Syyllisyyden kokemus, ja toisaalta syyttäminen ja katkeruus, ovat aina matalan tunnetaajuuden ilmentymiä. Korkeassa tunnetaajuudessa et siis koe syyllisyyttä, etkä myöskään katkeruutta muita ihmisiä kohtaan. Etkä näin ollen vaadi anteeksipyytämistä keneltäkään muulta. Todellinen, täysin pyyteeetön anteeksianto ei siis sisällä syyttämistä lainkaan, ja siksi se vapauttaa sekä anteeksiantajan, että syyllisyyttä tuntevan täydellisesti matalista tunnetaajuuksista.

Pyyteettömän anteeksiantamisen uskotaan usein johtavan siihen, että toisen ihmisen pahat teot pyyteettömästi anteeksiantava ajautuu ”ikuiseksi uhriksi”, koska hän ei ikään kuin ”vaadi tilille” sitä, joka on tehnyt väärin. Mutta tällainen ajattelu perustuu matalaan tunnetaajuuteen, eli todellisuudessa asia on aivan päin vastoin. Toisen ihmisen aiheuttaman negatiivisen kokemuksen uhri saattaa ajautua uhriksi myös tulevaisuudessa, jos hän EI anna anteeksi, sillä uhrikokemus on matalaa tunnetaajuutta, ja vetää puoleensa matalassa tunnetaajuudessa olevia ihmisiä, eli syystä tai toisesta katkeria ja vihaisia. Tästä johtuu se, että esimerkiksi itse lapsena väkivaltaa tai hyväksikäyttöä kokeneet  ajautuvat usein itse väkivallantekijöiksi ja hyväksikäyttäjiksi. He siis ”rankaisevat itseään” vahingoittamalla muita, eli kostamalla omat kokemuksensa uhrilleen. Vain korkeassa tunnetaajuudessa tapahtuva pyyteetön anteeksiantaminen – sekä itselle että muille – voi katkaista tällaisen kierteen.

Eli pyyteetön anteeksianto on  sama asia, kuin pyyteetön rakkaus: Ilman mitään ehtoja anteeksiantava ilmentää korkeaa tunnetaajuutta, ja on siten voimakkaampi, kuin yksikään matalampia tunnetaajuuksia ilmentävä. Eli pyyteetön anteeksianto ”sammuttaa” kaikkien muidenkin asianosaisten ihmisten negatiiviset tunteet ja teot, eli pyyteettömästi anteeksiantava ei voi olla kenenkään uhri. Ja samalla negatiivinen kokemus, jonka hän on kokenut, on luonut hänen korkeamman minänsä taajuudelle voimakkaan toiveen paremmasta. Itse menneisyydessä tapahtunut kokemus sinänsä on siis olemassa vain matalassa tunnetaajuudessa aktivoiduissa muistoissa. Jos negatiivisen kokemuksen kokenut ”uhri” ei itse aktivoi mennyttä kokemusta, niin se ei myöskään enää aktivoidu. Tästä syystä esimerkiksi psykoterapiasta on hyötyä vain, jos siinä keskitytään aidosti pyyteetömään anteeksiantoon, eikä vain aktivoida menneitä, negatiivisen tunnetaajuuden  kokemuksia.

Jos siis koet syyllisyyttä jostain asiasta, niin pääset syyllisyydentunteestasi eroon katsomalla sitä korkeamman minäsi silmin, eli tuntemalla pyyteetöntä rakkautta sekä itseäsi, että muita kohtaan. Korkeassa tunnetaajuudessa ollessasi ymmärrät, että olemme kaikki yhtä, eli perusolemukseltamme täydellisiä sieluja, puhdasta positiivista energiaa, ja että vihan ja katkeruuden vallassa tehdyt teot eivät ole enää olemassa, jos ne on ilman mitään ehtoja anteeksiannettu. Vapauttamalla itsesi syyllisyydestä vapautat siis myös tekosi kohteen tunnetasolla katkeruudesta. Ja päin vastoin: Jos olet ollut toisen ihmisen aiheuttaman negatiivisen kokemuksen uhri, niin vapautat sekä itsesi katkeruudesta, että tuon toisen ihmisen syyllisyydestä tuntemalla rakkautta ilman mitään ehtoja tuota toista ihmistä kohtaan. Sekä teko että kokemus siis neutraloituvat, jonka jälkeen negatiivinen tunnemuisto muuttuukin  positiiviseksi. Negatiiviset tunnemuistot siis voivat olla olemassa vain, jos ”takerrumme” niihin tunnetasolla, eli aktivoimme niitä säännöllisesti mielessämme. Voit siis puhdistaa minä tahansa negatiivisen tunnemuistosi kokonaan katsomalla sitä  korkeamman minäsi silmin.

