Voit kokea voimakkaita negatiivisia tunteita vain siksi, että korkeampi minäsi on niin vahvasti eri mieltä siitä, mihin uskot

Suurin osa ihmiskunnasta uskoo negatiivisten tunteidensa luomaan todellisuuteen, koska kokee sen tunnetasolla ”todeksi”. Eli kun ihminen kokee ei-toivottua, niin hän uskoo tuolla hetkellä  ei-toivotun pysyvyyteen, jolloin toivottomuus myös toteuttaa itseään, koska luomme matalassa tunnetilassa lisää ei-toivottua.

Eli negatiivisten tunteiden vallassa emme koe muutoksen olevan mahdollinen, koska emme voi kokea toiveikkuutta samalla, kun koemme epäuskoa. Matala tunnetaajuutemme siis ikään kuin rankaisee meitä siitä ei-toivotusta, jota olemme jo luoneet, ja saa meidät luomaan vetovoiman lain vaikutuksesta samaa ei-toivottua lisää. Ja tällöin uskomme toivottomuuteen siis vahvistuu, emmekä  löydä ulospääsyä negatiivisten tunteidemme ja kokemustemme maailmasta.

Tuo negatiivinen, kärsimyksen maailma, jossa koemme itsemme voimattomiksi ja arvottomiksi, on kuitenkin kaikki pelkkää harhaa, jonka olemme siis itse luoneet. Ja kun opit näkemään tällaisen negatiivisen noidankehän harhana, niin voit tietoisesti  pyrkiä  pois negatiivisesta noidankehästä, ja siirtyä ”positiiviseen noidankehään”.

Kuvittele siis negatiiviset tunteesi kuin sinusta itsestäsi purkautuvana mustana savuna, joka peittää näkökenttäsi, etkä siksi näe kaunista maailmaa ympärilläsi. Mutta heti, kun lakkaat puhaltamasta sisältäsi  tuota mustaa savua, niin savuverho ympärilläsi hälvenee, ja näet taas kauniin, valoisan maailman, ja sen tarjoamat lukemattomat mahdollisuudet.

Eli muuta kokonaan käsityksesi ns. todellisuudesta. Opettele ajattelemaan negatiiviset tunteesi tienviittoina, jotka kertovat vain siitä, että tuntiessasi negatiivista tunnetta, olet korkeamman minäsi näkökulmasta täysin väärässä suunnassa, ja mitä ahdistuneempi olet, niin sitä enemmän olet väärässä suunnassa. Eli todellinen todellisuutesi, joka siis on konkrettista todellisuutta korkeamman minäsi taajuudella, on TÄYSIN erilainen, kuin minkä olet itsellesi ahdistumisen hetkellä sallinut.

Kokemasi toivottomuus kertoo vain toivosta, joka on todellista, mutta jota et juuri nyt tietoisesti koe. Havaitsemasi pimeys kertoo vain valosta, joka on kaikkialla ympärilläsi, mutta jota et juuri nyt havaitse, koska uskot pimeyteen. Tuntemasi voimakas viha ja katkeruus kertoo vain  rakkaudesta, jota et juuri nyt tunne, mutta joka on todellinen olemuksesi. Kokemasi musertava tuska kertoo vain pakahduttavasta ilosta, jonka kiellät tuskaa tuntiessasi itseltäsi. Kun tunnet, että sinulla ei ole vaikeasta tilanteesta enää minkäänlaista ulospääsyä, niin synkkyytesi kertoo vain siitä, että todellisuudessa sinulla on mahdollisuuksia rajattomasti.

