Ajattele pientä lasta, joka istuu autossa, matkalla mummolaan. Lapsi on kärsimätön, ja kyselee koko ajan, milloin ollaan perillä. Hänen kärsimättömyytensä johtuu siitä, että hän keskittyy ajattelemaan matkan päämäärää, jossa hän ei siis vielä ole. Ja koska hän  ajattelee asiaa, jota hän odottaa, mutta jota hänellä ei vielä ole, niin hänen tunnetilansa on matala, pettymyksen ja kärsimättömyyden taajuudella.

Mutta jos alat leikkiä lapsen kanssa – pyydät häntä vaikkapa keksimään a-kirjaimlla alkavia sanoja – niin saat hänen huomionsa kiinnitettyä asioihin, jotka hän voi manifestoida mieleensä välittömästi. Eli kun hän keksii, että ankka alkaa a-kirjaimella, niin hän kokee mielihyvää siitä, että keksi tuon sanan, eli manifestoi haluamansa. Ja hänen mielialansa kohoaa välittömästi, koska hän ”saavutti päämääränsä”. Ja kun hän jatkaa a- , ja sen jälkeen k- tai s-kirjaimella alkavien sanojen miettimistä, niin hän ei enää muistakaan, että oli matkalla mummolaan, tai että matka tuntui vielä äsken pitkältä ja ikävältä. Ja kun auto on jo mummolan pihalla, lapsi on parhaillaan niin innostunut eli inspiroitunut m-kirjaimella alkavien sanojen löytämisestä, että hänen mieleensä tulee sana MUMMO jo ennen, kuin hän edes huomaa, että mummo on jo jonkin aikaa vilkuttanut hänelle auton ikkunan takana, ja että auto siis seisoo perillä päämäärässä, mummolan pihalla.

Meillä kaikilla on elämässämme unelmia, jotka saavat meidät tuon lapsen lailla ajoittain kärsimättömiksi, eli ajattelemaan: ”Jos tämä SUURI unelmani vain toteutuisi, niin kaikki olisi vihdoinkin hyvin!” Ja syy, miksi juuri tämä unelmasi tuntuu niin tavattoman suurelta, johtuu siis siitä, että keskityt niin voimakkasti unelmaasi, ja siihen, että unelmasi ei ole vieläkään toteutunut. Ja tämä unelmasi poissaolo, kuvittelemasi ja uskomasi loputon tavoittamattomuus, pitää tunnetilasi matalana. Ja matala tunnetilasi taas vahvistaa epäuskoasi, sillä epäusko värähtelee  matalalla taajuudella, eli matalassa tunnetilassasi sinun on vetovoiman lain vaikutuksesta vaikea uskoa unelmasi toteutumisen olevan edes koskaan mahdollista. Ja koska tunnetilasi on matala, niin unelmasi ei voikaan toteutua  – ellet lakkaa kokonaan ajattelemasta toteutumatonta unelmaasi, ja ajattele jotakin aivan muuta asiaa, jotakin, jota joskus aiemmin toivoit, joka ON jo olemassa, ja johon siis jo uskot.  Ja tällaista asiaa ajatellessasi tunnetilasi pääsee kohoamaan. Ja tällöin myös se SUURI unelmasi pääsee manifestoitumaan.

Se tosiasia, että elämä on ikuinen matka, joka ei pääty koskaan, saattaa kuulostaa jopa masentavalta – jos tunnetilasi on tätä asiaa ajatellessasi matala. Synnymme siis ikuisesti uudelleen, mutta emme koskaan ”valmistu”, vaan jatkamme luomistyötämme uusissa elämissä, uusia kokemuksia kokien, ikuisesti.

Mutta jos taas olet korkeassa tunnetilassa, niin ajatus ikuisesta matkasta tuntuukin  sinusta tavattoman kiehtovalta: Kuinka ihana onkaan olla matkalla, kokea uusia asioita, innostua ja inspiroitua, loputtomasti.

