Monien uskontojen julistama näkeys ihmiselämästä on, että elämme maailmassa, koska meidän tulee  kärsimyksen kautta ”oppia paremmiksi”, hioutua hyviksi ihmisiksi. Ja että olemme syntyessämme ”perisyntisiä”, siis vajavaisia, ”erossa jumalasta”.

Tämä tulkinta on täysin väärä, vaikka sen pohjalla onkin joskus kauan sitten ollut profeetan kanavoima tieto vetovoiman laista.

Se, että meidän tehtävämme on saada toiveillamme – ja myös negatiivisilla tunteillamme, eli kokemalla ei-toivottua – aikaan universumin laajentumista, on tärkeä ja pyhä tehtävä. Me koemme siis ei-toivottua vain siksi, että se antaa meille mahdollisuuden täsmentää toiveitamme. Se, että olemme Luojia, ei siis suinkaan tarkoita, että olemme ”epätäydellisiä”, tai että meidän tulee ”oppia olemaan täydellisempiä”, tai ”hurskaampia”.

Rakkaudettomuus, oleminen erossa korkeammasta minästämme,ei siis ole huonoutta tai syntisyyttä, vaan rakkaudettomuus on vain matalan taajuuden tunnetila. Ja rakkaudesta erossa oleva ihminen ei siis rakasta itseään, eikä siksi kykene tuntemaan rakkautta myöskään muita ihmisiä kohtaan.

Mutta hänen perusolemuksensa on kuitenkin aina täydellinen, puhdasta positiivista energiaa. Hänen kokemansa kärsimys ei siis ole jonkin ulkopuolisen ”jumalan” määräämä rangaistus syntisyydestä, vaan kärsimys on hänen oma valintansa, hänen itse luomansa este, resistanssi, joka estää hänen toiveitaan toteutumasta. Mutta heti kun hän luopuu kärsimyksestä – siis mistä tahansa negatiivisista tunteista –  ja sallii tunnetaajuutensa kohota, niin hän alkaa jälleen liikkua toiveiden virrassa myötävirtaan, ja voi jälleen manifestoida asioita, joista on unelmoinut.

Jos ihmettelet, miksi jotkut toiveesi eivät tunnu millään toteutuvan, niin kyse ei siis ole siitä, että ”jumala” tai ”karma” hioisi  sinusta jonkinlaisella kärsimyksen hiekkapaperilla parempaa ihmistä, timanttia, joka on saanut muotonsa surusta ja ahdistuksesta. Vaan kyse on vain siitä, että et itse ole valmis vastaanottamaan toivettasi. Ja tällainen, piinalliselta tuntuva odotustilanne, saattaa kestää hyvin kauan, mikäli et malta tehdä rauhaa nykyhetken kanssa, vaan yrität kärsimättömänä nopeuttaa ”vastaanottavaiseksi tulemistasi”.

Kyse ei siis ole rangaistuksesta, tai siitä, että universumi ”kiusaa” sinua, vaan yksinkertaisesti siitä, että vetovoiman laki on ehdoton. Eli jos  yrität liikaa, niin taajuutesi pysyy matalana, ja toiveesi ei voi toteutua, vaikka se olisi ollut jo vuosia, jopa vuosikymmeniä valmiina korkeassa värähtelytaajuudessa! Siis sinun oman korkeamman olemuspuolesi kokemusmaailmassa.

Helpoimmin ymmärrät tämän asian, kun ajattelet radiovastaanotinta, joka ottaa vastaan tietyillä taajuuksilla lähetettäviä tiettyjä ohjelmia. Jos vastaanottimesi taajuusvalitsin ei ole kohdallaan, niin et voi kuulla lempiohjelmaasi, vaikka kuinka kovasti yrittäisit ja toivoisit, rukoilisit, tekisit lähes mitä tahansa, kuullaksesi tuon ohjelman.

Mutta heti, jos vastaanottimesi taajuus onkin oikea, niin ohjelma välittyy korviisi. Ilman ponnisteluja, ilman rukoilua, ilman synnintunnustuksia, ilman tunnetta omasta ”vajavaisuudesta”.

Toinen turhaa, matalassa tunnetaajuudessa tapahtuvaa  yrittämistä kuvaava vertaus on se, että yrität ajaa autolla, jossa ei ole lainkaan polttoainetta. Tai katsoa televisiota, jonka virtajohto ei ole pistorasiassa. Korkea tunnetaajuus on kuin  tuo bensiini ja sähkövirta, joka mahdollistaa sen, että koemme toiveemme sellaisina kokemuksina, kuin millaisia olemme elämäämme  toiveillamme luoneet.

Onnellisen elämän salaisuus on siis monien meistä mielestä ehkä liiankin yksinkertainen: Ilo, huolettomuus  ja rakkaus elämää kohtaan.

Meidät on opetettu kunnioittamaan ihmisiä, jotka saavuttavat asioita elämässään kovalla työllä, taistelulla, uhrauksilla ja kärsimyksellä. Siksi meistä tuntuu lähes hävyttömältä, jos meille kerrotaan, että kaikki kokemamme kärsimys onkin ollut turhaa. Ikään kuin draamaa, jonka olisimme yhtä hyvin voineet jättää näyttelemättä, koska tuo draama oli perusvireeltään murheellista – ei siis iloista ja nautinnollista, valon ja varjon kepeää leikkiä.