Matalassa tunnetaajuudessa ollessamme emme voi tätä pyyteettömän rakkauden totaalista voimaa ymmärtää, mutta korkeamman minämme silmin katsoessamme ymmärrämme sen täydellisesti.

Ratkaisut kaikkiin negatiivisen tunnetaajuuden kokemuksiin, ongelmiin ja mielessämme ”kummitteleviin” tunnemuistoihin ovat siis aina ja joka hetki olemassa korkeamman minämme taajuudella, korkeassa tietoisuudessa. Me ihmiset käytämme siis toinen toisiamme vain tekosyinä oman tunnetasomme pitämiseksi matalana. Omasta mielestään vääryyttä kokenut siis ajattelee: ”Olen oikeassa tässä asiassa, olen oikeutettu kokemaan katkeruutta ja vihaa, ANSAITSEN siis oman pahan oloni!” Ja tekijä kokee tilanteen aivan samalla tavalla: ”Koen syyllisyyttä ja vihaa, siksi en anna anteeksi itselleni enkä muille, minulla on OIKEUS negatiivisiin tunteisiini!” Negatiiinen tunne puolestaan johtuu siis vain siitä, että olemme sitä kokiessamme erossa omasta korkeammasta minästämme,

Matalassa tunnetaajuudessa koemme pakonomaista halua ”kostaa” kokemamme negatiiviset kokemukset – tämä koskee siis sekä tekijää, että uhria – mutta korkeassa tunnetaajuudessa kostonhimo häviää – samalla tavalla kuin vaihtaessamme radiomme kanavan toiseksi, niin edellisen taajuuden lähettämä radiolähetys häviää.  Sitä ei enää ole meille ”olemassa”, koska radiolähetyksen taajuus vaatii samalla taajuudella olevan vastaanottajan. Kokemusta ei siis voi koskaan olla olemassa ilman sen vastaanottajaa.

Korkeampi minäsi keskittyy siis tilanteessa kuin tilanteessa aina vain siihen, mitä ei-toivotut kokemuksesi ovat luoneet korkealle tunnetaajuudelle. Korkeampi minäsi ei siksi koskaan tuomitse ketään, täysin riippumatta heidän teoistaan, eikä myöskään koskaan anna anteeksi mitään kenellekään, koska korkeassa tietoisuudessa ei ole olemassa negatiivisia kokemuksia ja tunteita.

Korkeampi minämme näkee meidät kaikki aina ja ikuisesti täydellisinä sieluina.

Jos et ymmärrä tunteidesi merkitystä korkeamman minäsi jatkuvana, reaaliaikaisena  ohjauksena, niin kuljet kuin pimeässä, törmäten sattumanvaraisesti sekä toivomiisi, että ei-toivomiisi asioihin. Luot siis elämääsi ”vahingon kautta”. Iloisena ja huolettomana vedät puoleesi toivomiasi asioita, ja ajaudut positiiviseen ”kierteeseen” – sinusta tuntuu, että kaikki onnistuu, koet siis olevasi ”onnekas”. Ja näin myös tapahtuu, sillä ollessasi korkeassa tunnetaajuudessa ja uskoessasi itseesi ja mahdollisuuksiisi,  tarjoaa vetovoiman laki  sinulle koko ajan lisää korkean tunnetaajuuden kokemuksia. Kyse ei siis ole sattumanvaraisesta ”onnesta”, vaan siitä, että olet kirjaimellisesti korkeiden tunteiden taajuudella. Hallussasi on runsaudensarvi ja kädessäsi ”onnen avaimet”.