Korkeassa tietoisuudessa olevat sielut – siis vaikkapa edesmenneet läheisesi – ovat aina innokkaita syntymään uudelleen, koska heidän tunnetilansa on ei-fyysisellä tasolla korkea. He siis eivät koe lainkaan negatiivisia tunteita ja resistanssia. He siis tiedostavat täydellisesti sen, kuinka tärkeää on kokea elämää fyysisellä tasolla, ja auttaa universumia laajentumaan, luoda ei-toivotun kautta  toivottua. Ja myös sinä voit tiedostaa tämän, ollessasi korkeassa tunnetilassa.

Ainoa mahdollisuutesi nauttia elämästäsi fyysisellä tasolla siis on, että lakkaat ajattelemasta matkasi päämäärää, ja alat nauttia matkalla olemisesta. Sillä siten unelmasi toteutuvat JOKA HETKI, ja olet myös päämäärässäsi jatkuvasti, sillä päämääräsi on joka tapauksessa aina vain korkea tunnetila. Ja korkea tunnetilasi taas mahdollistaa myös toiveidesi konkreettisen toteutumisen, siis manifestaatiot.

Jos taas päämääräsi on matkasi oletettu päätepiste, ja keskityt kärsimättömänä siihen, niin päämääräsi siirtyy koko ajan vain kauemmaksi, koska ”luot päämääräsi puuttumista”, sen olevaisuuden sijaan. Eli  ”mummola tuntuu olevan loputtoman kaukana, jos tuskailet mummolan olevan loputtoman kaukana”.

Päästä siis irti ajatuksesta, että et ole vielä perillä, että et ole saavuttanut unelmaasi. Sen sijaan: Tartu siihen hetkeen, ja nauti siitä hetkestä, jossa juuri nyt OLET perillä, sillä olet aina perillä jossakin!

Unelmasi ei katoa mihinkään, vaikka et koko ajan takiaisen lailla tarrautusi unelmaasi, koska korkea tunnetilasi on siis todellinen päämääräsi. Todellisuudessa et ole edes matkalla kohti unelmaasi, vaan korkea tunnetilasi tuo unelmasi sinun luoksesi, eli hälventää jo luomasi unelman edestä pois sen matalan taajuuden sumuverhon, joka on estänyt sinua näkemästä omaa luomustasi.

Usko ja luota siihen, että kaikki mitä olet itsellesi toiveillasi – siis ajatuksillasi ja tunteillasi – luonut, on  väistämätöntä, varmaa ja loogista, siis jo olemassaolevaa. Voit olla innostunut ja ylpeä unelmastasi, koska olet luonut sen korkeamman minäsi taajuudelle valmiiksi, pala palalta, hionut sitä vähitellen täydellisemmäksi. Unelmasi on siis todennäköinen ja ilmeinen, ei pelkkä harhakuva.

Ja ilo, innostus  ja hauskuus on se korkea voima, joka saa unelmasi muuttumaan näkyväksi myös fyysisessä todellisuudessasi.

Eli ajattele taas tuota lasta, matkalla mummolaan. Vain ikävät matkat tuntuvat pitkiltä. Vaikka matka olisi ihan konkreettisesti pitkä, niin jos se on hauska, niin se ei tunnu pitkältä. Ja pitkällä matkalla sinulla on runsaasti aikaa nauttia, hioa, selkeyttää ja tarkentaa unelmaasi. Ja vaikka unelmasi toteutuisi jo tänään, niin jo tänään sinulla on taas jo UUSI suuri unelma, jota lähdet tavoittelemaan. Ja on vain hyvä asia, että toiveesi on tarpeeksi suuri, jotta se inspiroi sinua. Jos toiveesi ei olisi yhtä suuri, et ehkä jaksaisi olla siitä yhtä innostunut. Eli tietoisuus toiveesi suuruudesta on tehnyt sinusta ”jotakin paljon enemmän”, kuin mitä olit ennen unelmasi syntymistä –  sillä se mitä olet toivonut, on siis jo olemassa.

