Jos sinulla on hyvin vahva tahto, olet peloton, sitkeä ja peräänantamaton, niin mielesi voi olla niin voimakas, että jäät ”kärsivällisyyden ansaan”. Kyse ei tällöin ole siitä, että olisit tietoisena luojana ”tehnyt jotakin väärin”, vaan siitä, että teet edelleen jatkuvasti liikaa – ajattelet paljon päämäärääsi, mutta et tunnetasolla täysin usko sen saavuttaiseen. Eli voimakas mielesi ei malta päästää irti unelmasi ajattelemisesta, ja jos olet odottanut unelmaasi jo hyvin kauan, niin  vaikka olet jo todella lähellä  unelmasi toteutumista, niin universumi ei voi luovuttaa unelmaasi sinulle, koska et malta päästää irti. Siis sallia, yrittämisen sijaan.

Tällainen ”mielen konkelo” syntyy siis siksi, että olet pyytänyt ja kysynyt todella paljon ja  hyvin pitkään, ja olet joka kerta pyytäessäsi laajentunut korkeamman minäsi taajuudella, sillä jokainen pyyntösi toteutuu välittömästi sen esitettyäsi. Eli jos olet vaikkapa pyytänyt rahaa, sitä kuitenkaan paljonkaan itsellesi sallimatta, niin sinulla on korkeassa taajuudessa jo suunnattoman paljon rahaa, Eli  kun korkeamman minäsi taajuus kohoaa jatkuvan luomistyösi seurauksena, ja teet samalla valtavan palveluksen koko universumille, niin sinä et kuitenkaan samassa suhteessa salli itsellesi luomuksiasi . Se, mitä uskonnoissa kutsutaan ”jumalaksi” laajenee siis  koko ajan sinun elämäsi elämän seurauksena, eli yksikään kokemuksesi ei ole koskaan ollut turha. Mutta myös sinulla olisi lupa nauttia elämästäsi, jos vain itse sallisit sen itsellesi.

Ja ainoa asia, joka estää sinua  sallimasta hartaimpia toiveitasi, on kärsivällisyyden tunne. Olet uskonut ja luottanut, mutta myös pettynyt niin monta kertaa, että olet oppinut kärsivälliseksi, mikä on tietysti täysin inhimillistä. Ja vaikkka olet usein korkeassa tunnetilassa, sinulla on enimmäkseen hyvä ja onnellinen olo, ja myös monet konkreettiset asiat ovat elämässäsi onnistuneet, niin mikäli SUURI unelmasi ei ole toteutunut, niin  et salli tunnetaajuutesi kohota sen sallimisen taajuudelle, vaan pyrit huomaamattasi olemaan kärsivällinen. Ja tuo hienonhieno taajuusero unelmasi ja tunnetilasi välillä pitää sinut siis erossa unelmastasi. Tunnetasolla siis unelmasi on sen ”suuruudesta” johtuen jatkuvasti ”tavoittamaton”. Huomaamattasi siis liität unelmaasi ajatuksen odottamisen välttämättömyydestä, siis ajasta, jonka sietäminen vaatii kärsivällisyyttä.

Eli pidennät itse odotusaikaasi uskomalla, että se vaatii aikaa. AIKA ei kuitenkaan universumissa mahdollista asioita, vaan värähtelytaajuus! Voit sallia unelmasi joko välittömästi, tai et ikinä, tai milloin tahansa näiden välillä, riippuen siis täysin taajuudestasi.

Eli jos olet kärsivällisyyden taajuudella, niin sinä itse uskot, että se, mikä ei ole vielä tapahtunut, ei voikaan  nopeasti – tai kenties koskaan – tapahtua, koska se ei ole tähänkään saakka tapahtunut. Ja siksi siis tunnet vuoroin kärsimättömyyttä – ja kärsivällisyyttä. Ja nämä MOLEMMAT tunteet värähtelevät siis matalammalla taajuudella, kuin unelmasi!

Eli viive unelmasi luomisen ja sen sallimisen välillä johtuu siis vain siitä, että et malta päästää irti toiveesi ajattelemisesta, et malta uskoa ja luottaa täydellisesti. Sillä kun olet kärsivällinen, niin keskityt todellisuudessa tunnetasolla siihen lineaariseen aikaan, joka kuvitelmiesi mukaan vaaditaan, ennen kuin voit saada, mitä haluat. Ja koska keskityt aikaan, siis viiveeseen, niin pidät itsesi ikään kuin odotustilassa (pause). Jos uskoisit unelmaasi täydellisesti ja aidosti, niin se olisi jo toteutunut.

