Elämäämme maapallolla sisältyy paljon iloa, mutta myös paljon negatiivisia tunteita ja kärsimyksen kokemuksia. Monen meistä on myös lähes mahdotonta hyväksyä sitä, että eri ihmisillä on esimerkiksi niin valtavan erilaiset materiaaliset lähtökohdat elämässä. Tai että lapsia syntyy monin eri tavoin vaikeisiin olosuhteisiin. Moni meistä ymmärtääkin kärsimyksen arvon vasta palatessaan jälleen takaisin korkeampaan tietoisuuteen, eli poistuessaan itse tästä fyysisestä elämästä.

Jos kysymys kärsimyksestä ja ihmisten eriarvoisuudesta maapallolla tuntuu sinusta ahdistavalta, niin sinun on parempi olla ajattelematta sitä, sillä et silloin näe asiaa korkeamman minäsi silmin. Ja jos olet ahdistunut, niin vedät puoleesi vain lisää matalan tunnetaajuuden kokemuksia, myös omaan elämääsi. Eli et saa koskaan mieltäsi tyynnyttävää vastausta kysymykseesi maailman epäoikeudenmukaisuudesta, jos koet kysymystä esittäessäsi myös itse negatiivisia tunteita, eli olet matalalla tunnetaajuudella.

Korkeamman minäsi näkökulmasta asiaa katsoessasi näet ensinnäkin sen, että kärsimys on aina suhteellista. Köyhempi ihminen siis ei ole automaattisesti ”onnettomampi” kuin rikkaampi, vaan materiaalisesti niukkaa elämää elävä voi olla korkeassa tunnetaajuudessa jopa suuremman osan elämästään, kuin rikas. Pelkkä raha ei siis millään tavalla takaa korkean tunnetaajuuden kokemuksia, eikä köyhyys estä niitä, vaan matalat ja korkeat tunnetaajuudet vaihtelevat jatkuvasti, joka ikisen ihmisen elämässä. Ja esim. rikkauteen liittyy aivan omat huolensa ja pelkonsa, kuin niukempaan elämään. Varakas ihminen kokee siis aivan samalla tavalla negatiivisia tunteita, kuin köyhäkin: Masennusta eli arvottomuutta, pelkoa, vihaa, turhautumista ja pettymystä. Ja vastaavasti köyhä ihminen saattaa kokea pakahduttavaa riemua hyvin pienistä materiaalisista saavutuksista, ja rakkautta ja elämäniloa katsoessaan auringonlaskua tai silittäessään koiraansa. Kun syyllisyyttä omasta vauraudestaan tunteva ihminen lukee tämän, niin hän pitää tätä selitystä kliseisenä ja ylimielisenä, sillä syyllisyyden kokemus on matalan tunnetaajuuden tunne. Mutta korkeassa tunnetaajuudessa oleva ymmärtää, että emme voi arvioida kenenkään yksittäisen ihmisen kokemuksia elämästä ulkopuolelta, voimme arvioida vain omia tunnetaajuuksiamme, siis niitä jotka itse koemme. Matalassa tunnetaajuudessa oleva kokee siis empatiaa, korkeassa tunnetaajuudessa oleva myötätuntoa. Ja vain jälkimmäisestä on hyötyä silloin, kun haluamme auttaa muita ihmisiä. Sillä emme voi koskaan olla tarpeeksi sairaita, auttaaksemme sairasta ihmistä paranemaan. Emme voi koskaan olla tarpeeksi köyhiä, tehdäksemme köyhistä rikkaita. Se, mitä kukin kokee elämässään, on jokaisen ihmisen ja jokaisen sielun oma luomus – ja oma kokemus