Vastoinkäymiset, joita olemme kokeneet,  eivät ole olleet turhia, ei-toivottujen kokemusten  avulla olemme luoneet itsellemme korkean minämme taajuudelle uskomattoman ihanan unelmiemme elämän, siis toiveidemme mukaisen. Mutta se, että olemme KÄRSINEET vastoinkäymisten takia, on ollut turhaa, sillä kärsimys on vain hidastanut upeiden unelmiemme toteutumista jo tässä elämässä.

Eli jos olet turhautunut, ja menettämässä jo uskosi onnellisen, eli alati innostavan, ja iloa tuottavan elämän mahdollisuuteen, niin päästä irti: Usko ja luota, salli ja vastaanota –  älä siis koskaan YRITÄ sallia ja vastaanottaa!

Olemme kaikki yhtä, olemme kaikki samaa henkeä. Siksi yksi tärkeimmistä oivalluksista tietoisen luomisen polulla on se, että iloitsemalla muiden ihmisten onnesta, mahdollistat onnen myös itsellesi. Ja kyky iloita muiden ihmisten puolesta taas on  mahdollista, kun arvostat ja rakastat itseäsi. Et siis voi myöskään koskaan aidosti iloita muiden ihmisten onnesta, jos olet julma itsellesi. Etkä voi koskaan aidosti iloita omasta onnestasi, mikäli et arvosta ja rakasta muita ihmisiä pyyteettömästi.

Eli sekä muiden ihmisten puolesta uhrautuminen, että muiden ihmisten sääliminen, värähtelevät matalalla tunnetajuudella. Vain tuntemalla pyyteetöntä rakkautta, myötätuntoa ja arvostusta SEKÄ omaa itseä, että kaikkia muita kohtaan, olet täysin vapaa ja kaikkivoipa Luoja.

Sillä korkeampi olento – jollaisia me kaikki todellisuudessa olemme – ei vaadi ketään uhrautumaanpuolestaan, eikä tarvitse myöskään kenenkään sääliä, korkeampi olento on aina ja ikuisesti täydellinen ja mittaamattoman arvokas.

Fyysisessä olomuodossamme, negatiivisissa tunnetiloissa tekemämme ns. pahat teot eivät koskaan vahingoita korkeampaa olemustamme, eivätkä vähennä sen suunnatonta arvoa.

Kun siis arvostat ja rakastat itseäsi ilman mitään ehtoja, niin tunnet väistämättä pyyteetöntä rakkautta myös kaikkia muita ihmisiä kohtaan, täysin riippumatta heidän teoistaan tai  tunnetiloistaan. Eli tällöin katsot sekä itseäsi, että kaikkia muita ihmisiä korkeamman minäsi silmin, resonanssissa puhtaan positiivisen energian kanssa.

Ja syy, miksi näin on, on siis hyvin yksinkertainen: Me olemme kaikki yhtä, samaa korkeassa tietoisuudessa värähtelevää henkeä. Eli me OLEMME kaikki mikä on, se mitä uskonnoissa kutsutaan ”jumalaksi”. Olemme siis kaikki puhtaan positiivisen energian ulottuvuuksia, suuremman osan meistä ollessa edelleen koko ajan korkeassa tietoisuudessa, korkeassa taajuudessa. Se, että olemme ottaneet itsellemme fyysiseen elämäämme yksilöllisen muodon, on tarkoituksenmukaista unversumin laajentumisen eli luomisen kannalta. Aivan kuten muukin luomakunta, kasvit ja eläimet ja mineraalit,  on ottanut mitä ihmeellisempiä muotoja ilmentämään Kaikkea Mikä On, niin aivan samalla tavalla mekin olemme yhtä aikaa sekä yksilöitä – joilla on siis oma minuus ja oma tahto ja luomisvoima –  että myös ikuisesti osa yhteistä, universumia ylläpitävää henkeä.

Ja sillä hetkellä, kun kykenet aidosti tunnetasolla iloitsemaan kanssaihmistesi onnesta ja menestymisestä, eli ymmärrät, että universumissa ei ole koskaan pulaa mistään – emmekä me ole täällä siis taistelemassa keskenämme rajallisista resursseista – niin sillä hetkellä olet täysin vapaa sallimaan myös itsellesi kaikki toiveesi.

Ja jos tämän lisäksi arvostat – niin ikään aidosti tunnetasolla –  joka ikistä kohtaamaasi näennäistä vastoinkäymistä, eli ymmärrät, että kaikki ei-toivottu tapahtuu meille vain siksi, että se luo toivottua, niin et tunne myöskään kärsimystä. Ei-toivottu kokemus siis tapahtuu siksi, että korkeampi minämme auttaa meitä sen avulla tarkentamaan suuntaamme, kertomaan tunteidemme kautta universumille, mitä emme halua.

Mitä tahansa meille tapahtuukin, niin kaikki on siis aina meidän parhaaksemme. Olemme aina polullamme, ja voimme joka hetki valita positiivisen negatiivisen sijasta, toivotun ei-toivotun sijasta.

Ja tästä syystä siis ilo ja pyyteetön rakkaus ovat ne tunteet, jotka johdattavat meidät unelmiemme luokse, koska ilo ja rakkaus värähtelevät korkeassa tunnetaajuudessa, ja avaavat siten portit samassa taajuudessa olevaan aarrekammioon, jossa kaikki luomuksemme, kaikki toiveemme meitä odottavat.