Mutta muista, että sinä olet kuitenkin suunnattoman onnekas, koska sinä tunnet jo universumin lain, ja tiedät, että vetovoiman laki on ehdoton luonnonlaki. Ne ihmiset, jotka vaikkapa oman uskontonsa ohjeiden mukaan kärsivällisesti rukoilevat, ja uskovat itsensä ulkopuolella olevan ”jumalan” päättävän heidän kohtalostaan, saattavat jäädä tähän kärsivällisyyden ja ”nöyryyden” mielentilaan loppuelämäkseen, sillä rukoileminen matalassa tunnetilassa ei mahdollista toiveiden sallimista. Nöyryyden vaatimuksen ovat keksineet sellaiset hartaat uskovaiset, jotka ovat itse pettyneet omaan elämäänsä, ja tosiasiassa myös ”jumalansa rakkauteen”. Tällaisen ihmisen suu puhuu rakkaudesta ja ”taivaan iloista”, mutta sydän on usein pettynyt ja katkera. Ja siksi monet uskovaiset odottavat tuomiopäivää, ja kieltäytyvät iloitsemasta maallisesta elämästä – ja usein myös tuomitsevat niitä, jotka nauttivat elämästään. Sillä uskovaisenkin ihmisen korkeampi minä viestittää negatiivisilla tunteilla joka hetki, että heidän suuntansa on väärä, ja että elämän tarkoitus on ILO, ei  siis kärsivällisyys ja nöyryys.

Joidenkin uskontojen tekemä ero ”henkisen” ja ”maallisen” välille on myös väärinkäsitys, sillä kaikki fyysinen, mitä koemme, on mitä suurimmassa määrin ”hengellistä”, sillä Kaikki Mikä On, on syntynyt unelmista, eli tunteista ja ajatuksista. Sillä myös luomakunta, kasvit ja eläimet ja mineraalit ja alkuaineet, ovat henkeä.

Monet ”jumalaan” uskovatkin kokevat toki iloa ja korkeita tunteita, mutta koska he uskovat tuon ilon tulevan heidän itsensä ukopuolelta, eli armon olevan ”annettu”, sen sijaan, että he sallisivat armon itse itselleen, niin tällaiset ihmiset joutuvat jatkuvasti nöyrtymään olettamansa ”korkeamman voiman” edessä.

Unelmasi on siis konkreettisesti vain ”ohuen verhon takana”, eli korkeamman minäsi taajuus on lukemattomien pyyntöjesi ja kysymystesi, ja kokemiesi negatiivisten tunteiden seurauksena todella korkea. Ja jos vain maltat päästää irti, rentoutua, keventää sydäntäsi, iloita pienistä asioista, arvostaa universumin täydellistä synkroniaa, luonnon suurenmoista runsautta ja voimaa, arvostaa omaa elämääsi, ja kaikkien kanssaihmistesi ja muun luomakunnan elämää sydämesi kyllyydestä, arvostaa ja rakastaa itseäsi ja kaikkia kanssaihmisiäsi, niin sallit tuon verhon haihtua pois, ja autat samalla myös kanssaihmisiäsi luottamaan omaan luomisvoimaansa. Meissä kaikissa  palaa  voimakas elämän liekki, kaikista kokemistamme vaikeuksista ja pettymyksistä huolimatta.

Ja iloitse myös niiden puolesta, jotka ovat kärsineet elämässään matalissa tunnetiloissa niin paljon, että ovat lopulta päättäneet itse oman elämänsä- joko sairauden, nk. onnettomuuden tai itsemurhan kautta – sillä hekin ovat vain etsineet tietä oman korkeamman minänsä korkeaan tunnetilaan. Ja kun he ovat sitten palanneet fyysisen kuoleman kautta ei-fyysiseen, niin he ovat kokeneet juuri tuon suunnattoman vapauden tunteen, jonka me kaikki koemme, kun fyysinen elämämme päättyy, ja emme tunne enää resistanssia, eli negatiivisia tunteita.

Sillä oma korkeampi minäsi tuntee juuri tuollaista, pakahduttavan suurta rakkautta sinua kohtaan, juuri nyt. Ja juuri siksi sinusta tuntuukin niin musertavan pahalta silloin, kun olet itse pettynyt itseesi, ja kun et usko unelmiesi voivan toteutua. Sillä oma korkeampi minäsi on siis JYRKÄSTI eri mieltä kanssasi juuri tuolla hetkellä!

