”Kun asiat pitkittyvät, niin ne mutkistuvat”. Jos olet pitkään odottanut johonkin ongelmaasi ratkaisua, niin uskomuksesi ratkaisun löytymiseen on muuttunut negatiiviseksi. Eli ratkaisu olisi jo ongelman syntyhetkellä ollut helppo, jos olisit tuolloin tietoisesti pyrkinyt kokemaan olosuhteista riippumatonta tyytyväisyyttä. Mutta koska keskityit tunnetasolla ongelmaan eli kysymykseen – ratkaisuun eli vastaukseen uskomisen sijasta – niin loit elämäsi koko ajan lisää ongelman kanssa samassa matalassa tunnetaajuudessa värähteleviä asioita. Ja aikaa myöden aloit uskoa paljon enemmän ongelmiin, kuin niiden mahdollisiin ratkaisuihin, ja ongelmasi muuttui ikään kuin ”krooniseksi”.

Monet ihmiset elävät elämänsä loppuun saakka saman ongelman ”vankina”, eli monilla ihmisillä on negatiivisten kokemusten aiheuttamia tunnemuistoja jopa lapsuudesta saakka, ja näitä kokemuksia muistelemalla he aktivoivat negatiivisia tunnemuistojaan yhä uudelleen ja uudelleen, joskus siis fyysiseen kuolemaansa saakka. Tällainenkin ihminen siis luo kyllä joka hetki omaa todellisuuttaan uudeksi, mutta tiettyyn elämänalueeseen liittyvistä negatiivisista tunnemuistoista johtuen hän luo jatkuvasti samanlaista todellisuutta – siitäkin huolimatta, että hän kenties jo vuosikymmeniä on kiihkeästi halunnut muuttaa elämänsä suuntaa ja sisältöä.

On suuri paradoksi, että koska olemme koko ajan täysin vapaita luomaan elämäämme sekä ei-toivottua että toivottua, niin saatamme loputtomiin luoda täysin päinvastaista todellisuutta, kuin mitä todella toivomme. Ja ainoa asia, joka estää meitä toteuttamasta toiveitamme, ei-toivotun luomisen sijaan, on se, että emme malta luovuttaa ongelmiamme korkeamman minämme eli universumin hoidettaviksi, vaan yritämme ratkaista ne itse, matalasta tunnetaajuudesta käsin.

Toisin sanoen: Sen sijaan, että tekisimme ”rauhan” nykyhetken kanssa, olisimme tyytyväisiä nykyhetkeen, ja luottavaisia tulevaisuuden suhteen, eli luottaisimme täydellisesti universumin huolenpitoon, jolloin tunnetaajuutemme olisi luonnostaan korkea – niin olemmekin turhautuneita ja kärsimättömiä, eli haluamme ratkaista ongelmat toiminnalla, joka ei ole korkeamman minämme inspiroimaa. Ja tällöin siis tunnetaajuutemme pysyy matalana, mikä estää toivomamme manifestaatiot.

Jos siis sinulla on ”vaikea” ongelma, johon olet jo pitkään etsinyt ”suurta ratkaisua”, niin korkeampi minäsi on yhtä pitkään ollut valmiina sinulle tuon ratkaisun luovutamaan, mutta tunnetason uskomuksesi ongelmasi ”vaikeudesta ja suuruudesta” on juuri se tunnetaajuuttasi aavistuksen verran laskeva asia, joka on kokonaan estänyt sinua sallimasta itsellesi hartaasti odottamaasi ratkaisua.

Toiveidesi virta on kyllä kiihkeän toivomisesi seurauksena todella voimakas – mistä kertoo se, että koet matalat tunnetaajuudet hyvin voimakkaana kipuna kehossasi –  mutta tuo pienenpieni taajuusero tunnetasolla saa sinut aina ajoittain kääntymään vastavirtaan, mikä luo illuusion, että et olisi edistynyt lainkaan. Aivan kuten toista radiokanavaa kuunnellessasi et kuule naapurikanavan lähettämää ohjelmaa ollenkaan, eli sitä ei ole sinulle  juuri sillä hetkellä ”olemassa”.

Todellisuudessa ”portti unelmiisi” on jo auki, et vain ole ymmärtänyt astua siitä sisään.

Pääset astumaan tuosta portista sisään tekemällä rauhan nykyhetken kanssa, eli tuntemalla aitoa tyytyväisyyttä kaikesta siitä, mitä olet jo elämääsi luonut ja manifestoinut, eli joiden olemassaolon koet todeksi jo nyt – joiden olemassaoloon siis tunnetasolla USKOT, koska pystyt ne aisteillasi havaitsemaan.

Toistaiseksi toteutumattomat toiveesi ovat aivan yhtä todellisia, et vain ole  tunnetasolla kyennyt niiden olemassaoloon vielä uskomaan. Mutta tyytyväisyytesi nykyhetkeen värähtelee korkeassa tunnetaajuudessa, jolloin voit vihdoin sallia myös nuo – niin ikään korkeamman minäsi taajuudella olevat asiat – fyysiseen todellisuuteesi.

Sinä Olet Luoja – ja uskomalla aidosti eli tunnetasolla omaan luomiskykyysi, voit myös sallia kaiken sen, mitä olet toiveillasi luonut.