Kun et keskity päämäärääsi, vaan matkalla olemiseen, niin voit rauhoittua, ja ajatella koko elämäsi matkaa yleisemmin: ”Saan aina mitä haluan. Tunnen universumin lain. Ainoa tehtäväni on valmistaa itseni valmiimmaksi vastaanottaa, mihin milloinkin olen valmis, ei siis ”yrittää” tavoitella mitään. Universumi hoitaa organisoinnin, minä vain vastaanotan, ja toimin inspiroituneena, eli aina korkeassa tunnetilassa. Tunnetilani on ainoa esteeni, ja ainoa mahdollistajani.”

Muista, että et voi olla koskaan matkalla onnettomasta manifestaation puuttumisesta onnelliseen manifestaatioon, vaan onnellisuus on sinussa. Pyri löytämää tuo onnellisuus itsestäsi, ja myös manifestaatio mahdollistuu.

Juhli sitä, että olet olemassa. Ei ole mitään kiirettä, koska unelmasi on jo olemassa, se odottaa vain sitä, että sinä olet valmis. Ei ole mitään aikarajaa, jos yksi juna menee, niin toinen on jo tulossa. Ja jos nautit tästä hetkestä, niin määränpääsi tulee eteesi nopeammin. Aina, kun olosi on epämukava, niin ole kuin tuo pieni lapsi, ja kiinnitä huomiosi muihin asioihin, unohda päämäärä.

Odottavan aika on siis pitkä vain, jos  tunnetilasi on odottaessasi matala. Jos tunnetilasi on korkea, niin ODOTAT INNOISSASI, et kärsimättömänä.

Ole kuin tuo pieni lapsi matkalla mummolaan – nauti matkastasi! Elämässä ei ole koskaan ”kuolleita hetkiä”, on vain hetkiä, joissa emme itse havaitse elämää ja mahdollisuuksia. Ja korkea tunnetilasi saa sinut näkemään loputtomasti mahdollisuuksia, kaikkialla.

Meillä ihmisillä on ratkaisemattomia ongelmia elämässämme aina, älä siis tunne itseäsi epäonnistuneeksi ihmiseksi sen takia, että sinulla on ongelmia. Ratkaisemattomat asiat, ja niiden ratkaisemisen tavoitteleminen, yksinkertaisesti KUULUU elämään. On myös täydellinen näköharha ajatella, että ”muilla ihmisillä” menee aina paremmin,  ja että heidän elämänsä on helpompaa. Et voi koskaan tietää, miltä muista ihmisistä todella tuntuu juuri nyt, tai millaisten ongelmien kanssa he juuri nyt kamppailevat. Älä siis koskaan vertaa itseäsi ”sinua onnellisempiin”, sillä paitsi, että oletuksesi muiden ihmisten onnellisuudesta on useimmiten täysin väärä, niin pidät vain itse itsesi matalassa tunnetilassa kokiessasi huonommuudentunnetta tai kateutta.

Onnellisuus on aina vain ja pelkästään tunnetila, eli kenenkään ihmisen elämässä ei siis ole olemassa onnellisuutta, jonka voi kerran sen saavutettuaan – vaikkapa rikastumalla, rakastumalla tai saavutamalla mainetta – pitää itsellään ikään kuin staattisena omaisuutena, saavutettuna etuna.

Hyväksy tämä fyysisen elämän perustotuus, mutta älä murehdi sitä, vaan iloitse siitä, että se mahdollistaa toisaalta myös onnettomuuden muuttumisen onnellisuudeksi yhdessä sekunnissa! Luot siis todellisuuttasi uudeksi joka ikinen hetki – ja niin tekevät kaikki muutkin ihmiset maapallolla.  Elämä ON siis mahdollisuuksia täynnä, eikä mikään ole koskaan mahdotonta. Vain oma matala tunnetilasi, ja omat negatiiviset uskomuksesi, saavat aikaan illuusion joidenkin ongelmien ratkaisemattomuudesta.

