Moderni tiedonvälitys pyrkii jatkuvasti tuottamaan mahdollisimman laajalle yleisölle suunnattuja uutisia kaikista mahdollisista ”inhimillistä uteliaisuuta” herättävistä tapahtumista, mitä maailmassa päivittäin ilmenee. Suuri osa tuosta uutisvirrasta kertoo ongelmista, onnettomuuksista, katastrofeista, rikoksista ja muista matalan taajuuden tunteita vastaanottajalle synnyttävistä asioista. Seuraamalla aktiivisesti tällaisia uutisia ja eläytymällä niihin tunnetasolla luomme kyllä negatiivisten tunteidemme kautta toiveita paremmasta, mutta dramaattisiksi tarkoituksella luotujen uutisten seuraaminen usein myös vain turruttaa meitä, ja saa meidät pysymään matalalla tunnetaajuudella. Kun negatiivista informaatiota on ympärillämme paljon, niin juutumme helposti ”taivastelemaan”, että ”maailma on paha”, ”on toivotonta yrittää auttaa” ja että koko elämän syvin olemus on kärsimys, ja jonkinlainen mahdollisimman voimakkaan kärsimyksen kautta ”jalostuminen”. Tällöin emme matalalta tunnetaajuudeltamme käsin ehkä enää lainkaan havaitse, että luomme myös omaan elämäämme matalan taajuutemme kanssa resonanssissa olevia ei-toivottuja kokemuksia.

Jos taas tarkastelemme sekä oman elämämme että myös muiden ihmisten ongelmia korkeasta tunnetaajuudesta käsin, niin pääsemme ongelmiin eli negatiiviseen fokusoinnin sijasta suoraan käsiksi ratkaisuihin, eli korkeamman tietoisuuden tarjoamiin konkreettisiin apukeinoihin. Korkeassa taajuudessamme ollessammme korkeampi minämme myös inspiroi meitä poimimaan uutisvirrasta vain ne ongelmat, joiden ratkaisemisessa voimme omilla teoillamme vaikuttaa. Esimerkiksi jos näemme uutisen, jossa yksinäisiä autetaan ystäväpalvelun avulla, niin emme jää matalassa tunnetaajuudessa murehtimaan kaikkien maailman yksinäisten ihmisten yksinäisyyttä, vaan inspiroidumme auttamaan yksinäisiä ihmsiiä omassa lähipiirissämme korkeasta tunnetaajuudesta käsin.

Myöskään ihmiskunnan historiassa tapahtuneiden negatiivisten asioiden -kuten vaikkapa sotien- muisteleminen, ja niihin eläytyminen menneitä tapahtumia murehtimalla, tai suhtautumalla menneisiin ongelmiin ja vaikeuksiin jonkinlaisella kollektiivisella katumuksella, ei hyödytä mitään, jos tunnetaajuuteme on matala. Usein sanotaan, että ”historiasta voi oppia ja luoda parempaa maailmaa”. Tämä pitää paikkansa vain, jos rakennamme parempaa maailmaa korkeasta tunnetaajuudesta käsin, emmekä siis keskity jo tapahtuneiden asioiden kauhisteluun tai ajatukseen, että menneet pitäisi jotenkin jatkuvasti ja säännöllisesti suremalla ja katumalla ”sovittaa”. Myös siis kirjallisuus, joka palauttaa elävinä mieliimme menneiden sukupolvien negatiivisia kokemuksia vaikkapa sodista ja muista väkivallanteoista, saattaa luoda vain lisää samalla taajuudella olevia tapahtumia ja kokemuksia, mikäli kirjoihin eläytyvät lukijat sallivat taajuutensa toistuvasti tai jopa kroonisesti laskea. Negatiiviseen historiantapahtumaan liittyvä kollektiivinen tunnemuisto synnyttää siis vetovoiman lain vaikutuksesta usein vain lisää samalla taajuudella värähteleviä tapahtumia, sen sijaan että vähentäisi niitä.

Miksi elämä tuntuu niin usein kohtelevan meitä ihmisiä epäoikeudenmukaisesti? Miksi oikeus ei useinkaan toteudu? Miksi ”raha tulee rahan luo”? Miksi yksinäisyyttään surevan on usein vaikea löytää kumppania? Miksi menestyneille ihmisille tuntuu usein kaikki onnistuvan helposti? Miksi pienet epäonnistumiset paisuvat niin usein suuriksi epäonnistumisiksi? Miksi jotkut meistä joutuvat usein onnettomuuksiin tai tappeluun, ja toiset taas eivät juuri koskaan? Miksi vääryyttä vastustava saa usein kokea vain lisää vääryyttä? Miksi epätoivoisen ihmisen rukouksiin ei useinkaan tule vastausta? Miksi viha tuntuu niin paljon paremmalta kuin masennus? Miksi joillakin ihmisillä tuntuu olevan aina hauskaa? Miksi jotkut sairastavat paljon ja toiset tuskin koskaan? Miksi joissakin perheissä tapahtuu useita kuolemantapauksia, toisissa perheissä taas kaikki elävät pitkään? Miksi riita tuntuu aina olevan pohjaton? Miksi minä löydän aina epärehellisiä tai päihteitä käyttäviä kumppaneita? Miksi uskontojen pyhät kirjat ovat usein vanhoja, ovatko ”jumalat” kuolleet?

Sattumaa ei ole olemassa, kaikkialla universumissa vaikuttaa painovoiman kaltainen luonnonlaki, vetovoiman laki.  Kaikki universumissa värähtelee tietyllä taajuudella, myös ajatukset ja tunteet. Me kaikki ihmiset luomme itse oman todellisuutemme, joka ikinen hetki, omilla ajatuksillamme ja tunteillamme, omalla tunnetaajuudellamme. Eikä universumissa voi koskaan ”vastustaa mitään pois”, voimme ainoastaan vetää asioita puoleemme. Saamme siis aina kaiken, mihin keskitämme ajatuksemme: Sekä toivotun että ei-toivotun. Me OLEMME Luojia!

”Sinä Olet Luoja – tietoisen luojan käsikirja” toimii paitsi oivalluksia tarjoavana opaskirjana vetovoiman lain hyödyntämiseen omassa elämässä, niin myös tarotkorttien tapaan: Jos sinulla on kysymys, johon juuri nyt etsit vastausta, niin anna korkeamman minäsi löytää kirjasta juuri sinun tilanteeseesi sopiva, tunnetaajuutta kohottava kirjoitus.

Lähes 300-sivuinen teos on nyt tilattavissa Saksan Amazonista ilman postikuluja: 

https://urly.fi/10US