Ihmisillä, jotka ovat syntyneet tähän elämään ns. opettajiksi, voi olla jo varhaisessa iässä ajatuksia, että he eivät olisi ”halunneet” syntyä maan päälle. Tämä tunne johtuu siitä, että tällaisella ihmisellä on hyvin voimakas kokemus korkeamman tunnetaajuuden tilan eli korkean tietoisuuden, ja maan päällä koettujen matalan tunnetaajuuden tunteiden välisestä erosta. Kaikki pienet lapset muistavat vielä korkeamman olemuksensa, mutta henkisiksi opettajiksi syntyneet saattavat kokea ristiriidan korkean tunnetilan ja maallisen resistanssin eli vastustuksen välillä siis tavallistakin voimakkaampana. Heidän tietoisuutensa on  jo edellisten elämien aikana voimakkaasti laajentunut, joten fyysiseen elämään kuuluvat matalat tunnetilat koetaan voimakkaampina.

Tällöin ”inhimillinen” heissä saattaa läpi elämän aikaansaada ajoittain tunteen, että heidät on joku korkeampi voima ”määrännyt” täyttämään tiettyä henkistä tehtävää, ja ettei heillä olekaan vapautta luoda itse omoa kokemuksiaan elämässä. Todellisuudessa heidän oma korkeampi minänsä on syntynyt suunnatoman innokkaana maanpäälliseen elämään, eli tuo matalassa tunnetilassa ”raskaana velvollisuutena” ja ”kohtalona” koettu tehtävä on ollut tietenkin kyseisen sielun oma suunnitelma.

Osa tällaisen ihmisen kokemasta ahdistuksesta johtuu myös siitä, että voimme opettaa muita vain omien kokemustemme kautta, eli ”valonkantajaksi” syntynyt sielu valitsee usein tarkoituksella omaan elämäänsä tavallista enemmän inhimillisellä mittapuulla mitattuna ”raskaita” kokemuksia. Voimme opettaa vain sellaista, jonka olemme itse tunnetasolla kokeneet, pelkät sanat eivät siis välitä viestiä tunne- eli värähtelytasolla. Jokaisella sielulla on kyllä vapaa tahto valita omat kokemuksensa, mutta jos intohimo muiden ihmisten opastamiseen on hyvin voimakas, niin ”valonkantajan” oma elämä ei useinkaan muodostu ihan tavanomaiseksi. Tällaisen elämän tarkoitus ei ole herättää muissa ihmisissä sääliä – joka on matalan taajuuden tunne –  vaan osoittaa, että on mahdollista kokea myös jokainen maallisessa elämässä eletty vastoinkäyminen aidosti lahjana universumilta. Ja sielulla, joka tällaisen opetustehtävän valitsee, on kyky nähdä esim. fyysisessä elämässä koetuissa menetyksissä niiden suunnaton arvo. Lause ”jokaiselle annetaan vain niin paljon taakkaa, kuin kukin jaksaa kantaa” ei siis tarkoita, että jotkut sielut ”syntyisivät kärsimään” enemmän kuin muut, vaan aivan päin vastoin: He syntyvät osoittamaan, että kärsimyksen tunne on vain viesti korkeammalta minältämme: Ei ole mitään syytä kärsiä! Samoin kuin pelon tunne tarkoittaa: Ei ole mitään syytä pelätä, olet pelätessäsi vain erossa omasta korkeammasta minästäsi.

Esim. Jeesus Nasaretilaisen elämä oli tällainen henkisen opettajan tehtävä, mutta monet matalassa tunnetaajuudessa olevat ihmiset ovat tulkinneet tuon elämän viestin aivan toisin, kuin miten Jeesuksena tunnettu sielu oli sen tarkoittanut, eli alettiin korostaa tuon suuren sielun kuolemaa ja kärsimystä ja ”syntien sovitusta”, vaikka tarkoitus oli kertoa pelkästään ilosanomaa pyyteettömästä rakkaudesta ja kaikkien ihmisten korkeasta olemuksesta, kaikkivoipaisuudesta eli ”jumaluudesta”.

Eli  tehtävä, jota henkiseksi opettajaksi syntynyt ihminen on syntynyt maan päälle toteuttamaan, on  muistuttaa kaikkia ihmisiä siitä, että meidän ei tarvitse odottaa fyysistä kuolemaa kokeaksemme korkean tunnetajuuden tunteita eli ”taivaallisen olotilan”, vaan että voimme elää myös maan päällä ilmentäen korkean tietoisuuden tason olemustamme, eli puhdasta positiivista energiaa meissä. Ja hallita siten omaa elämäämme luomalla elämästämme juuri sellaisen, kuin jollaisen haluamme elää. Ja kokea korkean tunnetaajuuden tunteita täysin olosuhteista riippumatta, suhtautumalla kaikkeen näennäisesti ”negatiiviseen” tienviittoina, jotka johdattavat meitä kohti omia unelmiamme.

Ja ns. valonkantajien näennäisesti raskailla kokemuksilla, jotka ovat laajentaneet kokijan omaa tietoisuutta,  on myös kokemuksellinen positiivinen puoli, eli universumin tiedosta ”valaistuneet” kokevat myös positiiviset tunteet voimakkaampina, kuin sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kokeneet yhtä paljon ns. maallisia menetyksiä, eivätkä vielä täysin tiedosta olevansa oman elämänsä tietoisia Luojia.