Toisaalta: Vaikka jo todella pitkään  sinua vaivannut asia ratkeaisi tänään, ja kokisit ihanan helpotuksen tunteen, niin sinulla on edelleen muita ratkaisemattomia ongelmia, ja myös jokainen saavuttamasi ratkaisu synnyttää aina uusia kysymyksiä, joihin etsit vastauksia. Kun siis köyhä pelkää sitä, että hänellä ei ole ehkä varaa ostaa tarpeeksi ravitsevaa ruokaa, niin rikas saattaa olla vielä köyhääkin onnettomampi pelätessään  omaisuutensa menettämistä – tai vaikkapa omaa kuolemaansa. Onnellisuus ja onnettomuus on aina suhteellista.

Kaikki ongelmat ovat kuitenkin aina vain kysymyksiä, ja ne ovat olemassa vain siksi, että sinä saisit vapaasti valita elämäsi suunnan. Ongelmat eivät siis ole taakka tai ”kirous”, vaan ne ovat  suuria lahjoja universumilta, eli ne  mahdollistavat vapautesi Luojana.

Lähes kaikilla ihmisillä on myös ainakin ajoittain ongelmia, jotka eivät tunnu ratkeavan millään, ja joista tulee lopulta koko elämää hallitsevia ”ahdistavia teemoja”. Ja tämä piinaavuus johtuu siitä, että kun olemme yrittäneet ratkaista ongelmaamme matalasta tunnetilasta käsin siinä onnistumatta, niin emme enää tunnetasolla usko ongelman ratkaisun mahdollisuuteen. Ja tällöin tunnetaajuutemme on tähän asiaan liittyen niin matala, että vetovoiman laki vain pahentaa ongelmaamme – siis niin kauan, kun kohdistamme ongelmaamme huomiomme ”negatiivisena asiana”, eli tunnetilamme on matala ajatellessamme ongelmaamme.

Usein tällaiset ”piinaavat” ongelmat liittyvät rahaan, rakkauteen tai terveyteen.

Ongelmat näillä mainituilla elämänalueilla  ikään kuin jämähtävät paikalleen, eikä mitään edistystä tunnu tapahtuvan, vaikka luomme todellisuuttamme uudeksi joka sekunti. Ja se siis johtuu siitä, että meidän on hyvin vaikea olla toivomatta parisuhdetta, kun olemme yksinäisiä; meidän on hyvin vaikea olla toivomatta rahaa, kun olemme rahattomia; ja meidän on hyvin vaikea olla ajattelematta sairauttamme, ollessamme sairaita.

Ja kun siis TOIVOMME jotakin, niin tunnetilamme on matala, eli kysymyksen ja pyytämisen matalalla taajuudella, ei siis vastauksen ja ratkaisun sallimisen korkealla taajuudella!

Toivottomuuden tunteesi siis ruokkii itse itseään, jatkuva pyytäminen ja kysyminen vetää vain puoleesi lisää ratkaisemattomia kysymyksiä. Eli vaikka universumi vastaa joka ikiseen kysymykseesi ja pyyntöösi välitömästi sen esitettyäsi, niin koska taajuutesi on alempi, kuin vastauksen taajuus, niin et voi havaita tuota vastausta.

Mutta: Vaikka törmäisit raha- , rakkaus- tai terveysongelmaasi elämäsi kaikissa tilanteissa, ja joka ikinen päivä, niin voit tietoisena luojana opetella kohdistamaan ajatuksesi siten, että tunnetaajuutesi ongelmallisten asioiden suhteen ikään kuin neutraloituu, tai muuttuu jopa positiiviseksi.

