Tunteemme toimivat ”totuussensoreina” siksi, että tunnetaajuutemme värähtelee joka hetki suhteessa todellisen olevaisuutemme taajuuteen, eli oman korkeamman minämme värähtelytaajuuteen. Negatiiviset tunteet, kuten masennus, pelko, viha ja  turhautuminen tuntuvat epämiellyttäviltä, koska korkeampi minämme on noita tunteita tuntiessamme ”poissa”, eli emme resonoi korkeamman minämme taajuuden kanssa. Negatiivisten tunteiden vallassa tunnemme siis ”sisäistä tyhjyyttä”.

Toisaalta taas matalan taajuuden tunteetkin ovat aina suhtessa hieman korkeampaan tunnetaajuuteen, ja siksi esimerkiksi vihan tunne tuntuu vapauttavalta masennuksen jälkeen. Ja siksi toisen ihmisen syyttäminen tuntuu hyvältä ihmisestä, joka on itse tuntenut syyllisyyttä. Julmimpia sotilaita ovat siksi ihmiset, jotka tuntevat voimattomuutta, arvottomuutta, eli joilla on ns. huono itsetunto. Tällaiset henkilöt kokevat siis vihan, aggression ja kostamisen vapauttavana. Sama pätee muuhunkin väkivaltaiseen käytökseen: Väkivallalla itse alistetut ihmiset saattavat kokea väkivallan käyttämisen hyvin vapauttavana. Tästä syystä arvottomuuden tunteet, viha ja väkivalta, usein myös periytyy sukupolvelta toiselle. Ja mitä enemmän menneisyydessä koettuihin negatiivisiin tunteisiin kohdistetaan huomiota, niin sitä enemmän niitä aktivoidaan. Siksi vaikkapa sota-aikojen ja sankaritekojen ja -kuolemien muisteleminen on omiaan lisäämään negatiivisia tunteita – ja myös tekoja. Sodassa itse mukana olleet ovat toisaalta jo taistelujen aikana esittäneet voimakkaan toiveen universumille väkivallan loppumisesta, ja siksi monet sotaveteraanit eivät halua muistella sotaa, eivätkä koe itseään ”sankareina”, vaan uhreina, jotka ovat pelastuneet, mutta jotka muistavat vielä tunnetasolla pelon. Taisteluissa koetun pelon  muisteleminen jälkeen päin tuntuu tuskalliselta, sillä pelon tunne aktivoituu, kun siihen liittyviin muistoihin kohdistetaan ajatukset.

Kaikissa tilanteissa, joissa olemme kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa, aistimme noiden muiden ihmisten tunnetaajuudet, eli ovatko kanssaihmisemme matalammalla vai korkeammalla tunnetaajuudella suhteessa meidän omaan tunnetilaamme. Oma tunnetaajuutemme eli tunnetilamme on siis myös aina ”jossakin suhteessa” muiden ihmisten tunnetaajuuksiin. Koska emme koskaan voi kontrolloida muiden ihmisten ajatuksia, sanoja emmekä tekoja, niin tietoisina luojina meidän on harjoiteltava oman tunnetaajuuden kontrollointia siten, että kykenemme säilyttämään oman tunnetaajuutemme muiden ihmisten käytöksestä ja tunnetiloista riippumatta.

Jotkut ihmiset ovat niin herkkiä muiden ihmisten tunnetilojen vaikutukselle, että haluavat elää erakkoina, tai pelkästään korkealla tunnetaajuudella olevien eläinten seurassa, koska eivät halua kokea muiden ihmisten matalien tunnetilojen vaikutusta eli kipua kehossaan. Mutta pelkkä eristäytyminen muiden ihmisten seurasta ei tee kenestäkään ”taajuuskontrolloinnin mestaria”, sillä vaikka erakkona elävä ihminen olisi yksinäisyydessä meditaation avulla opetellut sallimaan tunnetaajuutensa kohoamisen, niin vasta muiden ihmisten toisenlaisten tunnetaajuuksien vaikutuspiirissä hänen kontrollointikykynsä joutuu todella koetukselle.

Siksi ”pahimmat vihollisemme ovat parhaimpia ystäviämme”, sillä jos kykenemme ylläpitämään oman korkean tunnetaajuutemme usein negatiivisten tunteiden vallassa olevien ihmisten seurassa, niin ”taajuuslihaksemme” ovat kehittyneet huomattavasti vahvemmiksi, kuin jos emme olisi joutuneet tuollaisin henkisesti haastaviin tilanteisiin. Toisten ihmisten tunne-elämää ei siis pidä, eikä sitä voi koskaan hallita – jokaisen meistä tulee keskittyä vain oman tunnetilamme hallitsemiseen.

Jos sinulla on joku läheinen tai tuttava, joka erityisen usein saa sanoillaan tai teoillaan sinun oman tunnetaajuutesi laskemaan – hän siis luultavasti tietää ns. herkät kohtasi, eli asiat, joiden suhteen olet erityisen haavoittuvainen – niin helpoin tilanne harjoitella oman korkean  tunnetaajuutesi ylläpitoa suhteessa hänen tunnetilaansa on aluksi tilanne, jossa tuo ihminen ei ole läsnä, sillä yksin ollessasi sinun on helpompi keskittyä positiivisiin ajatuksiin tuosta ihmisestä. Keskity siis tuon ”hermosahaksi” kokemasi henkilön poissaollessa arvostamaan häntä, eli pyri löytämään hänestä hyviä ja arvokkaita ominaisuuksia, eli katso häntä oman korkeamman minäsi silmin, täydellisenä sieluna, jonka negatiivinen käytös johtuu vain siitä, että hän on ajoittain itse erossa omasta korkeammasta minästään. Siten pystyt ikään kuin ”puhdistamaan” negatiivisia tunnemuistojasi suhteessa tähän henkilöön, ja kohdatessasi jälleen tuon ihmisen, et ole itse valmiiksi matalassa tunnetaajuudessa, vaan korkeammassa, jolloin et myöskään aktivoi kanssaihmisesi matalia tunnetaajuuksia, ja niistä aiheutuvaa ei-toivottua käytöstä. ”Rakasta vihollistasi” on siis kirjaimellisesti toimiva, ja todella tärkeä elämänohje. 

Älä siis koskaan vastaa vihaan vihalla, ilkeyteen ilkeydellä, halveksuntaan halveksunnalla. Rakkaus eli korkea tunnetaajuus sammuttaa kaikki negatiiviset tunteet ja teot, poikkeuksetta. Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi olet aina henkisesti tuhat kertaa voimakkaampi ja vaikutusvaltaisempi, kuin kaikki matalissa tunnetaajuuksissa olevat ihmiset yhteensä.

Ja oma korkea tunnetaajuutesi saa sinut vastaisuudessa vetämään puoleesi muita ihmisiä, jotka ovat samassa korkeassa tunnetaajuudessa kanssasi. Ja ne, jotka eivät salli oman tunnetaajuutensa kohota, poistuvat vaikutuspiiristäsi ennemmin tai myöhemmin, elleivät he siis sinun läsnäollessasi salli oman tunnetaajuutensa kohoamista. Sen saa aikaan universumin laki – vetovoiman laki. Samanlainen vetää aina puoleensa samanlaista.

Kiitä siis kaikkia niitä ihmisiä,jotka ovat negatiivisilla sanoillaan ja teoillaan panneet tunteidesi kontrolloinnin joskus koetukselle. Heidän ansiostaan olet tietoisena luojana nyt paljon vahvempi – ja vapaampi luomaan omasta todellisuudestasi juuri sellaisen, kuin minkä itse haluat!