Negatiivisen tunnetilamme voimakkuus on siis aina suoraan verrannollinen sen positiivisen määrään, jonka olemme jo itsellemme toiveillamme luoneet. Jos siis ET kokisi ajatellessasi jotakin toteutumatonta toivettasi  negatiivisia tunteita kovin voimakkaasti, niin et olisi myöskään luonut kovin paljon positiivista, sillä et kokisi jo luodun toiveesi POISSSAOLOA.  Emme sure sellaisen ihmisen kuolemaa, jota emme ole koskaan tunteneet. Emme ole pettyneitä sellaisten toteutumattomien asioiden takia, joita emme ole koskaan toivoneetkaan. Emme murehdi sairautta, jos koemme itsemme todella terveiksi ja elinvoimaisiksi.

Esimerkiksi ihminen, jolla on paljon rahaa, ja joka aidosti nauttii rahoistaan, ei koe rahaa ajatellessaan negatiivisia tunteita, ja hän myös saa lisää rahaa helposti. Kun taas ihminen, jolla on paljon rahaa, mutta joka EI nauti rahoistaan, kokee negatiivisia tunteita ajatellessaan rahaa, koska pelkää rahan menettämistä, tai rahan tuomaa epäonnea. Hänellä siis on jotakin, josta hän ei nauti, joten itse asiassa hän toivoo, että hänellä EI OLISI rahaa. Tämä saattaa vaikuttaa sinusta absurdilta, mutta on maailmassa hyvin tavallinen tilanne. Monilla ihmisillä on rahaa, joka tekee heidät onnettomiksi, ja rahan sijaan he toivovat asioita, joita ei saa rahalla, kuten rakkautta. Mutta negatiivinen tunne pitää heidät siis paradoksaalisti rikkaina, mutta rakkaudettomina.

Toisaalta ihminen, joka kokee paljon rakkautta – eli rakastaa myös täysin pyyteettömästi, sillä rakkautta voi olla olemassa vain, jos itse tunnemme rakkautta – kokee onnellisuutta myös tilanteissa,joissa hänellä ei ole rahaa, sillä rakkauden tunne saa hänet tuntemaan myös toiveikkuutta. Ja tämä siis johtuu siitä, että rakkautta tunteva ihminen on yhteydessä omaan korkeampaan minäänsä, ja hän siis TIETÄÄ korkeaan värähtelytaajuuteen luomiensa toiveiden olevan olemassa, vaikka nuo toiveet eivät olisi vielä edes manifestoituneet. Pyyteettömästi rakastava ihminen on siis resonanssissa kaikkien toiveidensa ja unelmiensa kanssa.

Negatiivisten tunteidemme syvyys ja voimakkuus kertoo siis aina vain siitä, kuinka paljon olemme jo luoneet positiivista, mutta jota emme vielä ole fyysiseen elämäämme sallineet.

Eli opettele suhtautumaan negatiivisiin tunteisiisi kuin ne olisivat liikennemerkkejä: Kielletty ajosuunta! Palaa siis takaisin, ja etene toiseen suuntaan. Jos jäät negatiiviseen tunteeseesi, niin et pääse eteenpäin, vaan edessäsi on vain lisää ongelmia, jotka saavat sinut tuntemaan lisää negativisia tunteita, ja jotka vahvistavat virheellistä uskoasi elämäsi toivottomuuteen. Mutta jos vaihdat suuntaa, eli kohdistat ajatuksesi mihin tahansa  myönteiseen ja iloa tuottavaan, niin kuljet jälleen oikeaan suuntaan, kohti toivettasi.

Syvä masennus ja syvä ahdistus kertovat siis aina ja poikkeuksetta vain suunnattomasta arvostasi. Voimakas toivottomuuden tunne kertoo aina loputtomista mahdollisuuksistasi. Voimakas syyllisyydentunne kertoo aina siitä, että et ole koskaan syyllinen mihinkään. Se, mistä sinua syytetään, on vain negatiivisten tunteiden luomus, ja voit luopua syyllisyydestä rakastamalla ja arvostamalla itseäsi ja muita.

Eli tuntemalla iloa ja toiveikkuutta mistä tahansa syystä mahdollistat jatkuvana virtana lisää syitä, jotka tuovat elämääsi iloa ja toivoa! Sen takaa sinulle vetovoiman laki.