Pyri siis tuntemaan häikäilemätöntä iloa, vaikka sinulla näennäisesti ei olisi mitään ”järkevää syytä” tuntea iloa. Sillä kun etsit elämästäsi ilonaiheita, niin alat löytää niitä jatkuvasti lisää. Ja mitä enemmän löydät, tunnet ja tiedostat ilonaiheita, sitä enemmän ilonaiheita saat myös elämääsi lisää. Sen takaa sinulle vetovoiman laki.

Olet mittaamattoman arvokas sielu, suunnattoman vauraan universumin rikas, rakastettu lapsi.  Ja olet oikeutettu kokemaan aivan kaikki unelmasi todeksi. Ota siis vastaan, yksi kerrallaan (et haluaisikaan kokea niitä kaikkia yhdellä kertaa!)  ne ihanat lahjat, jotka odottavat vain sinua! Kun ajattelet näin, et ole ahne tai itsekäs, sillä myös jokaisella kanssaihmiselläsi on tämä sama, mittaamaton arvo. Ja hekin voivat sallia itselleen, mitä ovat toiveillaan luoneet. Ole sinä heille kannustavana esimerkkinä ilon ja innostuksen voimasta.

Ja käytännön vinkki, joka auttaa aina, kun tunnet negatiivisia tunteita: Myös joka ikinen positiivinen tunteesi ON jo manifestaatio. Sinun ei siis koskaan tarvitse olla kärsivällinen, sillä voit milloin tahansa, millaisissa olosuhteissa tahansa, tuntea positiivisen tunteen, keskittämällä ajatuksesi positiiviseen tai meditoimalla. Ja positiivinen tunne on lopulta myös ainoa asia, mitä yksikään ihminen maan päällä on KOSKAAN tavoitellut. Eli ilon, eli puhtaan rakkauden tunne on ainoa asia, jota sinunkaan tarvitsee koskaan elämässäsi tavoitella! Kaikki muu tapahtuu itsestään.

Seuraa siis aina aitoa iloasi, se ei johda sinua koskan harhaan. Polkusi voi olla mutkikas ja hankalakin, mutta päämääräsi on kuitenkin aina lopulta matkallasi kokemiesi vastoinkäymisten arvoinen!

Jokainen meistä luo itse oman todellisuutensa, eli muut ihmiset eivät ole koskaan ”syyllisiä” matalaan tunnetilaamme ja pettymyksiimme. Ja aina jos syytät toista ihmistä asioista, joita sinulle on tapahtunut – tai joita ei ole tapahtunut – niin olet syyttäessäsi matalassa tunnetilassa, ja manifestoit siksi vain lisää negatiivista elämääsi. Samoin, jos koet syyllisyyttä siitä, että toisella ihmisellä on vaikeuksia elämässä, niin tunnetilasi on tällöinkin matala, ja manifestoit lisää syyllisyydenaiheita elämääsi. Syyttäjä ja syyllinen ovat siis samalla tunnetaajuudella, ”samassa veneessä”.

Mutta korkealla tunnetaajuudella oleva henkilö voi kyllä auttaa matalammissa taajuustiloissa olevia kanssaihmisiään sallimaan itselleen taajuuden kohoamisen, sillä korkea taajuus dominoi aina universumissa. Esimerkiksi niinsanottu ihmeparantaminen perustuu tähän, eli jos parantaja on tunnettu ja arvostettu, niin hän saattaa kyetä parantamaan ihmisiä ”hengellään” siksi, että parannettavat uskovat parantajan kykyyn parantaa. Todellisuudessa parannettavat parantavat kuitenkin itse itsensä omalla uskollaan, eli parantaja on vain parantumistapahtuman ”rituaalinen uskonvahvistaja”.

Esimerkiksi profeetta Jeesuksen ns. ihmeteot perustuivat tähän. Profeetta oli meditaatioharjoitusten seurauksena pääosin niin korkeassa tunnetilassa, että hän ei ”nähnyt sairautta”, eli hän ymmärsi, että sairaus on vain matalan tunnetajuuden manifestatio. Ja koska parannettavatkin uskoivat profeetan ”ihmeelliseen voimaan”, niin he parantuivat, koska uskoivat paranevansa. Samanlaisia ihmeparanemisia on tapahtunut, ja tapahtuu jatkuvasti kaikkien uskontojen, ja myös ns. länsimaisen lääketieteen piirissä. On pelkkä näköharha liittää paraneminen pelkästään lääkkeisiin, tai toisaalta johonkin tiettyyn uskontoon. Jokainen ihminen on kaikkivoipa luoja, joka voi sallia omien solujensa parantaa itse itsensä – korkeassa tunnetaajuudessa.