Ja vaikka lapsi syntyisi maan päälle vain kuollakseen muutaman päivän ikäisenä sota-alueella, niin myös tämä on sielun oma valinta. Se, miksi meidän on vaikea tätä ymmärtää, johtuu siitä, että emme negatiivisten tunteidemme vallassa muista, että kuolemaa ei ole olemassa, ja että aina, kun poistumme fyysiseltä tasolta, niin koemme välittömästi korkean tietoisuuden tason ja euforian. Vastaavasti eläimet eivät ”pelkää” kuolemaa, koska eläin on korkeassa tunnetaajuudessa, eikä siis koe taajuuseroa fyysisen elämän ja ei-fyysisen elämän välillä (tästä poikkeuksena vain jotkut ihmisten tunnetaajuuksia heijastavat lemmikkieläimet, tosin nekään eivät ”ajattele” kuolemaa).  Kärsimys perustuu siis aina vain mataliin tunnetaajuuksiin, ja vastustukseen, eli esim. vuosia sairaalassa makaavat potilaat vastustavat itse omaa täydellistä ”vapautumistaan” kärsimyksestä – johon yksi syy on myös se, että  moni vuodepotilaista myös kokee korkean tunnetaajuuden kokemuksia ollessaan hoidettavana sairaalassa, vaikka terveen ihmisen on tätä usein vaikea uskoa.

Jokainen kuolema on joka tapauksessa aina ”itsemurha”, sillä valitsemme itse sen ajankohdan, jolloin palaamme korkean tietoisuuden tilaan. Ja täsmällisesti ilmaistuna emme edes ”palaa”, vaan luovumme vain fyysiseen elämään liittyvästä vastustuksesta eli negatiivisen tunnetaajuuden kokemuksista, ja elämme ns. kuolemamme jälkeen koko ajan fyysisessä maailmassa elävien elämää heidän aistiensa kautta. Ero on vain siinä, että emme enää koe negatiivisia tunteita, vaan pelkästään rakkautta ja iloa. Kunnes synnymme taas innokkkaina uudelleen fyysiseen olomuotoon, mahdollistaaksemme ei-toivottujen kokemustemme ja toiveidemme kautta universumin laajentumisen. Sillä korkeimmassa tietoisuudessa ymmärrämme, että ikuinen laajentuminen on  elämän tarkoitus.

Myös ”pahuus” ja ”rikollisuus” on aina suhteellista. Vanhemmat, joiden lapset näkevät nälkää, voivat saada korkeammalta minältään inspiraation varastaa ruokaa. Tällöin kauppias ei edes havaitse varkautta. Jos taas varkaus tapahtuu varkaan ollessa matalassa tunnetaajuudessa, niin varkauden kohde eli kauppias tuntee hänkin matalan tunnetaajuuden tunteita, jolloin tunnetaajuuksien samanlaisuus  mahdollistaa varkaudet. Ja jos varattomat ihmiset eivät itse tunnetasolla hyväksy varastamista, eli heidän tunteensa varastamista kohtaan on negatiivinen, niin heidän korkeampi minänsä löytää jonkin muun tavan lasten ruokkimiseen. Ja tuo inspiraatio tulee heille sillä hetkellä, kun he kokevat korkean tunnetaajuuden tunteita –  mistä tahansa syystä.

Vastaavasti henkilö, joka suunnittelee itsemurhaiskua tai murhaa on luultavasti kokenut masennusta eli täydellistä arvottomuutta jo pitkään, ja tekojen taustalla on usein  myös oman kuolemanpelon, itseinhon (itsevihan) ja voimakkaan vihan kokemuksia, eli kun ihminen tappaa muita ihmisiä, hän kostaa – eli hänen oma tunnetaajuutensa todellisuudessa siis kohoaa ylemmäs masennuksen taajuudelta koston taajuudelle. Hänen uhrinsakaan eivät ole ”satunnaisia”, vaan heidän tunnetaajuutensa on syystä tai toisesta sama tekijän kanssa. Jopa murhatkin ovat siis kahden ihmisen yhteisen ”kanssaluomisen” tulos. Jälleen kerran – tarkastellessamme meitä järkyttäviä tapahtumia ulkopuolelta –  arviomme esim. uhriksi päätymisen mielettömyydestä ja ”epäoikeudenmukaisuudesta” ei siis pidä paikkaansa. Vetovoiman laki yhdistää aina samalla tunnetaajuudella olevat ihmiset. Ja myös korkealla tunnetaajuudella kuollessaan oleva ihminen on ”luonut itse oman kuolemansa”.

