Jos tunnet kärsimättömyyttä siksi, että toiveesi ei ole vielä toteutunut, niin muista, että kärsimättömyyden tunteesi kertoo vain siitä, että tuntiessasi kärsimättömyyttä estät itse itseltäsi toivomasi manifestaatiot. Kaikki pettymyksen ja turhautumisen tunteet ovat siis vain selkeitä viestejä siitä, että melot vastavirtaan, eli olet väärässä suunnassa. Lopeta siis turhauttava melominen, niin käännyt myötävirtaan, ja purjehdit ilman ponnisteluja – ja juuri oikeaan suuntaan.

Myös se, että ajattelet unelmasi olevan ”suuri” usein laskee tunnetaajuuttasi, sillä ”suuri mutta toteutumaton” värähtelee samalla taajuudella kuin ”vaikeasti saavutettava”.

Muista, että sinä olet oman osuutesi jo tehnyt – jokainen toiveesi on välittömästi olemassa sitä toivoessasi – sinun tehtäväsi on siis vain olla ylpeä ja iloinen kaikesta kokemastasi. Jos polkusi on ollut raskas ja vaikea, niin myös luomasi toiveet ovat samassa suhteessa suurenmoisia. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi kärsiä saavuttaaksemme merkittäviä asioita, voimme saavuttaa yhtä paljon myös huolettomuudella, mutta negatiiviset kokemuksesi eivät siis  ole myöskään menneet hukkaan. Huolettomana sallit manifestaatiot nopeammin, kärsimällä hitaammin – mutta molemmissa tapauksissa olet  luonut paljon, ja voit myös saavuttaa paljon.

Älä koskaan tuijota menneitä epäonnistumisiasi ja negatiivisia kokemuksiasi pettyneenä, katuvana tai itseinhon vallassa, sillä menneisyydessä koetuilla kärsimyksillä ei ole mitään merkitystä. Korkeampi minäsi ei koskaan katso taaksepäin. Äläkä koskaan laskeskele mielessäsi, kuinka kauan olet jo yrittänyt, kuinka monta kertaa olet pettynyt ja epäonnistunut, sillä aiemmin kokemasi – jopa vuosia tai vuosikymmeniä kestänyt  ”pysähtynyt tilanne” – ei kerro MITÄÄN siitä ajasta, jossa tulet tulevaisuudessa toiveesi manifestoimaan.

Sillä vain ja ainoastaan oma tunnetaajuutesi joko estää tai mahdollistaa toiveesi toteutumisen fyysiseen elämääsi.

Aika, jossa manifestaatiot  tapahtuvat, riippuu siis vain tunnetaajuudestasi. Ei ole olemassa mitään aikaa, jonka kulumista ja päättymistä sinun tulee kärsivällisesti odotella. Mitä tahansa voi tapahtua milloin tahansa – jos vain sallit sen.

Älä siis koskaan murehdi sitä, mitä EI OLE tähän saakka  tapahtunut, vaan iloitse aina siitä, mitä tulee tapahtumaan.

Olet siis jo luonut kaikki toiveesi. Kuvittele itsesi seisomassa oviaukossa, jossa on verho. Verhon takana, kätesi ulottuvilla ovat hartaimmmat toiveesi. Voit nähdä niiden ääriviivat verhon läpi, mutta koska et vielä täysin usko niiden olemassaoloon, niin et ymmärrä siirtää verhoa sivuun ja tarttua unelmiisi. Vaan sen sijaan  murehdit, miksi seisot siinä edelleen ilman kaikkea sitä, mitä olet toivonut.

Me ihmiset uskomme niin vahvasti fyysiseen todellisuuteen ympärillämme, että useimpien meistä on lähes mahdotonta uskoa, että luomme ihan konkreettisia asioita toiveillamme, ja että sallimme niitä itsellemme korkeassa tunnetilassa. Arvostamme usein ihmisiä, jotka ovat ”jalat maassa”, ”realisteja” ja jotka eivät ”haihattele”, elä ”kuplassa”, tai ”piirtele pilvilinnnoja”. Ymmärtämättä, että juuri nuo pilvilinnojen piirtelijät ovat luoneet suurimman osan  upeimmista ja ihmeellisimmistä asioista, mitä ihmiskunta on koskaan luonut. Ja kaiken lisäksi usein hyvin helposti, inspiraation seurauksena.