Eli jos vaikkapa PELKÄÄT, että et selviä rahallisesti, koska sinulla on paljon velkaa, ja vain vähän tuloja, niin muista, että pelon tunteesi on arvokas viesti: Korkeampi minäsi on kanssasi aivan eri mieltä. Selviät mainiosti, jos lakkaat pelkäämästä ja luotat tulevaan. Pelkosi on siis samanlainen tärkeä tiedottaja, kuin tuntoaistisi: Jos hakkaat itseäsi vasaralla, niin tuntoaistisi kertoo, että sinun kannattaa lopettaa itsesi hakkaaminen, ja kipu lakkaa.  Tai jos liikennevalo on punainen, niin sinun kannattaa pysähtyä, mikäli et halua törmätä muihin tiellä liikkujiin. Pelkosi on tuo punainen liikennevalo: Pysähdy, lopeta pelkääminen, sillä pelkosi johtaa vain uusiin ongelmiin.

Pyri ajattelemaan velkaasi pääomana: Koska olet toivonut todella usein ja hartaasti, että olisit velaton ja varakas, niin olet korkeamman minäsi taajuudelle luonut toiveillasi valtavat rikkaudet. Velkasi on siis ollut sinulle todellisuudessa loistava sijoitus, jonka voit lunastaa itsellesi vielä korkojen kanssa, mikäli osaat tunnetasolla arvostaa velkaasi. Velkasi on siis ”tehnyt tarinastasi suuremman”, olet elänyt täydemmin, ja siksi myös palkkiosi tulee olemaan suurempi. Kun olet kokenut pimeyttä kauan, arvostat valoa enemmän. Tai jos olet oikeasti nälkäinen, niin syöminen tuntuu sinusta paljon ihanammalta, kuin jos olisit koko päivän napostellut jotain, ja menossa syömään, olematta erityisen nälkäinen.

Jos et usko edellä kuvattuun, etkä kykene aidosti tunnetasolla arvostamaan rahattomuuttasi, niin voit silti ajatella  elämääsi siten, että näet siinä arvokkaita asioita, jotka eivät liity mitenkään rahaan. Tai voit ajatella, että sinun ei tarvitse tällä sekunnilla ratkaista kaikkia talouteen liityviä asioita, vaan voit olla hetken huoleton, sillä vaikka olisit juuri nyt huolissasi, niin huolesi ei millään tavalla kuitenkaan lopulta paranna tilannettasi.

Voit ajatella lauseita: ”Olen usein aiemminkin selvinnyt vaikeista tilanteista”. ”Elämä tuntuu lopulta aina kuitenkin ihmeellisellä tavalla kantavan, vaikka tuntisinkin usein ahdistusta”.”Monet asiat ovat elämässäni lopulta järjestyneet, vaikka olen ollut varma, että ne eivät järjesty koskaan”. ”Olen edelleen hengissä ja melko hyvissä voimissa, ja usein myös iloinen, vaikka olen kantanut rahahuoliani jo pitkään, minun täytyy siis olla todella vahva ihminen. Voin olla kannustavana esimerkkinä sellaisille ihmisille, jotka jopa sairastuvat, koska ovat niin huolissaan”.

Eli ajattele sellaisia ongelmia, jotka OVAT ratkenneet, vaikka et niiden ollessa ajankohtaisia, eli  matalassa tunnetilassasi, todellakaan uskonut niiden voivan koskaan ratketa. On siis täysin mahdollista, että rahattomuutesikin muuttuu yhdessä sekunnissa rikkaudeksi, sillä muista: Luot todellisuuttasi uudeksi JOKA hetki!