Esimerkiksi vanhempi henkilö, joka on dementoitumassa, saattaa tehdä ei-toivottujen kokemustensa seurauksena päätöksen, että ei halua jatkaa dementoituneena fyysistä elämäänsä – ja hänen korkeamman minänsä tarjoama helpoin polku pois tilanteesta on odottamaton kuolema vaikkapa onnettomuudessa. EI siis vuosikausien makaaminen dementoituneena sairaalassa. Myös nuorten ihmisten tekemät itsemurhat ovat tällaisia, ”helpoimpia polkuja vapautumiseen” matalista tunnetaajuuksista, kuten kroonisesta masennuksesta. Ja vaikka itsemurhan tehneiden nuorten vanhemmat eivät halua useinkaan sitä myöntää, niin myös monet vanhemmat kokevat tapahtuneen itsemurhan tunnetasolla vapauttavana, mikäli he ovat nähneet oman lapsensa kokeneen paljon kärsimystä. Samalla tavalla vapauttava kokemus voi olla vaikkapa alkoholistin kuolema hänen lapsilleen ja puolisolleen.

Katso siis sekä omaasi, että kaikkien muiden ihmisten elämää aina korkeammasta tunnetaajuudesta käsin. Näin voit kokea myötätuntoa ja inspiroitua myös auttamaan siten, että avustasi on autettavalle myös hyötyä. Ja muista, että vihaamalla ”pahantekijöitä” et koskaan saa mitään hyvää aikaan. Rakkaus eli korkein tunnetaajuus on ainoa tunne, jolla voit saada aikaan hyviä asioita maailmassa, eli ”parantaa” maailmaa.

Universumissa vallitsee joka hetki täydellinen järjestys, synkronismi: Kaikki olevainen universumissa on aina täydellisessä harmoniassa. Meidän ihmisten on usein vaikea ymmärtää, miten toisaalta oma vapaa tahtomme ja luomisvoimamme,  ja toisaalta synkronismi voi olla olemassa yhtä aikaa. Ei siis ihme, että monet uskonnot ovat ”ulkoistaneet” niinsanotun ”jumalan” täydellisenä viisautena jonkinlaiseksi ihmiskunnan yläpuolella olevaksi, yliluonnolliseksi voimaksi. Tämä kaikkivoipa  elämänvoima ei kuitenkaan ole koskaan ulkopuolellamme, vaan se on sisällämme – me olemme siis tuon täydellisen viisauden ulottuvuus ja osa. Me OLEMME Luojia, ja me olemme ”jumala”. Elämme koko ajan sekä korkeimmassa taajuudessa, että täällä maan päällä, ”luomisen mahdollistavassa todellisuudessa”, jossa siis matalien tunnetaajuuksien ja ei-toivotun kokemus luo todeksi toiveitamme. Vaihtoehtoja ”synkronistiseksi todellisuudeksi” on siis aina loputon määrä, mikä johtuu siitä, että universumilla on joka hetki käytössään loputon määrä ”dataa”. Omaksi todellisuudeksemme toteutuu siis aina se todellisuusvaihtoehto, jonka itse valitsemme. Aivan kuten elokuvallakin voi olla monta erilaista loppuratkaisua, riippuen siitä, miten tuo loppu on käsikirjoitettu.

Usko ”kohtaloon” eli siihen, että elämämme tapahtumat olisivat ennalta määrättyjä, on siis matalampien tunnetaajuuksien ilmentymä – samaan tapaan, kuin helvettiin eli kadotukseen uskova ”kokee” helvetin todeksi, johtuen hänen omasta matalasta tunnetaajuudestaan, jossa helvetti eli matalan taajuuden tunteet todella ovat olemassa. Kohtaloon uskova siis uskoo, että hänen mahdollisuutensa luoda itse oma todellisuutensa on rajallinen. Ja tämä uskomus siis saa aikaan sen, että hänen mahdollisuutensa päättää itse elämästään todella ON rajallinen. Ja ”jumalaan” uskova ihminen puolestaan uskoo, että tuo ”jumala” päättää, mitä hänelle elämässä tapahtuu, ja että hänen on vain alistuttava kohtaloonsa – ja tämä uskomus myös toteutuu, koska ”jumalaan” uskova ihminen itse siis luo uskomuksensa todeksi.