Mutta jos mielialasi jostain syystä laskee – vastoinkäymisethän ovat niin ikään korkeamman minäsi tarjoamaa ohjausta – mutta et ymmärrä myöskään negatiivisten tunteidesi olevan vain  tienviittoja polullasi, niin saatat ajautua vastaavanlaiseen ”negatiiviseen kierteeseen”, kokea, että ”onnesi on kääntynyt”. Ja tämä tapahtuu siis myös vahingossa, koska et ole tunnistanut korkeamman minäsi ohjausta, etkä reagoinut siihen tunnetaajuuttasi kohottamalla .

Ainoa tehtäväsi elämässä on siis oman elämänilosi seuraaminen, sillä se johtaa aina haluamaasi suuntaan, täysin riippumatta siitä, millainen on tilanteesi juuri nyt. Aivan kuten kompassiakin seuraamalla päädyt aina oikeaan ilmansuuntaan, riippumatta olinpaikastasi maapallolla.

Älä siis tavoittele manifestaatioita, vaan tavoittele elämäniloa. Manifestaatio itsessään on kyllä todiste elämästä, mutta jos tarvitset ja vaadit manifestaatioita liian kiihkeästi, niin eŕotat itsesi elämästä ja elämänilosta, sillä vaatiminen on menemistä asioiden edelle, ja sen taajuus on turhautumisen matala tunnetaajuus.

Jos siis haluat vaikkapa lapsen, niin se syntyy rakkaudesta, eli ”vedät elämää puoleesi”, sallit sen itsellesi korkeassa tunnetaajuudessa. Et siis voi koskaan pakottaa elämää eli lasta syntymään, se tulee luoksesi, kun oma tunnetaajuutesi sen sallii. Vauvan näköisen nuken voit kyllä ostaa, mutta nukessa ei ole elämää. Tästä syystä monet pariskunnat ovat lapsettomia niin kauan, kunnes he lakkaavat yrittämästä lasten ”hankintaa”. Yrittäminen ja lapsettomuuden murehtiminen tapahtuu siis matalassa tunnetaajuudessa, ja tunne lapsen ”puuttumisesta” estää elämän, eli vauvan manifestoitumisen.

Samalla tavalla raha tulee luoksesi, jos sallit sen, eli ”uskot ja luotat” rahan virtaamiseen ja siihen, että raha on vain energiaa, kuten kaikki muukin universumissa. Mutta jos epätoivoisesti ”tarvitset ja vaadit” rahaa matalasta tunnetaajuudesta käsin, niin rahan tulo luoksesi hidastuu, tai estyy kokonaan. Jos siis tarvitset rahaa, niin usko, että toivomasi rahat ovat jo olemassa korkeamman minäsi taajuudella – sinun tehtäväsi on siis vain jatkaa unelmointia ja ottaa rahat vastaan, sallia ne itsellesi. Mutta muista myös, että polku, jota pitkin universumi rahat sinulle toimittaa, on helpoin mahdollinen polku, jolla siis on vähiten omien uskomustesi aiheuttamaa vastustusta – ja korkeampi minäsi tietää tarkalleen, mikä, missä ja millainen tuo polku on. Salli siis ihmeet ja yllätykset, älä yritä tehdä työtä, joka kuuluu universumille. Ethän pyykkiä pestessäsikään yritä olla pesukoneesi moottori ja sähkövirta – lataat vain pyykit koneeseen ja annat koneen suorittaa pesun.