Ja vastaavasti lääkärin tekemä sairausdiagnoosi voi pahentaa potilaan sairautta, koska potilaan oma usko hänen omaan sairauteensa vahvistuu.

Ihmparanemisien ongelma on siinä, että vaikka henkilö paranisi ns. henkiparantajan avulla, niin jos parannettavan oma tunnetaajuus on pääosin matala – mikä on ollut myös sairastumisen alkuperäinen syy –  niin ”ihme ei ole pysyvä”, ja jo parantunut sairastuu uudelleen. Samoin jos henkilö on sattumalta korkeassa tunnetilassa, ja voittaa suuren summan rahaa odottamatta, niin hän usein myös menettää rahansa nopeasti, koska hänen tunnetaajuutensa on pääosin matala, eli hän ei koe itseään arvokkaaksi, eikä hän siksi usko ”ansainnensa” voittoaan. Tai vaikka hän onnistuisikin pitämään rahansa, niin rahat eivät tuota hänelle iloa, jos hänen tunnetilansa on pääosin negatiivinen, koska ilon aiheuttaa aina korkea tunnetila, ei raha. Tästä siis juontaa juurensa sanonta ”raha ei tuo onnea”, joka siis on osin harhaanjohtava, sillä korkeassa tunnetilassa olevalle, itseään ja omaa elämäänsä arvostavalle  ihmiselle, rahakin TUO onnea. Raha on siis hyvä tai paha asia sen mukaan, missä tunnetilassa on se ihminen, jolla on rahaa. Raha itsessään on pelkkää neutraalia energiaa.

Ihmeparanemisien lisäksi  myös se, että monet ihmiset EIVÄT SAIRASTU, on niin ikään ”ihme” – siis siinä mielessä, että toiset meistä sairastuvat, toiset taas eivät. Vakaaseen terveyteen vain kiinnitetään paljon vähemmän huomiota, kuin sairastumiseen. Terveyttä pidetään onnellisena ”sattumana”, eli että ihminen on vain ollut tarpeeksi onnekas välttääkseen sairastumisen. Ja koska sairauksiin kiinnitetään paljon enemmän huomiota, kuin terveyteen, niin  sairaudet lisääntyvät. Jos siis ihmisten korkeaan mielialaan, elinvoimaisuuteen ja terveyteen kiinnitettäisiin enemmän positiivista huomiota, niin terveys lisääntyisi. Itämaisessa lääkintäperinteessähän  ihmisen ”henkisen tilan kartoittaminen” on aina ollut olennainen osa potilaan terveydentilan tutkimusta.

Toisaalta esimerkiksi länsimaisen lääketieteen kehitys ei ole lisännyt terveyttä lainkaan samassa suhteessa, kuin voisi olettaa. Vaikka mm. lapsikuolleisuus on vähentynyt merkittävästi, niin sairauksia ja tautiluokituksia manifestoituu vain koko ajan lisää. Ja tähän on tärkeänä syynä sairausinformaation lisääntyminen, eli se, että ihmiset ”luovat itse itselleen sairauksia” keskittämällä  ajatuksensa ja tunteensa ”tietoon mahdollisista sairauksista”. Sairaus on aina matalan tunnetilan manifestatio, eli kertoo siitä, että ihminen estää omilla negatiivisilla tunteillaan sen, että hänen omat solunsa palauttaisivat elimistön tasapainon. Synnynnäinen sairaus taas on valinta, joka tapahtuu jo ennen syntymää, samoin kuin sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, tai syntymämaan ja perheen valitseminen on ”sielun valinta”, eli valitsemme aina etukäteen, mistä näkökulmasta katsomme elämää, johon ”korkeamman tietoisuuden ulottuvuutena” synnymme.

Ennen nykyaikaisen lääketieteen kehitystä ihmiset sairastuivat tietysti niin ikään negatiivisten tunteiden seurauksena. Tällöin sairastumisen vain uskottiin tapahtuvan vaikkapa kirouksen tai ”pahojen henkien” aiheuttamana. Mutta yhtä kaikki: Sairastuminen tapahtui, koska henkilön tunnetila oli matala, ja hän  uskoi itse omaan sairauteensa. Ja jos sairastunut uskoi tarpeeksi papin, noidan tai shamaanin parannuskykyihin, niin hän parani.

Vastaavasti, jos haluat laihtua, mutta olet jatkuvasti huolissasi lihomisestasi, ”vihaat jokaista suupalaa”, ja pelkäät laihtuvasi hitaasti, niin laihtumisesi onkin hidasta. Mutta jos arvostat ruokaa jota syöt, ja keskityt samalla kuvittelemaan itsesi hoikaksi ja elinvoiaiseksi, niin hoikistut nopeammin, inspiroidut liikkumaan, ja nautit silti myös syömisestä.