Samalla tavalla ihminen, joka uskoo, että edellisessä elämässä tehdyt teot synnyttävät ”karmaa”, joka vaikuttaa tämän elämän kokemuksiin, löytää samalla tunnetajuudella olevan selvänäkijän, joka selittää asian olevan juuri näin. Selvänäkijä luo kanavoinnin, joka tukee asiakkaan omaa uskomusta. Eli jos asiakkaalla on haasteellinen avioliitto, niin näkijä ”nappaa” energiatasolta asiakkaan edellisen elämän, josta löytyy selitys, että avioliiton vaikeudet johtuvat liiton osapuolten karmallisesta suhteesta edellisessä elämässä. Eli myös karmaan uskova ”alistuu kohtaloonsa”, jolloin se mihin hän uskoo, toteutuu, koska hän itse luo sen todeksi. Toinen esimerkki: Ihminen, joka  pelkää koiria ja halua löytää pelolleen selityksen, vetää puoleensa selvänäkijän, joka kertoo susilauman hyökkäyksen edellisessä elämässä luoneen tuon pelon. Selvänäkijät eivät kuitenkaan ole aina ”huijareita”, sillä he usein todella näkevät nuo asiat, jotka ovat myös joskus jossain tapahtuneet – kaikki mikä on joskus tapahtunut on ikuisesti olemassa – mutta noiden tapahtumien yhteys tämän elämän kokemuksiin on siis asiakkaan ja näkijän yhteinen luomus. Eli edellisten elämiemme kokemukset eivät siis vaikuta tähän elämäämme, ellemme itse usko ja luo tuota syy-seuraus -suhdetta todeksi.

Todellisuudessa kaikkien edellisten elämiemme kokemukset pyyhkiytyvät jokaisen fyysisen elämämme päättyessä pois, sillä olemme aina ja ikuisesti perusolemukseltamme täydellisiä sieluja, emme siis edellisten elämiemme tekojen ”tahraamia”. Samoin emme myöskään ole ulkopuolellamme ja yläpuolellamme olevian ”jumalien” alamaisia. Ns. jumalien lepyttämiseen tähtäävät uskonnolliset rituaalit ovat alun perin syntyneet siksi, että ihmiset ovat ymmärtäneet oman luomisvoimansa, ja halunneet rituaalien avulla muuttaa negatiivisia uskomuksiaan, eli fokusoida ei-toivotun sijasta toivottuun. Matala tunnetaajuus on siis myös shamanistisilla kansoilla luonut uskonnollisen harhan ihmisten ulkopuolisista jumaluuksista – ja myös elämäämme vaikuttavista ”pahoista hengistä”. Valkoinen magia on siis korkean tunnetaajuuden ”magiaa”, musta magia puolestaan matalan taajuuden magiaa, eli jälkimmäinen saa voimansa matalista tunnetaajuuksista eli vastaanottajan peloista.

Asiakkaan kanssa samalla tunnetaajuudella oleva selvänäkijä näkee usein myös tulevia tapahtumia asiakkaan tässä elämässä, ja se, että ne usein myös ”toteutuvat”, johtuu siitä, että näkijä todella aistii asiakkaan jo itse energiatasolle, eli korkeamman minän taajuudelle luoman todellisuuden. Asiakas voi myös edelleen vapaasti valita toisenlaisen tulevaisuuden, mutta usein näkijän ennustus toteutuu, sillä sekin omalta osaltaan vahvistaa asiakkaan itsensä luomaa tulevaisuuden tapahtumaa ja sen manifestoitumista. Samalla tavalla, kuin lääkärin antama sairausdiagnoosi vahvistaa potilaan kokemusta sairaudesta, eli pahentaa sairautta.