Vastaavasti, jos saat idean, eli inspiroidut tekemään ja toteuttamaan jonkin asian, niin älä koskaan kysy ”lupaa” ideasi kehittelyyn ja toteuttamiseen matalassa tunnetaajuudessa olevilta kanssaihmisiltäsi. Ala siis toteuttamaan unelmaasi ”olosuhteista riippumatta”, tunne- ja mielikuvatasolla, sillä ideasi lopullinen toteutuminen riippuu vain sinun omasta tunnetaajuudestasi, ja esimerkiksi rahalliset resurssit unelmasi toteutumiseen manifestoituvat juuri oikealla hetkellä, jos itse uskot unelmaasi. Esimerkiksi, jos haet rahoitusta tai apurahaa hankkeellesi, niin jos haet rahaa vain tullaksesi toimeen, uskomatta itse unelmaasi, niin et voi saada rahaa, koska tunnetaajuutesi on aktivoitunut rahan puutteen matalalle tunnetaajuudelle, eikä siis korkean minäsi taajuudelle, jonne ideasi manifestoitui välittömästi jo silloin, kun se omissa mielikuvissasi syntyi.

Usein, jos haluamme luoda elämässämme jotakin todella ”suurta”, uraauurtavaa ja suurempia ihmisjoukkoja hyödyttävää, niin tarvitsemme rankkojakin vastoinkäymisiä elämäämme siksi, että negatiivisessa tunnetaajuudessa pyydämme voimakkaammin, eli tunnetason ”kipu” elämässä saa meidät kohdistamaan toiveemme tarkemmin. Olemme siis ikään kuin luovempia, kun meillä on hyvin voimakkaita ja täsmällisiä toiveita. Kärsimys ja voimakkaat negatiiviset kokemukset eivät kuitenkaan ole välttämättömiä luomistyössäsi,  sillä jos hallitset omaa tunnetaajuuttasi, niin voit luoda suuria ja utopistiseltakin tuntuvia unelmia todeksi myös esittämällä toiveitasi rohkeasti korkeasta tunntaajuudesta, eli optimismista ja ilosta käsin. Mutta VAIHTELUA tarvitsemme silti elämäämme aina laajentuaksemme, eli emme voi luoda, jos elämämme on ”seisova vesi”, eli vaikkapa aivan liian ”muuttumattomalla tavalla mukavaa”. Sillä tasainen mukavuuskin muuttuu aikaa myöden ikävystymiseksi, joka taas on matalaa tunnetaajuutta. Voimme siis tietoiseina luojina olla sekä draamaa rakastavia, voimakkaiden negatiivisten tunteiden avulla luovia – tai korkeasta tunnetaajuudesta käsin, eli iloisella mielellä, ”haluavia ja sallivia”.

Ihmiskunnalla on myös ”kollektiivinen korkea tietoisuus”, Lähde, jonne miljardit ihmiset maapallolla ovat kautta vuosituhansien manifestoineet omia toiveitaan ja unelmiaan. Ja korkealla tunnetaajuudella ollessasi voit inspiroitua toteuttamaan näitä toiveita. Henkilökohtaisesti sinun ei siis tarvitse kärsiä kaikkien noiden toiveiden esittäjien negatiivisista kokemuksista, vaan sinä toimit vain vastaanottajana, kollektiivisten unelmien toteuttajana, manifestoijana ja sallijana fyysiselle tasolle

Esimerkiksi internet ja vaikkapa Youtube ovat tällaisia, ihmiskunnan kollektiivisten toiveiden seurauksena syntyneitä, luomisen vapautta ja mielihyvän kokemuksia lisääviä, valtakuntien ja kulttuurien rajoja avaavia luomuksia, jotka mahdollistavat  valtaville ihmisjoukoille ympäri maapalloa loputtomasti elämyksiä ja informaatioita, ja ”unelmien materiaalia”. Ja vaikkapa ihmiskontakteja sellaisillekin ihmisille, joilla ilman näitä manifestaatioita olisi vain rajallisesti mahdollisuuksia kokea elämyksiä, ja luoda kontakteja. Internetin välityksellä leviävät yhtä tehokkaasti myös negatiiviset asiat ja kokemukset, mutta se on luomisen vapauden välttämätön sivutuote. Olemme kaikkivoipia luojia, niin vapaita luomistyössämme, että voimme luoda itsellemme myös – vertauskuvallisesti ilmaistuna – ”helvetin”.