Unelmoi siis sydämesi ja sielusi kyllyydestä, pyri tuntemaan pakahduttavaa onnea ja suunnatonta iloa. Ja arvosta ja rakasta ja kunnioita itseäsi, muita ihmisiä  ja Kaikkea Mikä On, ilman mitään ehtoja.

Ilosi, sydämesi keveys ja luottamuksesi universumiin  tekevät sinusta mestarillisen Luojan.

Kysymys ja vastaus, ongelma ja ratkaisu, värähtelevät aina eri taajuudella. Siksi sinun ei koskaan kannata olla huolissasi, kantaa kaunaa, olla vihainen, olla surullinen, kärsiä masennuksesta, tuntea syyllisyyttä tai syyttää muita.

Kun päästät irti negatiivisista ajatuksistasi, ja kohdistat ajatuksesi myönteisiin asioihin, niin voit alkaa vastaanottaa vastauksia ja ratkaisuja.

Tästä syystä, kun olemme positiivisessa tunnetilassa, saatamme odottamatta törmätä aiemmin ongelmana pitämäämme asiaan, joka nyt korkean tunnetaajuutemme seurauksena ”ratkeaakin kuin itsestään”.

Toivo ja unelmoi korkeassa tunnetilassa, mutta älä koskaan jää kärsimättömänä odottamaan jotain tiettyä manifestaatiota, vaan pyri aina vain tuntemaan positiivisia tunteita. Tietoinen ajatusten kohdistaminen positiivisiin asioihin ja meditaatio mahdollistavat korkeat tunnetilat.

Älä siis jää odottamaan ja toivomaan asioita, jotka tekisivät sinut iloiseksi, vaan ole iloinen, niin sallit asiat, joita olet toivonut.

Elä elämääsi aina sydän keveänä, kuin olisit huviretkellä. Päästä irti taistelusta, lopeta huolehtiminen, vapauta itsesi vastuusta, ole spontaani ja hilpeä,  ja näe jokaisessa elämäsi hetkessä sen arvokkuus ja ainutlaatuisuus. Haltioidu elämäsi ihmeellisestä ihanuudesta.

Älä koskaan yritä saada muita ihmisiä ymmärtämään sinua. Jos puhut, niin puhu aina vain omasta näkökulmastasi, kunnioittamalla kaikkien muiden näkökantoja, täysin riippumatta siitä, millaisia ne ovat. Jos olet kanssaihmisesi kanssa eri mieltä jostakin asiasta, niin älä koskaan yritä muuttaa hänen mielipidettään tai taistella tuota toista ihmistä vastaan. Arvosta sekä omaa näkökantaasi, että hänen näkökantaansa, niin  mahdollistat ratkaisun löytymisen mihin tahansa erimielisyyteen. Usko ja luota siihen, että universumilla on aina vastaus kaikkiin ongelmiin.

Et voi koskaan kontrolloida toisen ihmisen tunnetaajuutta, mutta voit aina kontrolloida omaasi. Jos pysyt itse korkeassa tunnetaajuudessa, ja kanssaihmisesi pysyy matalassa tunnetilassa, niin sinä ajaudut ennen pitkää väistämättä korkeassa tunnetilassa olevien seuraan, ja kanssaihmisesi ajautuu matalassa tunnetilassa olevien seuraan. Tai matalassa tunnetilassa olevan läheisesi on pakko sallia oman tunnetajuutensa kohoaminen. Sen saa aikaan vetovoiman laki.

Pyyteetön rakkaus ei siis ole ”asettumista toisten ihmisten kynnysmatoksi”, pyyteetön rakkaus ei ole muiden ihmisten miellyttämistä siten, että alennat oman arvosi. Pyyteetön rakkaus on sitä, että et anna oman tunnetaajuutesi laskea matalammassa tunnetilassa olevan ihmisen taajuudelle kiistelemällä, vaan päästät irti tarpeestasi olla oikeassa. Korkea tunnetaajuus dominoi aina, ja jokainen riita ja erimielisyys loppuu, jos toinen osapuoli pysyy rakkauden taajuudella, arvostaen sekä itseään että muita, koska riitaan tarvitaan aina kaksi osapuolta.

Niin kutsuttu ”pahuus” ei ole koskaan mitään muuta, kuin matalan tunnetaajuuden manifestaatio. Yksikään ihminen ei ole koskaan sielultaan ”paha”, vaan hän vain ilmentää vihaa, koska hänen tunnetilansa on matala, eli koska hän on erossa omasta korkeammasta minästään. Siksi meidän ei koskaan tule vihata ketään, sillä vain korkea tunnetila eli rakkaus sammuttaa vihan.