On myös tilanteita, joissa ”maineikaskaan” näkijä ei näe mitään asiakkansa elämästä – ei siis mennyttä, tulevaa eikä myöskään nykyisyyttä. Tämän selitetään usein johtuvan asiakkaan omasta energiatason ”suojauksesta”, tai siitä, että asiakas on eri värähtelytaajuudella kuin näkijä. Suojauksesta kyse on siinä mielessä, että asiakas on jo luonut oman korkeamman minänsä taajuudelle toiveen, että hän luottaisi vain omaan intuitioonsa. Eli kun hän pyytää apua ongelmiinsa ulkopuoliselta näkijältä – ollen siis tuolla hetkellä matalassa tunnetaajuudessa, eli ei tiedosta omaa voimaansa – niin toive ei toteudu, koska hänen TODELLINEN toiveensa on vastauksien saaminen suoraan omalta korkeammalta minältä. Ja asiakas on myös tavallaan näkijän kanssa ”eri taajuudella”, sillä asiakas on korkeamman minänsä taajuudelle siis luonut itsensä oman todellisuutensa näkijäksi, eikä siis voi enää olla toisen näkijän ”asiakkaana”.

Astrologia eli planeettojen vaikutus elämäämme puolestaan on kuin säätiedettä: Planeetat todella vaikuttavat universumissa – kaikki vaikuttaa kaikkeen –  mutta ne eivät vähennä omaa luomisvoimaamme ja valinnanvapauttamme. Eli kuten voimme olla rajuilman vallitsessa iloisia ja auringon paistaessa surullisia, niin myös astrologisessa ”ilmastossa” voimme joka hetki itse päättää, miten elämämme milläkin hetkellä koemme, ja mitä elämäämme luomme. Tästä syystä myös skeptikkojen ironiaksi tarkoitettu ajatus ”sporalogiasta” astrologian korvaajana on niin ikään toimiva ennustusmenetelmä, sillä kaikki universumissa on aina synkronissa keskenään, myös raitiovaunut. Skeptikot siis löysivät intuitiivisesti totuuden, jota itse vastustivat: Saamme aina myös kaiken, mitä vastustamme. Ja myös iltapäivälehtien ”horoskoopit”, jotka ovat vaikkapa lehdessä töissä olevan kesätoimittajan itse keksimiä, pitävät ”paikkansa”, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä astrologian kanssa – sillä jos viihteellisen horoskoopin lukija vetää puoleensa viihdehoroskooppia, ja resonoi tunnetaajuudella lukemansa kanssa, niin kyse on hänen omasta intuitiivisesta ohjauksestaan. Ja jos hän EI resonoi sen kanssa, niin sekin on intuitiivinen ohjaus: ”Tiedostan, että tämä ei ole totta”. Samasta syystä voimme ennustaa tulevaa myös tuijottamalla tulta tai kahvinporoja. Tieto on aina meissä, sisällämme.

Ihminen, joka tutkii astrologisia transiitteja korkeassa tunnetilassa (tai yhtä hyvin ”sporalogi” joka tarkkailee raitiovaunuja), käyttää astrologiaa siis oman intuitionsa välineenä. Mutta ihminen, joka tutkii astrologiaa matalassa tunnetilassa, käyttää astrologiaa pelkojensa vahvistajana. Sama logiikka pätee siis kahvinporoihin, tarotkortteihin, heilureihin ja muihin ennustusvälineisiin. Meillä on siis joka hetki käytössämme oman korkeamman minämme ohjaus, jos vain otamme sen vastaan, eli olemme korkeasa tunnetaajuudessa – meidän ei siis tarvitse etsiä vastauksia mihinkään ongelmiimme itsemme ulkopuolelta.

Jos siis haluat ennustaa – itse itsellesi luomasi – tulevaisuuden tapahtumia vaikkapa tarotkorteilla, niin tee se vain  ollessasi korkeamman minäsi taajuudella. Silloin ”näet” sydämesi toiveet, mikä myös vahvistaa niiden mahdollisuutta manifestoitua. Sillä vastaavasti matalassa tunnetilassa ennustat itsellesi matalan tunnetajuuden asioita, ja uskomalla omiin ennustuksiisi, myös manifestoit niitä. Samoin kuin uskomalla tiedotusvälineiden levittämiin ennustuksiin vaikeasta taloustilanteesta manifestoit elämääsi taloudellisia ongelmia.

Katso siis elämääsi aina korkeamman minäsi silmin – ja saat varmasti aina sen, mitä haluat!