyysiseen elämäämme sallineet.

Eli opettele suhtautumaan negatiivisiin tunteisiisi kuin ne olisivat liikennemerkkejä: Kielletty ajosuunta! Palaa siis takaisin, ja etene toiseen suuntaan. Jos jäät negatiiviseen tunteeseesi, niin et pääse eteenpäin, vaan edessäsi on vain lisää ongelmia, jotka saavat sinut tuntemaan lisää negativisia tunteita, ja jotka vahvistavat virheellistä uskoasi elämäsi toivottomuuteen. Mutta jos vaihdat suuntaa, eli kohdistat ajatuksesi mihin tahansa  myönteiseen ja iloa tuottavaan, niin kuljet jälleen oikeaan suuntaan, kohti toivettasi.

Syvä masennus ja syvä ahdistus kertovat siis aina ja poikkeuksetta vain suunnattomasta arvostasi. Voimakas toivottomuuden tunne kertoo aina loputtomista mahdollisuuksistasi. Voimakas syyllisyydentunne kertoo aina siitä, että et ole koskaan syyllinen mihinkään. Se, mistä sinua syytetään, on vain negatiivisten tunteiden luomus, ja voit luopua syyllisyydestä rakastamalla ja arvostamalla itseäsi ja muita.

Eli tuntemalla iloa ja toiveikkuutta mistä tahansa syystä mahdollistat jatkuvana virtana lisää syitä, jotka tuovat elämääsi iloa ja toivoa! Sen takaa sinulle vetovoiman laki.