Jos haluat kokea elämässäsi ns. ihmeitä, ja uskoa ihmeisiin – jolloin voit myös sallia nitä elämääsi – niin pyri näkemään jo tapahtuneita ihmeitä ympärilläsi: Jokainen syntyvä lapsi on valtavan suuri ihme. Se, että lapsi on saanut alkunsa, se että lapsi on kehittynyt kohdussa, se, että lapsesta on kasvanut ainutlaatuinen yksilö, ja se,että lapsi – kuten kaikki aikuisetkin – elävät, hengittävät, että heidän sydämensä lyö, ja että heidän solunsa uusiutuvat joka hetki.

Mieti sitä ihmeellistä synkroniaa, joka omassa elämässäsi vallitsee. Muistele tilanteita, joissa koit ”ihmeellisen sattuman”, joko sellaisen, joka tuotti sinulle iloa, tai sellaisen, joka ”pelasti” sinut vaikkapa onnettomuudelta. Muistele ”täpäriä tilanteita”, joissa koit hetkellistä pelkoa, mutta joista kuitenkin lopulta selvisit ”kuin ihmeen kaupalla”. Ihastele sitä, että olet saanut ruokaa syödäksesi, juomia juodaksesi, ja että sinulla on vaatteita, joita voit pukea päälle, ja koti tai muu majapaikka, jossa voit asua.

Luota siihen, että jos keskityt elämäsi arvostamiseen ja iloitsemiseen, niin  saat elämääsi lisää arvostamisen ja ilon aiheita, kun taas sellaiset asiat, jotka eivät tuota sinulle iloa, haihtuvat huomion puutteessa pois. Kun ne siis eivät enää omassa mielessäsi aktivoidu, niin  vetovoiman laki ei luo niitä sinulle enää  lisää.

Muista, että kaikki ne ihmeet, joita olet itse itsellesi ajatuksillasi ja tunteillasi luonut, ovat jo edessäsi. Niiden ja sinun silmiesi välillä on vain ikään kuin verho, joka estää sinua näkemästä luomiasi asioita. Tämä verho on taajuuksien välinen ero. Pyri siis sallimaan korkeammat tunnetaajuudet iloitsemalla aidosti mistä tahansa asiasta.

Tästä syystä objektiivisuus, realismi, eli ”tosiasioiden tunnustaminen” on ongelmallista, sillä vaikka unelmoisit paljon, niin jo luomaasi ja manifestoimaasi reaalimaailmaan keskittyminen pysäyttää usein ne positiiviset tapahtumaketjut, jotka unelmointisi on synnyttänyt. Ja tätä tapahtuu joka ikinen päivä, ja joka hetki. Toivot jotakin, unelmoit – mutta et lopulta kuitenkaan usko voivasi saavuttaa unelmiasi, koska niin ei ole tapahtunut aikaisemminkaan. Ja tällöin tapahtumaketju, joka oli jo alkanut, ja jonka seurauksena toiveesi olisi toteutunut, keskeytyy. Mutta korkeampi minäsi ei koskaan lakkaa ohjaamasta sinua kohti unelmiasi, joten voit milloin tahansa käynnistää unelmillasi ja uskollasi uuden samanlaisen tapahtumaketjun.

Sanat, joita sanot ovat usein se ensimmäinen unelmiesi manifestaatio, eli jos puhut paljon mahdollisuuksista ja onnistumisista, niin voit myös onnistua. Mutta jos puhut usein peloistasi ja epäonnistumisista – sekä menneistä, että pelkojesi perusteella odotettavissa olevista –  niin epäonnistut.

Jos siis haluat kokea ihmeitä, niin unelmoi usein – ja toimi vain silloin, kun olet korkeassa tunnetilassa, ja saat inspiraation toimia. Älä siis YRITÄ saavuttaa ihmettä, esimerkiksi pelaamalla rahapelejä silloin, kun olet masentunut ja toivoton. Mutta osta raha-arpa silloin, jos olet jostain aivan muusta syystä onnesi kukkuloilla, ja saat yhtäkkiä äkillisen impulssin ostaa arvan.

Jos siis odotat ihmeen saapuvan etuovesta, niin se tuleekin sivuovesta. Ja kaikkein useimmin ihme tapahtuu, kun et odota sitä ollenkaan, ja olet tyytyväinen elämääsi, jota elät juuri nyt.

Arvosta siis itseäsi ja kaikkea, mitä olet jo luonut – ja voit saada myös kaiken sen, mistä vielä unelmoit.