Jos sinulla on ns. ristiriitaisia toiveita, eli että vaikkapa perheenjäsenesi toiveet tuntuvat olevan ristiriidassa sinun omien toiveidesi kanssa, niin älä silloin keskity ristiriitaisuuksiin, vaan ajattele toiveitasi yleisellä tasolla. Esimerkiksi, jos sinä haluat muuttaa pohjoiseen, ja kumppanisi etelään, niin älä keskity murehtimaan toiveidesi erilaisuutta, vaan ”puhdista” toiveeseesi liittyvä toivottomuuden tunne ajattelemalla vaikkapa seuravilla tavoilla:

”Tätä asiaa ei tarvitse juuri nyt päättää, ja asioilla on tapana järjestyä parhain päin”. ”Universumilla on rajattomasti mahdollisia keinoja ratkaista tämäkin tilanne. Minä en niitä ehkä juuri näe, eikä minun tarvitsekaan. Voin luovuttaa kaikki huoleni ja ongelmani universumin ratkaistaviksi”. ”Minulla on aiempia kokemuksia siitä, että kun olen vain positiivinen ja luottavainen, niin asiat järjestyvät helposti ja nopeasti, eli murehtiminen on siksi täysin turhaa”. ”Kun ajattelen tilannettani rauhallisesti, niin minulla ei ole mitään menetettävää, vaikka unohtaisin ongelmani hetkeksi, voin siis huolen kantamisen sijaan aivan yhtä hyvin olla huoleton juuri nyt, ja huoletomuus tuntuu paljon paremmalta”. ”Elän elämääni  aina  vain juuri nyt, eli en todellisuudessa voi koskaan kuitenkaan ”tulla onnelliseksi”, vaan minun on ”oltava onnellinen”, eli loppujen lopuksi tärkeää on olla onnellinen juuri nyt, ei siis koskaan vasta huomenna”. ”Jos minä olen onnellinen, ja toiveeni korkean tunnetilani seurauksena toteutuu, niin onnellisuuteni hyödyttää myös perheenjäseniäni”. ”On ihanaa ja jännittävää nähdä, miten universumi tulee ongelmani ratkaisemaan. Eli aivan kuin istuisin juuri nyt elokuvateatterin mukavassa katsomossa, ja nauttisin iloisesta elokuvasta, jossa tulee olemaan  myös onnellinen ja iloinen loppu”.

Eli konkreettinen ohje, joka kannattaa aina pitää mielessä, tapahtui elämässäsi mitä tahansa: Ajattele aina jokaista ”mieltäsi vaivaavaa” ongelmaa ainoastaan niin yleisellä tasolla, että et tunne kehossasi matalan tunnetilan aiheuttamaa kipua, eli resistanssia! Tunnetilasi ovat täydellinen ohjausjärjestelmä, joka kertoo joka hetki, oletko menossa myötä- vai vastavirtaan, eli toivettasi kohti, vai siitä pois päin. Ja tämä absoluuttisen tarkka ohjausjärjestelmä  on käytössäsi jokaisena elämäsi hetkenä, luota siis siihen.

Eli jos sinulla on negatiivinen tunne ajatellessasi jotakin toivettasi, niin kohdista ajatuksesi mahdollisimman nopeasti johonkin muuhun asiaan, tai ajattele tuota asiaa niin yleisellä tasolla, että kipu kehostasi katoaa. Jos taas sinulla on positiivinen tunne ajatellessasi jotakin toivettasi, niin keskity silloin tuon asian yksityiskohtiin ja nautiskele niillä – niin kauan, kunnes mahdollisesti törmäät jälleen ogelmaan, joka saa sinut tuntemaan resistanssin eli negatiivisen tunteen kehossasi.

Toiveidesi positiivinen tapahtumaketju etenee siis vetovoiman lain vaikutuksesta kohti toteutumista eli manifestaatiota aina, mikäli et itse ole matalan tunnetaajuutesi takia sen esteenä. Sen takaa vetovoiman laki, joka on koko universumia koossa pitävä ja hallitseva voima.  Ja sinulla on tunteidesi ja ajatustesi kautta suora ja välitön yhteys tuohon voimaan. Käytä siis voimaasi!